roikkua (52-A) (taivutus[luo])

1. olla ripustettuna tai kiinnitettynä vain yläosastaan

   Tien päälläroikkunut sähkölinja on saatu korjattua.

2. (puhekieltä)pysytellä jonkun kannoilla tai jossain asemassa tai tilassa

   Suomalaista riepoo puhelimessa roikkuminen (Yle.fi)

   Tuo ehdotuson roikkunut listalla jo lähes kaksi vuotta.

   Miten jaksatroikkua irkissä viiteen asti aamuyöhön arkipäivisin.

3. (puhekieltä)hengata, oleskella ilman syytä