Zhu De (kiin.:朱德;pinyin:Zhū Dé; vanha suom. latinaistusTšu-teh[1]; kunnianimi: 玉阶, Yùjiē;1. joulukuuta1886 –6. heinäkuuta1976) oli kiinalainen kommunistisen puolueen sotilasjohtaja ja valtiomies.
Hän syntyiSichuanin maakunnassa ja aloitti uransa palkkasoturina Lounais-Kiinan sotapäälliköiden armeijoissa. Hän muutti 1920-luvun alussa ulkomaille opiskellakseen sotatieteitäSaksassa ja palasiKiinaan palvelemaanSun Yat-seninGuomindang-armeijan koulutusrykmentissä.
Vuonna 1922 Zhu liittyi salaaKiinan kommunistiseen puolueeseenZhou Enlain avustuksella. Zhu jaMao Zedongin läheinen suhde alkoi epäonnistuneenNanchangin kansannousun aikana vuonna 1927, kun molemmat miehet pakenivatJinggangvuorille välttääkseen joukkojensa täydellisen tuhon. Näistä vaatimattomista alkutekijöistä Mao ja Zhu rakensivatpuna-armeijan taitavaksi sissiryhmittymäksi, joka varmistivat ja laajensivat kommunistien hallitsemia alueita. Zhun rohkeus ja taito johtaa näitä miehiä tekivät hänestä suunnattoman arvovallan perikuvan ja paikallinen väestö kuvaili hänelle yliluonnollisia voimialähde?.
Pitkän marssin aikana Zhu De jaZhang Guotao johtivat Puna-armeijan "läntistä kolonnaa", joka hädin tuskin selvisi perääntymisestä Sichuanin maakunnan lävitse.Yan’anissa Zhu ohjasi puna-armeijan uudelleenrakentamista Maon poliittisen ohjauksen avulla jaKiinan-Japanin sodan (1937-1945) aikana hän piti hallussaan puna-armeijan ylipäällikön virkaa. Vuoden 1949 jälkeen Zhu nimettiinKansan vapautusarmeijan ylipäälliköksi ja kommunistisen puolueen varapuheenjohtajaksi. Hän pysyi kuuluna ja kunnioitettuna valtiopäämiehenä kuolemaansa saakka heinäkuussa 1976, jolloin hän oli toiminutKiinan kansankongressin puheenjohtajana vuodesta 1959 lähtien.
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|