sonāte

1. (taivutusmuoto)aktiivin imperatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistäsonō

sonatef. (monikkosonates[luo])

1. (musiikki)sonaatti

sonateyl. (yks. määr.sonaten[luo],mon. epämäär.sonater[luo],mon. määr.sonaterne[luo])

1. (musiikki)sonaatti