Neljän aluksen saattue puskee jäissä Karanmerellä Siperian pohjoisrannikolla kohti Murmanskia.

Venäläiset atomijäänmurtajat Arktika ja 50 Let Pobedy saattavat Koillisväylällä kahta rahtialusta Audaxia ja Pugnaxia.

Rahtialusten lastina on Kiinassa valmistettuja talon kokoisia elementtejä, joista rakentuu uusi maakaasun tuotantolinja Venäjän arktiselle alueelle.

Suomalainen Aker Arctic on seurannut laivojen matkaa X-tilillään. Se on suunnitellut Audax- ja Pugnax-alukset ympärivuotiseen toimintaan napaseudun merialueilla.

Saattue on ainoa, joka pyrkii tällä hetkellä Koillisväylän läpi. Siperian pohjoisrannikolla jään paksuus on tyypillisesti puolitoista metriä tähän aikaan vuodesta.

Pahimmillaan saattue on seissyt jäissä niin, että on edennyt vain viisi merimailia vuorokaudessa. Kiinasta lähteneiden alusten arvioidaan saapuvan Murmanskiin helmi-maaliskuun vaihteessa.

Sydäntalven ikiyössä saattue ohittaa harvaanasuttuja arktisia rantoja, joilla rakennetaan satamia, avataan öljy- ja kaasuterminaaleja sekä kohennetaan sotilaallisia kohteita.

Tämä juttu kertoo siitä, miten Venäjä hyödyntää Koillisväylän vartta entistä aktiivisemmin niin taloudellisesti kuin sotilaallisestikin.

Venäjä haluaa Koillisväylän ympärivuotiseksi

Koillisväylä on arktisen alueen merireitti Norjan pohjoisrannikolta Barentsinmereltä Alaskan edustalle Beringinmerelle Karanmeren, Lapvetinmeren, Itä-Siperian meren ja Tšuktšienmeren kautta.

Purjehduskausi väylällä kestää tyypillisesti kesäkuusta marraskuuhun. Vilkkainta liikennöinti on elo-syyskuussa.

Laivoja on ennenkin tullut satunnaisesti talvioloissa Koillisväylän läpi, mutta viime marraskuussa Venäjän varapääministeriAleksandr Novak ilmoitti, että väylällä aloitettaisiin ympärivuotinen liikennöinti vuonna 2024.

Audaxin ja Pugnaxin sitkeä matkanteko viestii, että Venäjä todella pyrkii tähän, vaikka säännöllisempi ympärivuotinen liikenne olisi mahdollista vasta myöhemmin.

– On hirveän vaikea arvioida, milloin. Jotkut sanovat, että se olisi mahdollista jo 2030-luvulla. Toiset arvioivat, että myöhemmin, sanoo yliopistotutkijaSanna Kopra Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta.

Mutta jo nyt ilmastonmuutos helpottaa Venäjän toimintaa arktisella alueella.

Luonnonvarat ohjaavat kehitystä

Ilmastonmuutos tietää kahta asiaa.

Merellä jää ohenee ja vetäytyy. Maalla luonnonvaroihin on helpompaa päästä käsiksi.

Satelliittikuvista näkyy, kuinka nopeasti Venäjä on arktisella alueella viime vuosina toiminut.

Obinlahdelle Jamalin ja Gydan niemimaiden väliin on noussut Utrennyin terminaali, joka palvelee Venäjän suurimman yksityisen kaasuntuottajan Novatekin arktista LNG-2-kaasukenttää.

Kuvan päivämääräpainikkeita painamalla näet, kuinka rakentaminen on edistynyt.

Utrennyin terminaaliin päätyvät lopulta myös Audaxin ja Pugnaxin kyydissä tulevat rakenteet, kunhan ne on koottu Murmanskissa.

Idempää Jeniseinlahdesta löytyy vastaavanlainen tapaus.

Siellä Koillisväylän varrelle on noussut Buhta Severin öljysatama, joka palvelee öljy-yhtiö Rosneftin öljykenttää.

