Maks Karl Ernst L’udvig Plank (germ.Max Karl Ernst Ludwig Planck;23. sulakuudu1858 Kil’,Germuanii –4. ligakuudu1947 Göttingen, Germuanii) – germuanilaine fizikku-teoretiekku, kvantufiziekan perustai, Nobel’-palkindon suaju (1918). Prussien tiedoakademien ozanottai (1894) da monien ulgomualazien tiedoseuroin da tiedoakademieloin ozanottai. Mondu vuottu Plank oli germuanilazen tiijon johtajannu.
Plank tutkii termodinamiekkua, lämbösuvastustu, kvantuteouriedu, optikkua. Termodinnamiekan tostu zakonua Plank miäritti entroupien kazvamizen perustehennu da käytti sidä fiziekan hiimien erilazien ruadoloin laskemizeh niškoi. Termodinamiekkua da sähködinamiekkua käyttäjen häi tutkii tazastu lämbösuvastustu. Plank keksi Plankan formulan da sellitti energien da tevon kvantoi, mi avvutti kehittiä kvantufiziekkua. Plank enzimäzenny kirjoitti rel’ativizen yksikön dinamiekan uravnieniet. Sežo häi tutkii fuazutilan struktuuran probliemua da kavantusistiemoin statistiekallistu mehaniekkua. Monet ruavot koskietah tiijön histouriellizien, metodoluogiellizien da filosoufiellizien aspektoi. Tiijönfilosoufies hänet mustetah muga sanotus Plankan perustehes. Sen mugah vahnembat tiedomiehet vähembi hyväksytäh uutuu tieduo miguy nuorembat.
Plankan johtol monet kuulužat tiedomiehet aloittih omua virgua, ezimerkikse Maks Abragam, Maks fon Laue, Morits Šlik, Ernst Lamia, Valter Bote da muut. Omien luvendoloin mugah Plank kirjoitti mondu opastuskniigua.
.svg)
