Suomen kyberturvallisuudelle tärkeä nettikaapeli piti vetää merenpohjaan, mutta yhtäkkiä Venäjä vetäytyi hankkeesta – mitä oikein tapahtui?
Valtionyhtiö Cinia kiertää pohjoisnavan lännen kautta, vaikka se vaatii 1 500 kilometriä pidemmän kaapelin. Hyytävässä geopoliittisessa ilmastossa se on turvallisin reitti.
- Juha-Matti Mäntylä
Valtionyhtiö Cinia kiertää pohjoisnavan lännen kautta, vaikka se vaatii 1 500 kilometriä pidemmän kaapelin. Hyytävässä geopoliittisessa ilmastossa se on turvallisin reitti.
Vuosia valmisteltu Arctic Connect -valokuitukaapeli kulkisi meren pohjassa koillisväylää pitkin määränpäänään Japanin pääkaupunki Tokio. Matkalla poikettaisiin useaan otteeseen Venäjän pohjoisilla rannoilla sekä mahdollisesti Pohjois-Amerikassa.
Japanista huippunopeat yhteydet ulotettaisiin muualle Aasiaan. Cinialaisten mukaan hankkeelle näytettiinvihreää valoaaina Kiinan presidenttiä myöten.
Kumppanina Cinialla oli Venäjän toiseksi suurin teleoperaattori Megafon. Toinen pääkumppani oli japanilainen monialajätti Sojitz Corporation. Noin 800 miljoonaa euroa maksava verkkoyhteys olisi nopein reitti Euroopasta Aasiaan – ja Suomelle merkittävä etu kilpailussa teknologiainvestoinneista.
Tervetuloa Suomeen, datakeskusten luvattuun maahan!
Viime keväänä operaattorijätti Megafon ilmoittihyllyttävänsä Arctic Connect -suunnitelman. Yhtiön mukaan se tarvitsi aikaa projektin "rakenteen ja talouden" uudelleenarviointiin.
Cinia taas kertoi joulun alla uudesta arktisesta kaapelihankkeestaan. Tämäkin kaapeli lähtee Jäämeren rannalta Norjasta – ja tälläkin kertaa kaapelin toinen pää aiotaan viedä Japaniin.
Reittinä ei kuitenkaan ole Venäjän rantoja seuraileva koillisväylä. Suuntana on luoteisväylä, joka kulkee Grönlannin, Yhdysvaltain ja Kanadan rannikoita myöden aina Beringin salmelle.
Pohjoisnapa kierretään siis myötäpäivään.
Tällä kertaa hanke on taustavoimiltaan läntinen. Suomalaisten kumppanina on amerikkalainen Far North Digital -yhtiö. Teknologiatoimittajaksi on nimetty Nokian omistama Alcatel Submarine Networks, joka on yksi maailman neljästä merkittävästä merikaapelihankkeiden toteuttajasta.
Venäläisten idea ja Lipposen raportti
Cinian toimitusjohtajaAri-Jussi Knaapilan mukaan kaapeleissa ei ole kyse vain konesali-investointien houkuttelusta. Kyse on myös yhteiskunnan toiminnan turvaamisesta.
– On tärkeää, että Suomesta on nopeita internetin runkoyhteyksiä muuallekin kuin Keski-Eurooppaan. Se on Suomelle ja koko pohjoiselle Euroopalle kyberturvallisuusasia. Siksi Cinia on jo vuosia ajanut tätä hanketta.
Koillisväyläkaapelin idea on alun perin venäläinen – Suomen virkamiehistön parissa siitä on puhuttu ainakin keväästä 2013 lähtien. Vuonna 2016 entinen pääministeriPaavo Lipponen kokosiaiheesta raportinliikenneministeriAnne Bernerin toimeksiannosta.
Arktinen kaapeli sopi erinomaisesti Suomen lähestyvän Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskauden tavoitteisiin. Lipposen raportissa todettiin hankkeen vaativan kansainvälistä sitoutumista, mutta Japani, Kiina ja Venäjä ilmoittivat kaikki olevansa valmiita pitämään hanketta esillä.
Projektin sai vastuulleen valtionyhtiö Cinia, jonka omistajiin kuuluvat myös Ilmarinen ja Pohjola Vakuutus reilun kymmenyksen osuuksin.
Cinian hallituksen puheenjohtajaksi nimitettiin toinen ex-pääministeri, muun muassa hyvistä venäjänsuhteistaan tunnettuEsko Aho.
Eteneminen oli hidasta. Vuonna 2019 Cinia löysi kuitenkin lopulta kumppanikseen Venäjän toiseksi suurimman teleoperaattorin Megafonin. Toinen suuri kumppani oli japanilainen monialajätti Sojitz Corporation.
