Palkitulla näytelmäkirjailijalla Sirkku Peltolalla oli lapsena vain yksi tavoite – nyt hän kirjoittaa kolmea tekstiä yhtä aikaa: "Olen työjuhta"
Tasavallan presidentti myöntää tänä itsenäisyyspäivänä ohjaaja, näytelmäkirjailija Sirkku Peltolalle Pro Finlandian.
- Anu Leena Koskinen
- Päivi Solja
Näytelmäkirjailija ja teatteriohjaajaSirkku Peltola, 57, palkitaan Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalilla.Kunniamerkin myöntää tasavallan presidenttiSauli Niinistö.
Peltola on ohjannut ja kirjoittanut Tampereen Työväen Teatterille ja muille teattereille useita esityksiä. Näytelmiä on käännetty lukuisille kielille.
Sirkku Peltola on tunnettu etenkin vahvoista naisosista ja yhteiskunnallisista aiheista. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat esimerkiksiSuomen hevonen sekä musikaalitSuruttomat,Patukkaooppera jaTytöt 1918.
– Etsin aihetta koko ajan. Olen oppinut 30 vuoden aikana tietynlaisen elämäntavan olla korvat höröllään ja uteliaana koko ajan maailman suuntaan, Peltola kertoo.
Isovanhempi
Sirkku Peltolalla ja hänen miehellään, muusikkoHeikki Salolla on kaksi lasta ja kaksi lapsenlasta. Tämä on muuttanut näytelmäkirjailijan näkökulmaa.
Elämän kiertokulkuun ja tulevaisuuteen on tullut Sirkku Peltolan mukaan uusi ulottuvuus.
– Eri tavalla ahdistaa maailman tila ja tulevaisuus. Perspektiivi on muuttunut totaalisesti. Huolien ja toisaalta ilojen määrä ovat nousseet potenssiin.
Sirkku Peltola kertoo olevansa eniten huolissaan ilmastonmuutoksesta, kuten moni muukin.
– Se on asia, jossa mitataan päivä kerrallaan, mitä ehdimme ja onko meistä muuttamaan suuntaa. Jokainen joutuu tekemään arjessa valintoja.
Ilmastonmuutos on Peltolan sanoin ohittamaton asia, joka koskettaa jokaista. Myös maailmanrauha, tasa-arvo ja ihmisoikeudet kietoutuvat siihen, miten ilmastonmuutos etenee.
– Ilmastonmuutos on totaalinen asia. Se koskettaa jokaista ja vaikuttaa asiaan joka päivä. Raha on se suuri valta, joka määrittelee kaikkea. Siinä suhteessa nämä kysymykset ovat suhteessa valtaan ja rahaan.
Sirkku Peltola muistuttaa, että joka päivä tapahtuu myös positiivisia asioita. Hänen suurin haaveensa koskee ihmisten asenteita.
– Että voisi taas uskoa ihmiseen, joka olisi valmis varjelemaan planeettaa.. Se on suuri kysymysmerkki ja toivo.
Nainen
Sirkku Peltola ei vielä lapsena unelmoinut kirjoittamisesta. Hän oli nuorin viidestä lapsesta eikä ollut kotona suuna tai päänä. Iso sisaruskatras opetti kuuntelemaan ja tarkkailemaan.
– Jokin syntymähulluus tai rooli tarkkailla maailmaa on peräisin perhesuhteista, hän arvelee.
Näytelmäkirjailija muistaa, että hänellä oli vain yksi selkeä haave ja tavoite.
– Siitä olin lapsesta asti varma, että haluan lapsia. Se on aina ollut selkeä tavoite elämässä. Muuta en voi sanoa tavoitelleeni.
Sirkku Peltola on elinaikanaan nähnyt, kuinka naisten tasa-arvo etenee.
– Olen sukupolvea, jonka kasvatus ja koulu oli hyvin sukupuolittunutta. Elinaikanani on tullut ajatus siitä, että sukupuoli ei ole este mihinkään tai edes asia, jonka perusteella jaetaan mihinkään ryhmään missään. Se on totaalisesti muuttunut ja hyvä niin.
Tosin vieläkin sukupuolten välillä on eroa.
Peltola naurahtaa, että puoliso "Hessun" on aika paljon helpompi pukeutua samaan frakkiin Presidentinlinnan vastaanotolla kuin hänen löytää iltapuku.
