Yli sata vuotta vanha urheiluseuramalli on murroksessa. Seurat ovat yhdistyksiä ja ovat toimineet pitkälti vapaaehtoisvoimin.

Erityisesti junioritoimintaa pyörittävät seurat ovat pinteessä, kun niihin kohdistuu monenlaisia paineita.

Asiantuntijoiden mukaan osa seuroista ammattimaistuu isoiksi seuroiksi, ja jotkut seurat kuihtuvat.

Yhteiskunta ja media vaativat seuroilta lasten liikuttamista, mutta lajiliitot sekä osa vanhemmista huippu-urheilijoiksi valmentamista.

Jyväskyläläisen jalkapalloseurayhteisön JyPK-JJK Juniorit ry:n toiminnanjohtajaAri Laihon mukaan siitä aiheutuu seuroille ristiriita.

– Toisaalta pitäisi pystyä liikuttamaan mahdollisimman suuria massoja, mutta sitten on myös tavoite saada yksittäisille pelaajille riittävä pohja edetä ammattilaiseksi.

Avaa kuvien katselu

Aalto-yliopiston työelämäprofessorinSami Itanin mukaan seurojen suurin ongelma on saada vapaaehtoisia valmentajia.

Entinen Suomen urheiluliiton puheenjohtaja sanoo, että nuorten aikuisten ajankäyttö on nykyisin hektistä ja kilpailtua.

– Myös maailmankuva on muuttunut. Oma asema yhteiskunnassa nähdään usein omistajuuden kautta: ei olla pelkästään enää kuluttajia, vaan myös omistajia.

Lisäksi seurojen välillä on polarisaatiota. Kasvavissa lajeissa ja isoissa kaupungeissa toimintaa on helpompi pyörittää kuin pienemmissä lajeissa kuihtuvilla paikkakunnilla.

Auktoriteetista palvelijaksi

Tommi Salo on toiminut jyväskyläläisessä JJK:ssa jalkapallojunnujen valmentajana 13 vuoden ajan. Hän valmentaa siviilityönsä ohessa, aivan kuten moni muukin seuran juniorivalmentaja.

Hommasta ei makseta muuta palkkiota kuin ainoastaan pieniä kulukorvauksia.

Salon mukaan lasten ja nuorten valmentamiseen koulutetaan jatkuvasti, ja työ on koko ajan ammattimaisempaa. Harjoitukset on suunniteltava hyvin etukäteen ja niitä käydään läpi myös jälkeen päin.

Vastuuvalmentajana häneltä saattoi kulua valmennustyöhön pelireissuineen jopa kolmekymmentä tuntia viikossa.

Salo jätti vastuuvalmentajan hommat muutama vuosi sitten.

– Ongelma ei ole se, ettenkö jaksaisi touhuta kentällä nuorten kanssa, mutta kaikki muu paperi-, suunnittelu- ja raportointityö vaatii todella paljon.

Avaa kuvien katselu

Valmentajien työhön kohdistuu myös muita uusia vaatimuksia.

Itanin mukaan valmentajilla ei ole enää samanlaista auktoriteettia kuin ennen. Lapsista on tullut arvonsa paremmin tietäviä ja heillä on omat vaatimuksensa.

Lisäksi moni vanhempi kokee lapsen harrastuksen investointina, josta pitää saada osinkoja. Valmentajan on pystyttävä perustelemaan päätöksensä.

– Valmentajilla ei ole enää samanlaista autonomiaa päättää, mikä lapsille on parasta, vaan heidän pitää palvella. Osa vanhemmista esimerkiksi vaatii lapselle enemmän peliaikaa, koska siitä maksetaan.

Katso videolta, kuinka junnutoiminnassa mukana oleviin urheiluseuroihin kohdistuu paljon vaatimuksia.

Isoja ammattimaisesti toimivia seuroja

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tutkijaOuti Aarresolan mukaan huippu-urheiluun tähtäävä valmentaminen tai muut tavoitteet ajavat seuroja yhdistymään.

Toiminnan ammattimaistumisen myötä palkallisten valmentajien määrä lisääntyy. Seurat tarvitsevat myös lisää omia laadukkaita liikuntapaikkoja.

Se kaikki maksaa.

– Silloin on järkevää hakea synergiaa muista seuroista, jotta tavoitteet saavutetaan, sanoo Aarresola.

Aarresolan mukaan ammattimaisesti toimivien seurojen lisäksi jäljelle jää yhä myös pieniä vapaaehtoispohjalta toimivia harrastusseuroja.

Avaa kuvien katselu

Työelämäprofessori Sami Itani sen sijaan pelkää, että urheiluseuroista jää jäljelle vain isoja, ammattimaisesti toimivia seuroja, joissa harrastaminen on palkattujen valmentajien vuoksi kallista.

Hän ennustaa, että syntyy uusi neljäs sektori, valtion, yritysten ja vapaaehtoisurheiluseurojen lisäksi, missä nuoret sopivat somessa esimerkiksi jalkapallomatseista ilman urheiluseuroja.

Itani toivoo lisää voimaa kansalaisaktivismiin, jotta myös pienet yhdistyspohjaiset urheiluseurat saataisiin pidettyä pystyssä.

Liikunnan ja urheilun lisäksi seuroilla on tärkeä tehtävä yhteisöllisten kokemusten luomisessa.

– Vapaaehtoistoiminnassa saamme eritaustaisia ihmisiä fyysisesti yhteen saman tunnekokemuksen äärelle tekemään yhteisen päämäärän eteen asioita.