Myöhemmin Cinian allianssiin liittyi suuri joukko muita. Suomesta mukaan lähtivät muiden muassa Pietarsaaren Seudun Puhelin, Lapit, Napapiirin Energia ja Vesi, C-Fiber Hanko sekä Rovaniemen Kehitys.
Kaapelisuunnitelmaeteni viimein myötätuulessa. Vuonna 2020 merenpohjan tutkimukseen erikoistunut venäläislaivaProfessor Logachev vietti kuukausia merellä sopivaa kaapelireittiä kartoittaen.
Rakennustöiden oli määrä alkaa tänä vuonna.
Mitä oikein tapahtui?
Venäläismediannimettömien lähteiden mukaan kaapelihankkeen jäädytyksen syypää oli japanilainen Sojitz Corporation, jonka väitettiin viivyttäneen projektia kohtuuttomasti. Sojitz ei vastannut Ylen kysymyksiin.
Hanketta läheltä seurannut suomalaisasiantuntija arvioi Ylelle, että syy oli ennen muuta Venäjän kansallisissa intresseissä.
Arktinen alue onVladimir Putinin Venäjälle tärkeä sekä sotilaallisesti että taloudellisesti. Siksi Venäjä halusi valokaapeliyhteyden, joka olisi täysin sen omassa hallussa. UutistoimistoReutersin lähteen mukaanMegafon ei olisi saanut viranomaisilta edes hyväksyntää Arctic Connect -suunnitelmalle.
Yhtiö kiisti tämän.
Cinian Knaapilan mukaan koko ajan oli selvää, että koillisväylään liittyy haasteita. Ennen kaikkea siksi, että arktisella osuudella toimittiin Venäjän erityistalousalueella ja siihen tarvittiin Venäjän viranomaisten tukea ja lupia.
– Hankkeella oli kaiken aikaa hyvä tuki, mutta jossain kohdin viime vuoden keväällä tuntui siltä, että tuki alkaa hiipua. Näin ollen katsoimme, että riskit ovat liian suuret edetä sen kanssa, Knaapila sanoo.
– Meidän oli arvioitava, kannattaako hankkeeseen laittaa kymmeniä miljoonia euroja lisää – vai onko riski, että panostukset menevät hukkaan.
Cinialle oli koitunut hankkeeseen liittyviä menoja vuosittain vain muutamia satoja tuhansia euroja. Jos rakentaminen käynnistettäisiin panoksia olisi pakko kasvattaa merkittävästi.
– Kun varustetaan useita laivoja, miljoonat alkavat palaa. Totesimme, että meillä ei ole halua siihen riskinottoon, varsinkaan kun markkinoille oli tullut tietoa puhtaasti venäläisestä hankkeesta.
Tuo venäläinen projekti oli Murmanskista Vladivostokiin kulkeva Polar Express -kaapeli. On helppo uskoa, että Venäjän valtion kilpaileva suunnitelma sotki Cinian kumppaneiden laskelmat projektin kannattavuudesta.
– Se ei ole Cinian näkökulmasta kilpaileva hanke, mutta se on kilpaileva Arctic Connectin venäläiselle alijärjestelmälle – ja sitä kautta hankkeen kokonaistaloudelle, Knaapila sanoo.
Ciniaakin kysyttiin mukaan Polar Express -projektiin. Knaapilan mukaan on mahdollista, että venäläiskaapeli liitetään Cinian verkkoon, mutta siitä puhutaan kun tuo kaapeli on valmis. Muilta osin suomalaiset eivät olleet hankkeesta kiinnostuneita.
– Se ei ole millään lailla sama hanke, Knaapila sanoo.
Venäläisen kaapelin upotus alkoi Muurmanskin lähellä loppukesästä. Cinia taas käänsi katseensa länteen.
Reitti Aasiaan on nyt pidempi, mutta yhä lyhyt
Luoteisväylän valokuitukaapelia on visioitu jo pitkään ilman suomalaisiakin. Noissa suunnitelmissa kaapelin pää on Euroopassayleensä tuotu vainLontooseen.
Uuden Far North Fiberin on määrä rantautua Euroopassa Irlannissa sekä Suomessa ja Norjassa. Termiä "rantautuminen" käytetään myös Suomen osalta, koska merikaapelin pää tuodaan sellaisenaan Norjasta rajan yli.
Luoteisväylällä on Knaapilan mukaan useita etuja koillisväylään verrattuna – ilmiselvimpänä yhteys Pohjois-Amerikkaan.
Reitti on kuitenkin pidempi.
