Turkulainen avopariJenni Ahola jaJuuso Kiili odotti viime syksynä esikoistaan.

Ennen lapsen syntymää pariskunta meni neuvolaanvanhemmuuden vahvistamista varten. Sitten tapahtui jotain outoa.

Juuso Kiilin isyyden tunnustamista ei hyväksytty. Hänelle sanottiin, ettei hän ole virallisesti lapsen isä. Lapsen isäksi väestötietojärjestelmään merkittiin Aholan vuonna 2019 kuollut venäläinen aviomies.

– Pidän lasta kuitenkin täysin omana poikanani ja rakastan häntä kuin omaa poikaani, niin kuin hän onkin.

Kiilillä ei ole neljän kuukauden ikäiseen biologiseen poikaansa minkäänlaisia oikeuksia. Lain edessä Juuso Kiili ja hänen lapsensa ovat toisilleen ventovieraita.

– Uskomatonta, että näin voi käydä. Tuntuu hirveältä.

Jenni Ahola sanoo, että perheellä oli alkujärkytyksen jälkeen toiveikas olo: kun asiaa lähdetään hoitamaan virallisesti, kaikki saadaan nopeasti kuntoon. Toisin kävi.

– Edelleen olemme samassa pisteessä. Välillä ei oikein jaksaisi. Tämä on surullista, ja on pettynyt olo.

Isyysolettaman vahva asema

Perheoikeuden apulaisprofessoriSanna Mustasaari Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että tapaus on harvinainen, mutta ei aivan poikkeuksellinen.

Mustasaari arvioi, että Suomessa on vuosittain joitain tilanteita, joissa biologinen isä ei saa vahvistetuksi isyyttään. Tarkkaa tilastotietoa ei ole.

– Yleensä tilanne johtuu isyysolettaman vankasta asemasta.

Tästä on kyse myös Juuso Kiilin lapsen kohdalla.Vanhemmuuslain mukaan avioliitossa syntyvän lapsen isä on automaattisesti synnyttäneen naisen aviomies.

Jenni Ahola oli mennyt naimisiin venäläisen miehen kanssa Suomessa vuonna 2017. Pari muutti pian erilleen, ja mies palasi Venäjälle, jossa kuoli vuonna 2019.

– Ikinä en saanut sieltä kuolintodistusta, Ahola sanoo.

Ahola luuli, että miehen kuolema tulee automaattisesti Suomen viranomaisten tietoon, ja avioliitto purkautuu. Näin olisi käynytkin, mikäli mies olisi kuollut Suomessa.

Ahola ei ymmärtänyt, että oli hänen velvollisuutensa hankkia miehen kuolintodistus ja toimittaa se Digi- ja väestötietovirastoon.

Koska virasto ei ole saanut venäläismiehen kuolintodistusta, hän on Suomen väestötietojärjestelmän mukaan edelleen elossa ja avioliitossa Aholan kanssa.

Siksi hänestä tuli paperilla Jenni Aholan ja Juuso Kiilin lapsen isä.

Kuinka paljon väestötietojärjestelmään on merkitty kuolleita lapsen isäksi väärin perustein?

– Määrästä ei ole tietoa. Tapaukset ovat mahdollisia, mutta harvinaisia, sanoo Digi- ja väestötietoviraston erityisasiantuntijaAnne Aho Eagling.

Kaikki kulminoituu kuolintodistukseen

Kun Jenni Aholalle ja Juuso Kiilille kävi viime syksynä selväksi, että heidän vielä syntymättömän poikansa isäksi merkitään kuollut venäläismies, alkoi kafkamainen kamppailu isyydestä.

Kuolintodistusta on yritetty saada kaikin mahdollisin keinoin, mutta sota on hankaloittanut asiaa.

– Pienen lapsen äitinä olisi vaikea mennä Venäjälle kokeilemaan onneaan, että saisinko minä sen jotenkin sieltä, Jenni Ahola sanoo.

Videolla Ahola kertoo, miten kuolintodistuksen puuttuminen sai aikaan loputtoman kehän.

Miehen omaiset eivät suostu luovuttamaan alkuperäistä kuolintodistusta.

– He sanoivat vain syyksi, että eivät halua ongelmia.

Jenni Ahola onnistui kuitenkin saamaan siitä kopion, mutta se ei Digi- ja väestötietovirastolle ole kelvannut.

– Se, että asiakirjan saaminen on vaikeaa, aikaa vievää tai kallista, ei ole peruste poiketa asiakirja- tai laillisuusvaatimuksesta, erityisasiantuntija Anne Aho Eagling sanoo.

