C-kasetti on jälleen täällä!
Hollantilaisen elektroniikkayhtiö Philipsin 1963 esittelemä c-kasetti ei vain suostu kuolemaan pois. Uuttakin musiikkia julkaistaan c-kasettiformaatissa. Vanhasta tallennemuodosta ovat levykauppiaan mukaan innostuneet erityisesti kolmekymppiset, jotka eivät ole nuorena kasetteja käyttäneet.
- Jari Mäkäräinen
Hollantilaisen elektroniikkayhtiö Philipsin 1963 esittelemä c-kasetti ei vain suostu kuolemaan pois. Uuttakin musiikkia julkaistaan c-kasettiformaatissa. Vanhasta tallennemuodosta ovat levykauppiaan mukaan innostuneet erityisesti kolmekymppiset, jotka eivät ole nuorena kasetteja käyttäneet.
– Joku saattaa pitää tätä vitsinä, mutta kun tässä on pari vuotta näitä kasetteja duunaillut, niin pakko sanoa ettei se vitsi ole, vaan ihan totista totta että kasetti is back! Lisäksi on julkaisuja, joita saa pelkästään kasetteina, joten sekin hieman pakottaa kasetin kuunteluun.
Pesä myöntää, että ilmiö on sukua jo monta vuotta raivonneelle vinyylibuumille.
– Analoginen musiikki on se juttu. Vaikka musiikkia kuunnellaan paljon digitaalisena, niin ihmiset haluavat hypistellä jotakin esinettä ja analoginen soundi jotenkin sopii ihmiskorvalle.
Kompakti muoto
Kuten kasetin alkuperäinen nimikin, compact cassette kertoo, on se helppo ottaa mukaan, kertoo Pesä.
– Kasetti on helppo myydä keikoilla, sujauttaa taskuun ja se löytyy sieltä ehjänä vielä seuraavana aamunakin. Kotelon yli saa ajaa autolla ja silti itse äänitteen voi kuunnella. Lisäksi se on helppo tuottaa, periaatteessa jokainen ihminen voi tehdä kotona kasetteja, äänittää sinne mitä haluaa ja kyllähän yli viidenkymmenen vuoden aikana kaikenlaista sinne maailmalla on työnnettykin.
Undergroundin henkeä
Pesän mukaan kasetti antaa mahdollisuuden niille, joilla ei muita julkaisukanavia ole.
– Kasetti on helppo ja halpa valmistaa, niitä voi myydä keikoilla ja saada sitä kautta musiikki leviämään. Ja hiphop-artistit tekevät edelleen mixtapeja kaseteille, se kuuluu kulttuuriin.
– Firman julkaisupolitiikka on ollut se, että olemme julkaisseet paljon punkkia, undergroundrokkia ja hiphoppia. Toisaalta myös isot levy-yhtiöt ovat heränneet ja julkaisseet muun muassa Madonnaa ja Metallicaa.
Levykauppa Stupidon myyjäAntti Lautala vahvistaa, että nimenomaan punkkia menee c-kasetteina.
– C-kaseteista ovat innostuneet nyt kolmekymppiset, joille tallennemuoto ei ole omasta lapsuudesta ja nuoruudesta tuttu.
Uudet mankat
Enää ei kasettisoittimen puutekaan ole esteenä, myhäilee Arto Pesä.
– Ennen monella oli ongelmana ettei ole mankkaa ja yritin sitten ohjata divareihin ja nettiin, mistä niitä tietysti saa, mutta nyt kun Sony on aloittanut uustuotannon,niin ihan jokaisesta Prismasta löytyy. Toki tässäkin on sitten hifistelyn mahdollisuus, että minkälaatuisella nauhurilla haluaa kuunnella. Ja aina ei kannata syyttää kasettia huonosta äänenlaadusta, vaan hankkia hyvä mankka.
– Saa nähdä, mihin asti kasettimyynti yltää ja kauanko buumi kestää. Uskon, että kasetit ovat tulleet jäädäkseen, arvioi PesäRadio Suomen Päivän haastattelussa.
– Toisaalta eihän kasetti ole kokonaan ollut kuollutkaan, välillä se vain on ollut pienempien piirien suosiossa.
Juttua on muokattu kello 14.23 ja lisätty levykauppiaan kommentti.
Lisää aiheesta:
C-kasetista on tullut taas ilmiö, mutta mitä siitä sanovat nykylapset