Matka Keski-Euroopan datakeskuksista Tokioon on luoteisväylän kautta noin 1 500 kilometriä pidempi kuin koillisväylän kautta. Pidempi matka kasvattaa internetyhteyksiin liittyvää viivettä, ja hintaakin hankkeella on sata miljoonaa enemmän kuin ennen – eli noin 900 miljoonaa euroa.
Reitti on kuitenkin yhä lyhyt muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Suurin osa Aasiaan suuntautuvasta eurooppalaisesta dataliikenteestä kulkee Knaapilan mukaan Atlantin, Pohjois-Amerikan ja Tyynen valtameren yli. Hieman lyhyempi, mutta samalla kalliimpi reitti kulkee Etelä-Ranskasta Suezin kanavan kautta Intian valtamerelle.
Uudesta Far North Fiber -yhteydestä tulee Knaapilan mukaan sekä nopein että "hinnaltaan kilpailukykyinen".
Robotit vihaavat viivettä
Yllä olevaa karttaa katsoessa on syytä muistaa, että maapallo on pyöreä. Kaksiulotteisilla kartoilla napojen lähellä olevat kohteet näyttävät paljon todellisuutta suuremmilta, koska karttaa joudutaan ikään kuin "venyttämään".
Nyt suunnitteilla oleva kaapeli on kymmenen tuhatta kilometriä lyhyempi kuin yleisimmin käytössä oleva Atlantin ja Tyynenmeren kautta kulkeva reitti.
Yhteyksien viive lyhenee Cinian mukaan sata millisekuntia, eli sekunnin kymmenyksen. Monessa tilanteessa viive voi lyhentyä enemmänkin, sillä Pohjois-Amerikan maakaapelit aiheuttavat usein ongelmia.
Sekunnin kymmenyskin on nykyaikana paljon.
Viive, hienomminlatenssi, on se omituinen hiljainen hetki iltauutisissa, kun kirjeenvaihtaja tuijottaa mykkänä kameraan ja odottaa uutisankkurin kysymyksen saapumista.
Taloudellista merkitystä viiveellä on esimerkiksi osakekaupankäynnissä. Finanssiyhtiöt ovat valmiita maksamaan siitä, että tuo hetki on mahdollisimman lyhyt.
– Jos osakekaupankäyntiä tekevä robotti saa tiedon kymmenen millisekuntia myöhässä, olet auttamatta jälkimarkkinoilla, Knaapila sanoo.
Jatkossa yhä enemmän koneita, laitteita ja esimerkiksi liikennevälineitä hallitaan tai seurataan etänä. Esimerkiksi suomalaissairaaloissa on jo käytössä robotteja, joilla kirurgi voi suorittaa leikkauksen tarvittaessatoisesta maasta käsin.
Sellaiseen kuvayhteyteen kukaan ei halua viivettä.
Kyberturvaprofessori: Kaapeleita voidaan kuunnella veden alla
Jyväskylän yliopiston kyberturvallisuuden työelämäprofessoriMartti Lehdon mukaan yli 95 prosenttia maailman dataliikenteestä kulkee merenalaisissa valokuitukaapeleissa. Siellä liikkuvat myös kännykkäpuhelut – kuluttajatvain luulevat käyttävänsä langattomia yhteyksiä.
– Merenalaiset valokuitukaapelit ovat globaalin talouden selkäranka ja samalla myös vahvaa turvallisuuspolitiikkaa. Siksi on merkitystä, kuka verkon on tehnyt, kenen merialueelle kaapeli on laskettu ja kuka sitä operoi, valvoo ja käyttää, hän sanoo.
Lehto oli pari vuotta sitten mukana kirjoittamassa Arctic Connect -hankkeestakyberturvaraporttia. Kirjoittajien mukaan merenalaiset valokuitukaapelit ovat kiinnostava kohde pahantahtoisille hakkereille, terroristeille ja valtiollisille tiedustelijoille.
Yksinkertaisin kiusanteko olisi kaapeleiden katkaisu. Pienen Mauritaniankerrotaan olleen kaksi päivää ilman ulkomaanyhteyksiä, kun joku katkaisi yhteyden. Lehdon mukaan kaapelin katkaisulla on kuitenkin rajallinen vaikutus, sillä maailma on tänään verkottunut sadoilla kaapeleilla.
Kuten Helsingin Sanomienkartta kuvaa, Suomikin on yhdistetty vedenalaisilla valokuitukaapeleilla Saksaan, Venäjälle, Ruotsiin ja Viroon.
Hyökkääjät kykenevät Lehdon mukaan kuitenkin myös seuraamaan kaapeleissa tapahtuvaa viestintää. Se voisi tapahtua kaapeleiden rantautumispisteissä – ja jopa meren alla.