Turun yliopiston yksityisoikeuden emeritusprofessoriMarkku Helin ihmettelee viraston tiukkaa linjaa, kun kyseessä on kuitenkin sotaa käyvä maa.

– Voidaan tietysti kysyä, onko käytäntö välillä liiankin tiukka. Ainahan ei ole mahdollista saada virallista kuolintodistusta. Maailmassa on maita, jotka ovat epäjärjestyksessä, ja luotettavien asiakirjojen saaminen on vaikeaa.

Digi- ja väestötietoviraston mukaan vaatimuksista voidaan poiketa vain, jos asiakirjan saaminen on täysin mahdotonta ja tietojen tallettamisen perusteeksi on olemassa muuta luotettavaa selvitystä.

Mahdottomuusedellytys täyttyy viraston mukaan vain Somalian, Jemenin, Libyan, Pakistanin ja Afganistanin osalta.

– Tietojemme mukaan Venäjältä voi saada perhesuhteita koskevia todistuksia sekä Apostille-todistuksia niihin, erityisasiantuntija Aho Eagling sanoo.

Apostille-todistuksella laillistetaan ja varmennetaan asiakirja.

Koska lapsen äidin mukaan kuolintodistusta ei ole mahdollista saada, Digi- ja väaestötietoviraston mukaan ainoa tie onisyyden kumoaminen käräjäoikeudessa. Sen jälkeen lastenvalvoja voi selvittää vanhemmuuden DNA-testin avulla.

– Tämän jälkeen Digi- ja väestötietovirasto voi vahvistaa lapsen biologisen isän isyyden tunnustamisen perusteella, kertoo henkikirjoittajaLaura Kaanaa-Jönkkäri.

Perheoikeuden apulaisprofessori Sanna Mustasaari sanoo, että isyyteen liittyvät asiat ovat yleisesti ottaen huonosti tunnettuja.

Mustasaaren mukaan vanhemmuuden kanssa kamppailevien kannattaisi mahdollisimman nopeasti lapsen synnyttyä kääntyä asianajajan tai oikeusaputoimiston puoleen.

– Vanhemmuusasioihin liittyy määräaikoja, minkä vuoksi asiat pitää selvittää mahdollisimman nopeasti. Ettei käy niin, että menettää kannemahdollisuuden kokonaan.

Pitkä tie kohti isyyttä

Jenni Ahola ja Juuso Kiili ovat yrittäneet toistaiseksi hoitaa isyysasiaa yksin ja sukulaistensa kanssa. Nyt he ovat saaneet oikeusaputoimiston mukaan.

– He ovat kirjoittaneet kanteen käräjäoikeuteen isyyden kumoamisesta.

Ahola ja Kiili ovat varautuneet kuukausien odotteluun. Jenni Ahola on toiveikas, mutta kuitenkin huolissaan. Vaikka käräjäoikeus kumoaisi kuolleen aviomiehen isyyden, miten hän saisi avioliittonsa puretuksi?

– Avioliitto purkautuu puolison kuolemaan, mutta jos kuolemaa ei pysty osoittamaan, tilanne on hankala, myöntää apulaisprofessori Sanna Mustasaari.

Se, että Jenni Ahola on yhä virallisesti naimisissa, on aiheuttanut monenlaista harmia. Moneen asiaan tarvitaan sekä isän että äidin suostumus.

Esimerkiksi nimen antaminen lapselle kesti kuukausia, koska siihen olisi tarvittu lupa myös kuolleelta aviomieheltä.

– Digi- ja väestötietovirasto ilmoitti, etteivät voi antaa lapselle ilmoittamaani nimeä, koska toinen vanhempi ei sitä vahvista, Ahola kertoo.

Sitten virastossa tapahtui virhe. Virkailijan erehdyksen vuoksi lapselle annettiin somalinkielinen nimi. Perheellä on tästä todisteena Kela-kortti, jonka Yle on nähnyt.

Kun perhe valitti asiasta, virasto teki poikkeuksen, ja lapsi sai äidin toivoman nimen.

Jenni Ahola on pettynyt siihen, miten asiat ovat sujuneet viranomaisten kanssa.

– Ensimmäisen lapsen kohdalla odotti paljon ristiäisiä, kastejuhlaa ja kirkkoon liittymistä. Niitäkään ei saanut järjestettyä, koska ei ollut toisen virallisen vanhemman lupaa.