| ZZ Top | |
|---|---|
 | |
.jpg) ZZ Top vuonna 2016. | |
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1969– |
| Tyylilaji | blues rock,hard rock,southern rock |
| Kotipaikka | Houston,Texas,Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet | Billy Gibbons(1969–) |
| Entiset jäsenet | Dusty Hill(1969–2021) |
| Levy-yhtiö | |
| Aiheesta muualla | |
| www.zztop.com | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
ZZ Top onyhdysvaltalainen,Texasissa vuonna 1969 perustettubluesrock-yhtye. Alkuvaiheen kokoonpanomuutosten jälkeen yhtyeen jäsenet olivat vuoteen 2021 astiBilly Gibbons (laulu ja kitara),Dusty Hill (basso ja laulu) jaFrank Beard (rummut). Dusty Hillin kuoltua yhtyeen basistiksi nimettiin Elwood Francis.
ZZ Top on aina tuonut kotiosavaltiotaan Texasia esille musiikissaan ja kiertueillaan. Siitä tuli Texasissa hyvin suosittu 1970-luvun alussa ennen kaikkea ahkeran keikkailun ansiosta, ja kansalliseen maineeseen se nousi vuonna 1973Tres Hombres -albuminsa myötä. Kansainvälisen läpimurtonsa yhtye teki albumillaEliminator (1983), jossa se yhdisti bluesrockiinsa 1980-luvun tyylin mukaisesti syntetisaattoreita ja rumpukoneita. Yhtyeen singlet nousivat hiteiksi ja humoristiset musiikkivideot saivat palkintoja.
1990-luvulla ZZ Top palasi aiempaan blues-tyyliseen musiikkiinsa ja samalla sen suosio hiipui 1980-luvun puolivälin huippuvuosista. Yhtye teki 1990- ja 2000-vuosikymmenillä muutaman heikosti menestyneen albumin, mutta sen viimeisin levyLa Futura (2012) saavutti jälleen arvostelumenestystä.
Tunnistettavan kitarasointinsa ja texasilaisuutensa ohella yhtye tunnetaan myös Gibbonsin ja Hillin pitkistä parroista, jotka he kasvattivat 1970-luvun lopulla.
ZZ Top on myynyt vuoteen 2010 mennessä pelkästään kotimaassaan noin 25 miljoonaa levyä.[1]
Billy Gibbonsilla oli 1960-luvun lopulla psykedeelinen bluesyhtye nimeltäMoving Sidewalks, joka oli julkaissut yhden albumin. Beard ja Hill puolestaan soittivatAmerican Blues -yhtyeessä, joka oli julkaissut kaksi albumia.[2]
Moving Sidewalks lopetti 1969 ja Gibbons perusti ZZ Topin Houstonissa 20. kesäkuuta 1969.[3] Yhtyeen alkuperäisjäseniin kuuluivat hänen lisäkseen kosketinsoittaja Lanier Greig ja Moving Sidewalksin rumpali Dan Mitchell.[4]
Yhden tarinan mukaan Billy Gibbons otti yhtyeelle nimen arvostamiensa bluesmuusikkojenZ. Z. Hillin jaB. B. Kingin mukaan, joskaan ei halunnut mennä niin pitkälle että olisi nimennyt yhtyeen ZZ Kingiksi. Toisen tarinan mukaan yhtyeen nimessä yhdistyvät tupakkapaperimerkit Zig Zag ja Top.[4]
Yhtye teki levytyssopimuksenLondon Recordsin kanssa vuodenvaihteessa 1970 ja julkaisi ensisinglensä. Vähän sen jälkeen Greig ja Mitchell joutuivatVietnamin sotaan ja heidän tilalleen tulivat Billy Etheridge ja Frank Beard. Etheridge lähti yhtyeestä pian, ja hänen tilalleen tuli Michael "Cadillac" Johnson, mutta hänkin lähti vain muutaman viikon kuluttua. Johnsonin tilalle tuli Joe "Dusty" Hill, ja yhtye sai siten lopullisen kokoonpanonsa.[4] Siinä kolmikko pääsi toteuttamaan rakkauttaan perusbluesiin,boogieen, rockiin ja kaikkeen kotiosavaltioonsa Texasiin liittyvään.[2] Yhtye soitti ensimmäisen yhteisen keikkansaBeaumontissa 10. helmikuuta 1970.[5] Alkuaikoina ZZ Top soitti myös joidenkin tunnettujen esiintyjien kutenLightnin' Hopkinsin,Janis Joplinin,Bo Diddleyn jaChuck Berryn taustayhtyeenä näiden keikoilla.[6]
ZZ Top julkaisi ensimmäisen albuminsaZZ Top’s First Album 16. tammikuuta 1971. Albumi ei noussutBillboard 200 -listalle.[7] Gibbons soitti jo tällöin Pearly Gates -nimistä kitaraansa, jota hän on sen jälkeen käyttänyt jokaisella levyllään.[8] Yhtyeen toinen levy oliRio Grande Mud (1972). Albumi nousi Billboard-listalla sijalle 104 ja sai suopeat arvostelut. Singlejulkaisu "Francine" nousi singlelistalla sijalle 69.[9] Yhtye keikkaili ahkerasti ja sen maine kasvoi. Tammikuussa 1973 Texasin ulkopuolella yhä melko tuntematon ZZ Top soittiThe Rolling Stonesin lämmittelijänäHavaijilla.[9]
