BERLIINI ItalialainenChiara Guido on jumissa. Hän on tehnyt töitä Berliinissä kymmenisen vuotta eri aloilla markkinoinnista kirjakauppaan – mutta yleensä vain nelituntisia työpäiviä, ja surkealla palkalla.

Guido haluaisi työskennellä kokopäiväisesti, mutta yrityksillä on antaa vain ”minityötä”. Neuvotteluvaraa ei ole, vaikka Guidolla on akateeminen koulutus, paljon työkokemusta ja sujuvat saksantaidot.

– Työnantajat tarjoavat minitöitä, koska se on heille edullista. Työntekijä ei voi vaikuttaa asemaansa, kun yritys tietää, että aina löytyy uusia minityöläisiä, Guido kertoo.

Temppu nimeltä ”minityö”

• Saksassa otettiin vuosituhannen alussa käyttöön sopimusjärjestelmä, joka oli suunniteltu tuomaan pitkäaikaistyöttömät takaisin työelämään.

• Tavoite onnistui: jo ensimmäisten neljän vuoden aikana järjestelmä lisäsi työllisyyttä miljoonalla ihmisellä. Tuolloin puhuttiin Saksan työihmeestä.

• Nyt minityöt auttavat maahanmuuttajia pääsemään osaksi yhteiskuntaa.

• Työntekijä saa ansaita kuukaudessa verovapaasti enintään 556 euroa.
• Työnantajalle järjestelmä on helppo, koska vero-, vakuutus- ja eläkemaksut ovat aina kiinteät.
• Esimerkiksi 500 euron kuukausipalkalla työskentelevän sivukulut yritykselle ovat 157 euroa.
• Minityössä ei ole minimipalkkaa. Jotkut työskentelevät minityösopimuksella nollapalkalla vain saadakseen työkokemusta.

Avaa

Verotussyistä yrityksen on taloudellisempaa pitää monta työntekijää minityösopimuksella kuin harvempia osa- tai kokopäiväisesti.

Chiara Guido joutuu turvautumaan yhteiskunnan muihin tukiin elättääkseen itsensä ja poikansa.

– Tunnen monia, jotka joutuvat tekemään useampaa työtä. Olen lainannut rahaa alipalkatuissa töissä oleville ystävilleni, joilla ei ole ollut rahaa asumismenojen jälkeen, Guido kertoo.

Saksalaisista minitöitä tekevät opiskelijat

Guido päätyi matalapalkkatöihin kymmenkunta vuotta sitten oikeastaan sattumalta.

Yöklubilla bailatessaan hän tapasi italialaisenMian, joka houkutteli jäämään töihin Berliiniin. Mia vei Guidon markkinointiyritykseen, joka etsi italialaisia työntekijöitä.

– He kutsuivat työtä oppisopimuskoulutukseksi. Palkka oli 400–450 euroa kuukaudessa. En tiennyt alasta mitään, mutta tärkeintä oli kuulemma oppia nopeasti.

Guido sai neuvotelluksi palkankorotuksen 800 euroon paiskittuaan yrityksessä kahdeksantuntisia työpäiviä kolmen kuukauden ajan.

– Saksalaiset opiskelijat työskentelivät siellä samalla palkalla, mutta vain 20 tuntia viikossa.

Kun palkka ei enää noussut, Guido lopetti ja vaihtoi työpaikkaa.

Avaa kuvien katselu

Samalla tiellä Guido on yhä. Yritykset ja toimistot ovat vaihtuneet. Palkka on työtunneista riippuen sahannut 300–500 euron välillä.

– Kun olen pyytänyt palkankorotusta, minulle on pidetty puheita siitä, mikä tekee ihmisen onnelliseksi. Vastaukseni on, että tässä yhteydessä onnellisuus mitataan rahassa.

Berliini ei pärjäisi ilman minityöläisiä

Minityötä tekeviä on Saksassa jo 6,7 miljoonaa, eli enemmän kuin joka seitsemäs työtä tekevistä. Heistä yli puolet haluaisi tehdä töitä kokopäiväisesti. Noinpuolelle minityö on sivutyö päätyön ohessa.

Minityöläisistä on tullut tärkeä osa yhteiskuntaa. Arki Berliinissä murenisi, jos minityöläisiä ei olisi vanhainkodeissa, ravintoloissa, kouluissa, kaupoissa, leipomoissa.

– Tietyt ihmisryhmät ovat tottuneet tekemään näitä töitä, jotka ovat elintärkeitä mutta joista maksetaan alipalkkoja. Kukaan ei siitä puhu, mutta se on hyväksikäyttöä, Guido sanoo.

– Saksa on oikein hyvä markkinoimaan itseään, että täällä asiat ovat järjestyksessä, vaikka eivät ne ole. Taustalla on hyväksikäytön ketju.

”Parempi kuin työttömänä”

Työnantajia lähellä olevan IW-tutkimuslaitoksen työelämäekonomistiHolger Schäfer muistuttaa epätyypillisten työsuhteiden ja pienien palkkojen hyvistä puolista.

Saksassa pian valtaan nousevan hallituksen puolueet vääntävät parhaillaan siitä, nostetaanko minimipalkka vajaasta 13 eurosta 15 euroon tunnilta. Minimipalkka ei koske minityösopimuksia.

– Jos vähimmäispalkka asetetaan liian korkeaksi, työpaikkoja saatetaan menettää, Schäfer huomauttaa.

Mini- ja matalapalkkatöillä on tätä nykyä tärkeä merkitys maahanmuuttajille, etenkin humanitäärisistä syistä maahan tulleille, Schäfer sanoo.

– Tällaisten työsopimusten kautta he pääsevät työmarkkinoille ja heillä on paljon paremmat mahdollisuudet integroitua, oppia kieltä ja hankkia ammatillisia taitoja kuin jos he eivät tekisi työtä ollenkaan.

– Matalilla palkoilla työskentelevät ihmiset pärjäävät yleensä sosiaalisesti paremmin kuin työttömät.

Työvoimaa on liikaa ja liian vähän

Saksan työmarkkinoilla on kaksi pääongelmaa.

Toinen on taantuva talous. Pysähtyneisyyden vuosia on takana kohta kolme. Tähän asti yritykset ovat pitäneet työvoimasta kiinni, sillä ne varautuvat suurien ikäluokkien eläkkeellelähtöön.

Taantuma on nyt kestänyt niin pitkään, että jo autotehtaatkin alkavat irtisanoa väkeä.

– Teollisuuden työpaikkojen vähentymistä nähdään vielä lisää, Schäfer ennakoi.

Toinen ongelma on juuri eläköitymisten aalto. Lähtijöitä ei Schäferin mukaan voida riittävästi korvata nuoremmilla sukupolvilla. Työntekijöiden määrä supistuu miljoonilla.

– Tämä tarkoittaa, että meillä on valtava, useiden miljoonien työntekijöiden vaje. Sitä on paikattava maahanmuuttajilla tai niin, että jokainen tekee töitä pidempään ja enemmän työtunteja.

Tilanne on ristiriitainen. Samaan aikaan kun miljoonat ihmiset ovat jumissa minitöissä, henkilökunnasta on pulaa. Yritykset etsivät epätoivoisesti henkilöstöä kaikkialla Saksassa.

Arvostelijoiden mielestä minityöjärjestelmä myytiin keinona tuoda pitkäaikaistyöttömät takaisin työmarkkinoille, mutta vakituisiin työpaikkoihin se ei ole johtanut.