kenno (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kenno | kennot |
genetiivi | kennon | kennojen |
partitiivi | kennoa | kennoja |
akkusatiivi | kenno; kennon | kennot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kennossa | kennoissa |
elatiivi | kennosta | kennoista |
illatiivi | kennoon | kennoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kennolla | kennoilla |
ablatiivi | kennolta | kennoilta |
allatiivi | kennolle | kennoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kennona | kennoina |
translatiivi | kennoksi | kennoiksi |
abessiivi | kennotta | kennoitta |
instruktiivi | – | kennoin |
komitatiivi | – | kennoine- +omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kenno- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo | - |
vanha germaaninen laina[1]
|
|
akkukenno,aurinkokenno,emokenno,hunajakenno,kennojäähdytin,kennokakku,kennokehys,kennokonna,kennokytkin,kennopohja,kennorakenne,koiraskenno,mehiläiskenno,mesikenno,munakenno,pakkauskenno,polttokenno,siitepölykenno,työläiskenno,valokenno