Yleinen wc on usein monen mutkan takana
Kun hätä on suurin, on apukin lähellä. Vai onko? Esimerkiksi kroonisesta suolistosairaudesta kärsivälle julkisen käymälän etsiminen voi olla painajainen.
- Tuomas Hirvonen
- Päivi Annala
Mistä on kyse?
- Julkisia käymälöitä voi olla vaikea löytää kaupunkien keskustoista
- Vessojen puute haittaa etenkin suolistosairauksista kärsiviä
- Crohn ja Colitis ry jakaa yrityksille vessapassitarroja, jotka osoittavat vessapassin omistajalle vapaasti käytettävissä olevan wc:n
Monessa Suomen kaupungin keskustassa on etenkin ulkopaikkakuntalainen hätähousu ihmeissään. Esimerkiksi Oulussa yleisiä käymälöitä ei ole lainkaan, ja ainoa ratkaisu hädän hetkellä onkin hakeutua esimerkiksi läheisen ravintolan saniteettitiloihin.
Aina liikkeenharjoittajat eivät kuitenkaan suhtaudu satunnaisiin wc-kävijöihin erityisen myötämielisesti, mikä voi aiheuttaa kiusallisia tilanteita. Hotelli helpotuksen löytäminen vaatiikin paikallistuntemusta.
- Minulle se on ihan helppoa, kun minä olen asunut täällä ja tiedän missä voi käydä. Ulkopaikkakuntalaisilla voi olla vaikea löytää vessaan, toteaa oululainen Seija Mämmelä.
Haavaista paksusuolen tulehdusta sairastava Mämmelä pohtii olisiko niistä apu äkilliseen hätään.
- Julkisten käymälöiden lisääminen on kaksipiippuinen juttu. Niistä pitäisi myös sitten pitää hyvää huolta. Joskus kun olen käynyt, niin ne ovat epäsiistejä.
Vessapassi tunnetaan vielä huonosti
Seija Mämmelä kaivaa lompakostaan vessapassin. Liiemmin sitä ei ole tullut esiteltyä. Häneltä ei ole kysytty sitä kertaakaan oululaisissa ravintoloissa tai kaupoissa.
- Olen mennyt vessaan jossakin kahvilassa ja olen ajatellut, että jos joku kysyy niin sitten näytän, mutta en ole mennyt tarjoamaan sitä. Eräässä kenkäkaupassa pyysin saada käydä vessassa, sain käydä.
Vuoden alussa käyttöönotettu vessapassi kaipaa vielä markkinointia. Mämmelä myöntää, että sitä ei ole vielä saatu riittävän tunnetuksi. Tarrojakin olisi yrittäjille tyrkyllä. Se voisi toimia sisäänheittäjänä.
- Yhdistykseltämme Crohn ja Colitis ry:ltä saa ilmaiseksi vessapassitarroja, joita toivoisimme liikkeiden hankkivan. Kyllähän se asiakkaita lisäisi.
Elämää pitää suunnitella
Arkipäiväähän tämä on, että jokainen meistä joutuu vessassa käymään, vähintään kerran päivässä.
Seija Mämmelä
Krooniset suolistosairaukset ovat nykyään miltei kansantauti. Yleisimmin puhutaan Crohnin taudista ja haavaisesta paksusuolentulehduksesta.
Yleensä tulehdukselliset suolistosairaudet puhkeavat 20-40 vuoden iässä, mutta myös nuorempanakin sairastuneita löytyy.
Liki 30 vuotta haavaisesta paksusuolitulehduksesta kärsinyt Seija Mämmelä sanoo, että sairaus vaatii elämältä ennakointia.
- Kun olin töissä, niin aamulla piti nousta aikaisin. Heräsin viideltä jos menin töihin kahdeksaksi. Jos lähden jonnekin konserttiin, niin kaksi kolme tuntia ennen en syö mitään. Ei tarvitse lähteä käymään vessassa ja kun yleensä naistenvessassa on pitkä jono. Sitäkin haluan, ettei tarvitse mennä sinne jonon edelle.
- Sairaus saattaa invalidisoida kotiin. Ei voi lähteä mihinkään, kun pitää jatkuvasti käydä vessassa. Se auttaa, että ei syö ennen lähtöä mitään.
Huussi ei hirvitä
Seija Mämmelä on nähnyt maailmalla reissatessaan mitä erilaisimpia vessoja. Hän ei hätkähdä vähästä.
- Meikäläinen kun on maalla kasvanut ja asunut, niin siellä ei ollut vedettävää vessaa. Olen tottunut ja voisin sanoa että ei mikään tyrmistytä.
Turhasta häveliäisyydestäkin voitaisiin päästä.
- Arkipäiväähän tämä on, että jokainen meistä joutuu vessassa käymään, vähintään kerran päivässä. Mikä siinä jos joutuu useammin käymään? Ei kai se mikään häpeä ole. Mutta ei tästä kahvipöydissä keskustella, Mämmelä sanoo.