Tällainen rakentaminen lisääntyy lähivuosina. Venäjän tavoitteena on lisätä nykyistä 8 prosentin osuuttaan nesteytetyn maakaasun maailmanmarkkinoista 20 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

Taloudelliset ja sotilaalliset edut käsi kädessä

Arktisella alueella yhdistyvät Venäjän sotilaalliset tarpeet ja kunnianhimoiset taloudelliset hankkeet.

Jo kylmän sodan aikana arktinen alue oli keskeinen osa Neuvostoliiton kansallista puolustusstrategiaa.

Jääesiripun takaa piti havaita ja torjua mahdollisessa konfliktissa napa-alueen yli tulevat ydinaseiskut.

Osa silloisista asemista ja tukikohdista hylättiin Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen tarpeettomina tai jätettiin rahanpuutteessa rapistumaan. Nyt jääesirippu nousee uudestaan Koillisväylän varrelle, kun Venäjä palauttaa niitä käyttöön.

Lännessä onseurattu pitkään muun muassa Nagurskojen tukikohdan kasvamista Arkangelin alueen saaristossa Aleksandran maalla.

Sinne on sijoitettu arktisten maavoimajoukkojen taktinen ryhmä ja ilmavalvonta-asema, ja se toimii ilmavoimien tukeutumispaikkana.

Satelliittikuvista näkyy, että muuallakin Koillisväylän varrella on pantu toimeksi.

– Venäjä laajentaa sotilaallista infrastruktuuria myös arktisen alueen keski- ja itäosissa, mutta pidemmällä aikavälillä, arvioi Norjan maanpuolustuskorkeakoulun professoriKatarzyna Zysk.

Esimerkiksi Tempissä Lapvetevinmeren ja Itä-Siperian meren välissä sijaitsee eräs Nagurskojeen vertautuva sotilaallinen kohde. Siellä aiemmin sorapintainen kiitorata on nyt kunnostettu ilmavoimia varten.

Lapvetevinmeren rannalla sijaisevassa Tiksissä puolestaan toimii Koillisväylän ilmapuolustuksesta vastaavan 3. ilmapuolustusdivisioonan esikunta.

Satelliittikuvissa näkyy mainiosti muun muassa tutka-aseman ilmestyminen lentotukikohdan lounaispuolelle.

Pohjoisen laivaston merivalvontakoneita löytyy Severomorsk-1-kentältä Murmanskin kupeesta ihan julkisista kartoistakin.

Katarzyna Zysk sanoo, että Venäjän uhka-arviota ohjaa yhä mahdollinen konflikti Yhdysvaltain kanssa.

Varustautuminen näkyy nimenomaan tutka-asemien sekä ilma- ja ohjuspuolustuksen vahvistamisena.

– Tätä he eivät ole peitelleet, Zysk sanoo.

Zysk muistuttaa, että myös Koillisväylän siviilihankkeet – satamat, jäänmurtajat, terminaalit – voivat olla kaksoiskäytössä. Niitä voidaan siis käyttää myös sotilaallisesti.

– Kaikkea, mitä Venäjä tekee, on pidettävä silmällä, Zysk huomauttaa.

Kaasu- ja öljyterminaalit sekä Tiksin lentotukikohdan kehittäminen käyvätkin esimerkeiksi siitä, kuinka taloudelliset ja sotilaalliset hankkeet etenevät juuri nyt käsi kädessä.

Ukrainan sota vei kumppaneita

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on vaikuttanut myös sen toimintaan ja tavoitteisiin arktisella alueella.

Katarzyna Zysk muistuttaa, että Venäjä toimii pohjoisesta käsin myös Ukrainan konfliktissa.

Arktisen alueen prikaateja on sotinut Ukrainassa.

Lisäksi Tu-95- ja Tu-160-pommikoneita on tuotu Murmanskin alueelle Olenjan lentotukikohtaan pois Ukrainan iskujen ulottuvilta.

Myös energiarintamalle hyökkäyssota on tuonut takapakkia. Venäjän omat voimavarat eivät yksin riitä Koillisväylän kehittämiseen.

– Läntiset kumppanit ovat olleet Venäjälle tärkeimpiä, koska Venäjä on tarvinnut niiden osaamista sekä investointeja, ja se tarvitsee niitä myös lopulta Koillisväylän käyttäjiksi, Zysk sanoo.

Esimerkiksi Novatekilla on LNG-2-projektissa kumppanit Kiinasta, Japanista ja Ranskasta.