Kirjoittaja
10–15 vuoden ajan Sirkku Peltolalla on ollut samaan aikaan kolme tekstiä työn alla. Niin nytkin.
– Kirjoitan Tampereen Työväen Teatterille uutta tekstiä, jonka harjoitukset alkavat toukokuussa. Sitten kirjoitan toista uutta tekstiä, joka on musikaali tai musiikkinäytelmä. Se kertoo isoista teemoista, mutta en vielä julkista sen tuotantopaikkaa.
Lisäksi Peltola kirjoittaa isoa kansallista aihetta yhdessä puolisonsa Heikki Salon kanssa. Tämä esitys on tulossa julki vuonna 2022. Neljänneksi Peltola työstää näytelmäkirjallisuuden historiaan liittyvää aihetta.
– Se on sellainen orgaaninen kehä, että kun toisen saa valmiiksi, niin toista viimeistelee. Kolmas on vasta alkuvaiheessa, Peltola kuvaa.
Peltola kerää materiaalia kaikkiin teksteihin yhtä aikaa. Leikkaa lehtileikkeitä, ottaa valokuvia, kirjoittaa.
– Välillä joudun muistuttamaan, että kirjoita ylös, älä jätä roikkumaan. Ei pidä paikkaansa, että jos saa hyvän idean, keksii aiheen tai tekee huomion, sen muistaa. Mitään ei muista, ellei tallenna muistiin.
"Työjuhta"
Peltola aloittaa työpäivänsä aamulla Työväen Teatterilla ja lopettaa kirjoittamisen yleensä neljältä tai viideltä iltapäivällä. Elämäntapa on muotoutunut 20 vuoden aikana.
– Olen niin työjuhta, että luotan itseni haastamiseen. Aiheen täytyy olla niin kiinnostava ja tärkeä, että se menee ohi siitä, mikä minä olen taiteilijana.
Peltolan henkilöhahmoja kuvataan helposti samaistuttaviksi. Hänen mukaansa tarinat valitsevat henkilöt.
Osa hahmoista inspiroi niin paljon, että niistä ei malta päästää irti. Peltola kirjoitti esimerkiksi neljä näytelmää samasta perheestä:Suomen hevonen,Yksiöön en Äitee ota,Lämminveriset jaHevosten keinu.
– Pidän näytelmäkirjailijan työtä samana prosessina kuin näyttelijän työ. Tietyllä tavalla pitää rakastaa henkilöä, vaikka se olisi minkälainen. Pitää hyväksyä itsensä niihin nahkoihin ja sen jälkeen on mahdollista luoda se henkilö. En voi tuomita tai astua yläpuolelle. Henkilön pitää olla uskottava minulle, että minä voin elää näin. Sitä kautta tulee mahdollinen elämän maku tai tunnistettavuus.
Aviovaimo
Sirkku Peltola tekee välillä töitä miehensä Heikki Salon kanssa. Ennen puolisot olivat toistensa kriitikoita useammin kuin nyt, toisen työn arvioimiseen on tullut selkeät käytännöt.
– Aika valmista tekstiä näytetään toiselle ja annetaan sitten vinkkejä, Peltola kertoo.
Heikki Salon työhuone on kotona, Peltolan teatterilla.
– Työstä tulee harvoin riitoja. Enemmän työ inspiroi keskustelua. Riitoja ja kaikenlaisia vääntöjä tulee arjesta, kuten muillakin.
– Kahden taiteilijan liitto on työteliäs. Me olemme molemmat raatajia. Meidän elämässämme ei ole mitään luksusta.
Sirkku Peltola kertoo ymmärtävänsä väsymystä erittäin hyvin. Hänen miehensä on paljon tien päällä, tämän yönet jäävät välillä vähiin.
– Tämä on kuluttava ammatti varsinkin Hessulle, kun hän on paljon tien päällä.
Puolisossa häntä kiehtoo se, että kaikkien vuosien jälkeen mies on yhä mysteeri, jossa on avoimia kysymyksiä.
– On tylsää, jos toinen on täysin luettavissa. Kaikki arvoitukset ovat aina kiinnostavia.
Lue lisää:
Pumpulitehtaan tamperelaistyttöjen nuoruus jää sisällissodan jalkoihin Tytöt 1918 -musikaalissa