.png)
ZZ Topin kolmas albumiTres Hombres ilmestyi kesäkuussa 1973 ja nousi levylistalla kahdeksanneksi. Levyä soitettiin paljon radiossa ja se nosti yhtyeen kansallisesti tunnetuksi. "La Grange" nousi singlelistalla sijalle 41; myöhemminRolling Stone -lehti nosti kappaleen sijalle 74 kaikkien aikojen kitarakappaleiden listallaan. Myös itse albumi pääsi lehden top-500-listalle vuosina 2003 ja 2012.[10]
Seuraava albumiFandango! (1975) koostui kolmesta live-esityksestä ja kuudesta uudesta studiokappaleesta. Levy myi platinaa, kävi albumilistalla sijalla 10 ja pysytteli listalla 83 viikon ajan. Single "Tush" menestyi myös ja nousi ajan myötä yhdeksi ZZ Topin suosituimmista kappaleista.[11]
Yhtye tekiFandangon julkaisun jälkeenlaajan Amerikan-kiertueen. Toukokuussa 1976 se aloitti menestyksekkään "Worldwide Texas Tour" -kiertueen, johon kuului rekkalasteittain teksasilaista rekvisiittaa kutenkaktuksia,biisoni,kalkkarokäärmeitä jakondoreita sekä 40-henkinen kiertuehenkilökunta. Ulkomaille kiertuetta ei kuitenkaan päästetty biisonia koskevien karanteenisäännösten vuoksi.[12]
Tejas (1976) ei menestynyt yhtä hyvin kuinFandango!, ja sitä onkin kutsuttu yhtyeen yhdeksi heikoimmista albumeista 1970-luvulla.[13] Worldwide Texas Tour jatkui helmikuussa 1977 ja kattoi lopulta yhteensä 89 konserttia. Vuoden 1977 aikana yhtye julkaisi myös ensimmäisen virallisen kokoelma-albuminsaThe Best of ZZ Top. Se jäi kuitenkin vasta sijalle 94 levylistalla.[14]
Kierrettyään konserttilavoja seitsemän vuoden ajan yhtye aloitti tauon Worldwide Texas Tourin päätyttyä. Alun perin tauon oli tarkoitus kestää vain 90 päivää, mutta siitä tulikin kahden vuoden mittainen. Tärkein syy tähän oli se, että yhtye halusi siirtyäWarner Bros. -levy-yhtiölle, mutta heidän sopimusaikansa London Recordsin kanssa ei ollut vielä kulunut loppuun. Tauon aikana Gibbons vietti aikaa muun muassa Jamaikalla ja Euroopassa ja osallistui Pariisissataide-elokuvaprojektiin. Gibbons ja Hill kasvattivat näiden vuosien aikana toisistaan tietämättä lyhyet partansa rintaan asti ulottuviksi, mikä muodostuikin myöhemmin yhtyeen tavaramerkiksi. Palattuaan jälleen yhteen he päättivät pitää parrat ja katsoa mitä siitä seuraisi. Frank Beard säilytti viiksensä muttei kasvattanut partaa.[15]
Tauolta palattuaan yhtye teki levytyssopimuksen Warner Brosin kanssa ja sai sopimuksen myötä täydet oikeudet aiempiin julkaisuihinsakin. Yhtye julkaisi pian uuden albuminDegüello (1979). Albumi oli jälleen uusi kunnianosoitus Texasille, ja siinä kuului joitainnew wave- japunkvaikutteita. Albumi nousi Billboard-listalla sijalle 24. Seuranneella kiertueella ZZ Top kävi ensimmäistä kertaa Euroopassa soittaen Saksassa ja Englannissa.[16]
Seuraava albumiEl Loco ilmestyi 1981. Levyn sanoitukset olivat aiempaakin humoristisemmat. ZZ Top jatkoi levyllä myös musiikillisia kokeilujaan ja otti ensimmäisen kerran käyttöönsyntetisaattorit. Levy nousi listasijalle 17, ja yhtye kävi sitä seuranneella pitkällä kiertueella jälleen myös Euroopassa.[17]