Viime marraskuussa Yhdysvallat asetti projektin pakotteiden piiriin, mikä estää muun muassa maksuliikenteen.

Joulukuussa ulkomaiset osakkeenomistajat vetäytyivät aktiivisesta toiminnasta.

Audaxin ja Pugnaxin kyydissä tulevat elementit kuitenkin osoittavat, että Kiina jatkaa komponenttien toimituksia.

Pakotteiden vuoksi pulaa on myös LNG-tankkereista, ja markkinoita energialle on etsittävä muualta kuin Euroopasta.

Ukrainan sota vauhdittaa Euroopan irtautumista Venäjän öljystä ja kaasusta, joihin sen talous on kytketty.

– Venäjän kannalta tämä on uhka, tutkija Sanna Kopra sanoo.

Vaikka LNG-2:n ensimmäinen tuotantolinja alkoi toimia loppuvuodesta, yhtään kuljetusta Novatek ei ole sieltä tehnyt.

Kiina asettelee askeitaan tarkasti

Kiina olisi kaikin tavoin Koillisväylällä Venäjän luontevin kumppani, mutta täysin rinnoin sekään ei ole mukana.

Taloudellisesti Kiina hyötyisi Koillisväylästä sitä enemmän, mitä jouhevammaksi liikennöinti siellä muuttuisi. Viime vuonna rahdin määrä Koillisväylällä nousi ennätykseen, 2,1 miljoonaan tonniin.

Vuoden 2022 notkahdus johtui siitä, että hyökkäyssodan takia länsimaiset operaattorit pysyivät poissa.

Koillisväylä voisi lyhentää rahtikuljetukset Eurooppaan esimerkiksi Koillis-Kiinan satamista 10–12 päivään.

Suezin kanavan kautta matka kestää nyt 21–23 päivää ja Hyväntoivonniemen ympäri 28–30 päivää.

Sanna Kopra arvioi, että arktisen alueen talousyhteistyössä Venäjä haluaisi edetä Kiinaa nopeammin ja pidemmälle.

Kiinalla on kuitenkin omat varauksensa. Se haluaa tasapainoilla tässä idän ja lännen välillä.

– Kiina katsoo tarkasti, kuinka se askeleensa arktisella alueella asettelee. Se ei halua ruokkia narratiivia, että se olisi laajentumishakuinen ja aggressiivinen valtio, Katarzyna Zysk sanoo.

Se sama Venäjä kuin Ukrainassakin

Koillisväylä on kaikesta huolimatta ässä Venäjän käsissä. Liikenne kulkee sen talousvesillä.

Halutessaan Venäjä voi päättää, että Koillisväylä on vain sille ystävällismielisten maiden käytössä.

– Venäjä voi määritellä, minkälaisia standardeja siellä pitää noudattaa tai tarvitseeko esimerkiksi käyttää venäläisen jäänmurtajan apua, Sanna Kopra sanoo.

Katarzyna Zysk kertoo, että Venäjän laivasto jo harjoitteli viime vuonna skenaariota, jossa se karkotti luvatta Koillisväylälle tulleen ulkomaisen aluksen.

– Sillä viestittiin, kuka siellä määrää, Zysk sanoo.

Kaikki arktisen alueen maat varautuvat siihen, että tulevaisuudessa jännitteet pohjoisessa kasvavat joko tahallaan tai tahattomasti.

– Varmasti jännitteet kasvavat, koska kilpailu resursseista kasvaa, sanoo Sanna Kopra.

Katarzyna Zysk sanoo, että Venäjän aikeiden suhteen pitää olla valppaana.

– Venäjä arktisella alueella on se sama kuin Venäjä Ukrainassa. Se vain käyttää toisia välineitä saavuttaakseen tavoitteensa.

Lähteinä käytetty myös: The American Security Project, AP, The Barents Observer, CNN, CRS, CSIS, The Guardian, The High North News, MDPI, Reuters, ScienceDirect, TASS

Artikkelin pääkuva Novatek-yhtiön LNG-2-kaasukentältä: Maksim Blinov/AOP

Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelma käsitteli arktisen alueen jännitteiden kasvamista 17. helmikuuta: