riippumaton (34-C) (komparatiiviriippumattomampi,superlatiiviriippumattomin) (taivutus[luo])[1]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | riippumaton | riippumattomat |
genetiivi | riippumattoman | riippumattomien (riippumatonten) |
partitiivi | riippumatonta | riippumattomia |
akkusatiivi | riippumaton; riippumattoman | riippumattomat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | riippumattomassa | riippumattomissa |
elatiivi | riippumattomasta | riippumattomista |
illatiivi | riippumattomaan | riippumattomiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | riippumattomalla | riippumattomilla |
ablatiivi | riippumattomalta | riippumattomilta |
allatiivi | riippumattomalle | riippumattomille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | riippumattomana (riippumatonna) | riippumattomina |
translatiivi | riippumattomaksi | riippumattomiksi |
abessiivi | riippumattomatta | riippumattomitta |
instruktiivi | – | riippumattomin |
komitatiivi | – | riippumattomine- +omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | riippumattoma- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo | riippumaton- |
|
|
riippumaton