ZZ Topin seuraava albumiEliminator (1983) sai paljon näkyvyyttä uudellaMTV-musiikkivideokanavalla ja nosti yhtyeen maailmansuosioon.[2]Eliminator myi yli 10 miljoonaa kappaletta ja pysyi top-20:ssä lähes vuoden ajan.[18]Eliminator on ZZ Topin tunnetuin ja myydyin albumi. Se toi yhtyeelle paljon uusia kuulijoita, mutta samalla se vieraannutti osan vanhoista faneista, jotka olivat uskollisia yhtyeen 1970-luvun blues rock -linjalle.[19]Eliminatorin singlet "Gimme All Your Lovin’'", "Sharp Dressed Man" ja etenkin "Legs" nousivat myös hiteiksi.[2] Yhtye käytti albumilla entistä enemmän syntetisaattoreita,rumpukoneita jasekvenssereitä, jotka olivat tulleet musiikissa silloin suosituiksi.[20] Levyn kannessa on autoja rakastavan Gibbonsin punainen Ford Coupé '33, lempinimeltään "Eliminator".[21] Levyn julkaisua seurasi pitkä maailmankiertue.[19]
Tim Newmanin yhtyeelle ohjaamat musiikkivideot menestyivät myös hyvin. Humoristisissa videoissa esiintyi yhtyeen ja Eliminator-auton lisäksi ZZ-avaimenperä ja pitkäsäärisiä mallityttöjä. "Legs" toi yhtyeelle MTV:n parhaan yhtyevideon palkinnon ja "Sharp Dressed Man" Newmanille parhaan ohjauksen palkinnon.[22]
Vuonna 1984 partakoneiden ja -terien valmistajaGillette tarjosi Gibbonsille ja Hillille miljoonaa dollaria, mikäli he olisivat suostuneet ajamaan pitkät partansa ja mainostaneet tätä kuuluisaa tuotemerkkiä. Hill ja Gibbons kuitenkin kieltäytyivät tarjouksesta.[23]
Eliminatoria seurasi toinen menestyslevyAfterburner (1985).[2] Se noudatti edeltäjänsä tyyliä syntetisaattoreineen ja rumpukoneineen, mutta sisälsi edelleen myös tuttuja blues-elementtejä. Levy myi viisi miljoonaa kappaletta, puoletEliminatorin myynnistä. Singlejen näyttävät videot saivat MTV:llä jälleen runsaasti soittoaikaa.[24]
Yhtye julkaisi boksisetinThe ZZ Top Sixpack vuonna 1987. Siinä yhtyeen 1970-luvun albumit oli miksattu uusiksi 1980-luvun tyyliin, mikä jälleen järkytti joitain yhtyeen vanhoja faneja.[25]
Viiden vuoden levytystauon jälkeen julkaistuRecycler (1990) oli edelleen tyyliltään paljolti 1980-luvun tyylistä pop-rockia kahden edeltäjänsä tavoin. Se oli samalla kuitenkin niitä karheampi ja viitoitti alkavaa paluuta yhtyeen blues-juurille.[26] Albumi myi enää miljoona kappaletta.[27]
SuomessaEliminator (1983),Afterburner (1985),Recycler (1990) jaGreatest Hits (1992) ylittivätplatinalevyn rajan 1990-luvun alussa.[28]
Yhtye esitti elokuvassaPaluu tulevaisuuteen III (1990)hillbilly-yhtyettä ja kappaleDoubleback soi lopputekstien aikana; myös kappaleen musiikkivideo oli tehty elokuvan ympärille.
Vuonna 1991 Texasin edustajainhuone nimitti yhtyeen osavaltion "virallisiksi sankareiksi", ja kuvernööri perusti ZZ Top -päivän.[29]
ZZ Top vaihtoiRecyclerin jälkeen levy-yhtiötäWarner BrosistaRCA:lle ja palasi tyylillisesti vanhoille blues-juurilleen.Antenna (1994) myi vielä platinaa, mutta putosi nopeasti listoilta.[27] Albumi sai kriitikoilta haukkuja keskinkertaisuudesta ja vanhojen riffien kierrätyksestä.[30] Sitä seuranneet albumit eivät enää nousseet lähelle listojen kärkeä.[27]Rhythmeen (1996) ja yhtyeen 30-vuotisen uran mukaan nimettyXXX (1999) saivat myös kriitikoilta huonot arvostelut, ja yhtyettä haukuttiin väsyneen kuuloiseksi.[31]Texmex-vaikutteinenMescalero (2003) sai edeltäjäänsä myönteisemmät arvostelut ja kävi albumilistan sijalla 57.[32]
The Rock and Roll Hall of Fame kelpuutti ZZ Topin jäsenekseen 15. maaliskuuta 2004.[33]
Vuonna 2012 julkaistu albumiLa Futura menestyi jälleen hyvin, noustenBillboard 200 -listalla kuudenneksi.[34] Sen tuottajana ei ollut aikaisempien levyjen tapaanBill Ham, vaanRick Rubin yhdessä Billy Gibbonsin kanssa. Jotkut kriitikot kutenThe Guardianin Michael Hann jaAllmusicin Thomas Erlewine ovat kutsuneet albumia yhtyeen parhaaksi pitkiin aikoihin.[35][36]
Yhtyeen basisti Dusty Hill kuoli 27. heinäkuuta 2021. Billy Gibbonsin mukaan yhtye jatkaa toimintaansa Hillin toiveen mukaan, uutena basistinaanElwood Francis.[37]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaZZ TopWikimedia Commonsissa| Studioalbumit | |
|---|---|
| Kokoelmat | |
| DVD:t |
|
