Abu Abdullah Muhammad ibn Abdullah at-Tandži, om tetab enambaIbn Battuta-nimenke (berber.: ⵎⵉⵙ ⵏ ⵡⵓⴱⵟⵟⵓⵟMis N Vubttut,arab.: ابن بطوطةIbn Battuta; sünd.24. uhoku 1304,Tanžer,Marok — kol. 1368 vai 1369, Marok) oli berberine islamine matkadai i kalaidai torgovan. Ajeli Afrikan, Suvievropan i Azijan äjihe maihe,BulgaraspäiMombashasai,TombuktuspäiKitaihesai. Diktui «Lahj kaclijoile lidnoiden mel'heižtahoiš i matkoiden čudoiš»-kirjad vll 1354−1355 muštospäi i olnuziden tedotöiden alusel, ka ei tekoi tarkoikti, oli-k mez' Kitaiš. Ibn Battutan matkoiden ühthine piduz ületi 117 tuhad kilometrid, hän oleli 44 nügüdläižen valdkundan territorijal.
Tuleban aigan matkadai oli sündnu arvostadud Abdallah al-Lavati-šeihan kanzha. Ezitatad libuiba berberižes lavata-heimospäi, se nägub kanzannimespäi. Om tetab vähän Ibn Battutan laps'aigas. Hän sai opendust medreses i zavodihadžadMekkhasai vn 1325 kezal. Sijaližed sodad i ozaitelemižed matkan aigan pidihe mest jäta znamasižiš lidnoiš, i hän saihe Egipthasai vaiše vn 1326 kevädel. Oleskeli Mekkas, sid'Lähižen Päivnouzmman lidnoiš i pördui Mekkha, kus saifakih-arvod (jumalantedai).
Äi neičeižid putui matkadajale. Mez' nai ühesakuižen olendan aiganMal'divad-saril, oti rauhan sultanan tütärt akaks. Memuaroiden kirjutandan jäl'ghe Ibn Battuta oli pandud käsköl kadin radsijha (šariatan sudii) Marokos.
Jagadas matkoid koumeks pordoks:
- 1325−1332 (Afrikan pohjoine randišt, Lähine Päivnouzmma, Afrikan päivnouzmaine rand).
- 1332−1346 (Päivlaskmaine Azii, Keskuzazii, Suviazii, Kitai).
- 1349−1354 (Suvievrop, Pohjoine Afrik i Päivlaskmaižen Afrikan oazisad).
Ibn Battuta ümbrikirjuti kaikid maid täudeks lujas. Kätihe hänen kirjan fragmentad Evropan kel'he (latinan kel'he) ezmäižen kerdan vl 1818. Matkadajan kirjutesed anttas hüväd mel'kuvad 14. voz'sadan civilizacijan suren palan polhe, erasihe värihe i ottud velgha andmusihe kacmata.
- ↑Hrbek I.Encyclopædia Britannica
- ↑Чувашская энциклопедия —Чувашское книжное издательство, 2006. — 2567 с. —ISBN 978-5-7670-1471-2
- ↑3,03,1autori variDizionario di Storia /Istituto dell'Enciclopedia Italiana — 2010.