– Merellä kaapeleissa on erilaisia optisia vahvistimia, taajuuskorjaimia ja muita laitteita noin 50 kilometrin välein. Niihin kytkeytymällä on mahdollisuus kuunnella liikennettä, Martti Lehto kuvaa.
– Suurvalloilla on sukellusveneitä ja muuta kalustoa, jolla tämä voidaan toteuttaa.
Paras suojautumisen keino on liikenteen salaaminen. Toisaalta pelkät viestien metatiedotkin, kuten ajankohta, lähetyspaikka tai ip-osoite, saattavat olla tiedustelulle hyödyllistä informaatiota.
Cinian Knaapila arvioi, että merenalainen kaapelinkuuntelu on toistaiseksi vain teoreettinen mahdollisuus. Todennäköisesti on helpompiakin paikkoja vakoilla kuin valtameren pohja.
Kysymys merikaapeleista nousee kuitenkin turvallisuuspoliittisessa keskustelussa esiin usein. Britannian asevoimien johdossa ollaan huolissaan Venäjän kyvystähaavoittaa merenalaisia tietoverkkoja. jaYhdysvaltojen Valokuituverkkojen salakuuntelusta on syytetty myösBritannianjaYhdysvaltojen tiedusteluviranomaisia.
Kyberprofessori Lehdon mukaan merikaapeleissa on käynnissä suurvaltojen kädenvääntö. Kiinalaisia verkkolaitevalmistajia ei monessa maassa päästetä mukaan viidennen sukupolven kännykkäverkkojen tarjouskilpailuihin – sama tilanne on merenalaisissa kaapeleissa.
Martti Lehto arvioi, että Arctic Connect -hanke kaatui, koska Venäjä halusi olla vahvempi toimija pohjoisen kaapelin operoinnissa.
– Toisaalta suomalaisetkin joutuivat varmasti miettimään, millaisia sanktioita venäläisten kanssa toimimiseen voisi liittyä. Tämän riskin minimoimiseksi suunnanvaihto oli turvallisempi vaihtoehto.
Maariski pysäytti Googlenkin kaapelin
Viime viikot on spekuloitu, aikooko Venäjä aloittaa avoimen sodankäynnin Ukrainassa. Venäjä on siirtänyt sotalaivojaan näyttävästi Itämerelle, ja Nato on vastannut samalla mitalla. Länsimaiden suhde Kiinaan on huonompi kuin vuosikymmeniin.
Jälkiviisaudella Arctic Connect -hanketta voi väittää sinisilmäiseksi. Mitä muuta Suomea, Norjaa, Venäjää, Yhdysvaltoja, Japania ja Kiinaa palveleva projekti voisi olla kuin läpeensä poliittinen kysymys? Venäjä oli vallannut Krimin jo vuonna 2014. Paljon ennen kuin Lipponen kirjoitti raporttinsa.
Cinian Ari-Jussi Knaapilan mukaan koillisväylän haasteet olivat kuitenkin hyvin tiedossa ja asiaan oli kiinnitetty huomiota. Tästä kertoo esimerkiksi se, että järjestelmä aiottiin jakaa kahteen täysin erilliseen osaan. Vain osa kaapelin valokuitusäikeistä olisi rantautunut Venäjän rannoille.
Jos hanketta olisi jatkettu, Arctic Connect -kaapelille olisi voinut käydä kuten Itämeren maakaasuputkelle. North Stream 2 on saatu vedettyä Venäjältä Saksaan, mutta projekti on juuttunutsuurvaltapolitiikan pelinappulaksi.
– Se on ihan toimiva analogia. Investointi on tehty, mutta kaasu ei kulje, Knaapila sanoo.
Hän muistuttaa, että on myös merikaapelihankkeita, jotka ovat pysähtyneet siihen, että poliittinen riski toteutuu.
Muutama vuosi sitten kaapeliyhtiö The Pacific Light Cable Network rakensi valokuituyhteyttä Hongkongista kohti Kaliforniaa. Yli kymmenen tuhatta kilometriä kaapelia oli jo laskettu, kun hanke pysäytettiin Kiinaan liittyvän kyberturvariskin vuoksi.
Tällä hetkellä tuota Googlen ja Facebookin osin omistamaa kaapelia ollaanottamassa käyttöön, mutta Kiinaan asti yhteys ei ulotu.
Haastattelun aikana Knaapila korostaa, että kaikki voimat keskitetään nyt luoteisväylähankkeeseen, mutta koillisväylääkään ei ole lopullisesti haudattu.
Hän tosin puhuu siitä itsekin usein menneessä aikamuodossa.
Voit keskustella aiheesta 22.1. klo 23 saakka.