vanhentua (52-J) (taivutus[luo])

1. tullavanh(emm)aksi

   Oletpa sinävanhentunut sitten viime näkemän!

2. mennä umpeen tietyn ajan kulumisen vuoksi

   Sopimusvanhentui aikoja sitten.

   Luottokorttinivanhentuu elokuussa.

   Maksuhäiriömerkintä poistuu, kun velkavanhentuu.

3. (oikeustiede) syyteoikeuden meneminen umpeen, rangaistukseen tuomitsemisen esto tietyn ajan kuluessa umpeen tai rangaistuksen täytäntöönpano-oikeuden meneminen umpeen

   Kun rikoksesta säädetty kovin rangaistus on elinkautinen vapausrangaistus, rikosei vanhennu koskaan.