 |
levä (10)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | levä | levät |
| genetiivi | levän | levien (leväin) |
| partitiivi | levää | leviä |
| akkusatiivi | levä; levän | levät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | levässä | levissä |
| elatiivi | levästä | levistä |
| illatiivi | levään | leviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | levällä | levillä |
| ablatiivi | levältä | leviltä |
| allatiivi | levälle | leville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | levänä | levinä |
| translatiivi | leväksi | leviksi |
| abessiivi | levättä | levittä |
| instruktiivi | – | levin |
| komitatiivi | – | levine- +omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | levä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo | - | |
Sanan alkuperä on epäselvä. Sitä on aiemmin pidettylevä-sanan yhteyteen kuuluvana germaanisena lainana[1]
kultalevä,levämerihevonen,leväperäinen,leväsieni,merilevä,näkinpartaislevä,panssarilevä,piilevä,punalevä,rakkolevä,ruskolevä,sahalaitalevä,sargassolevä,silmälevä,sinilevä,tarttumalevä,viherlevä