maaseutu
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | maaseutu | maaseudut |
| genetiivi | maaseudun | maaseutujen |
| partitiivi | maaseutua | maaseutuja |
| akkusatiivi | maaseutu; maaseudun | maaseudut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | maaseudussa | maaseuduissa |
| elatiivi | maaseudusta | maaseuduista |
| illatiivi | maaseutuun | maaseutuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | maaseudulla | maaseuduilla |
| ablatiivi | maaseudulta | maaseuduilta |
| allatiivi | maaseudulle | maaseuduille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | maaseutuna | maaseutuina |
| translatiivi | maaseuduksi | maaseuduiksi |
| abessiivi | maaseudutta | maaseuduitta |
| instruktiivi | – | maaseuduin |
| komitatiivi | – | maaseutuine- +omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | maaseudu- | |
| vahva vartalo | maaseutu- | |
| konsonantti- vartalo | - | |
Sana on oppitekoinen uudissana, jonka ensiesiintymä suomen kirjakielessä on Daniel Europaeuksen 1853 ilmestyneessä teoksessaSvenskt-Finskt Handlexikon - Ruotsalais-suomalainen sanakirja.[1]
|
maaseutuasutus,maaseutukaupunki,maaseutukeskus,maaseutukiertue,maaseutukunta,maaseutuväestö