Yrjö Ilmari Larmola (5. toukokuuta1940Nurmijärvi –1. heinäkuuta2021Helsinki[1]) oli suomalainen filosofian tohtori ja Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja.[2][3][4]
Larmolan vanhemmat olivat lääketieteen ja kirurgian tohtori Erkki Yrjö Larmola (ent. Lindfors) ja vakuutusvirkailija Irja Helena Pernaja.[5] Larmola pääsi ylioppilaaksi 1959 ja suorittiHelsingin yliopistossa humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon 1963, filosofian kandidaatin tutkinnon 1971, maisterintutkinnon 1973, lisensiaatintutkinnon 1986 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1990 tutkielmalla, joka käsitteliEino Leinoa.[2]
Larmola oliHälläpyörä-lehden toimittaja 1961 ja päätoimittaja 1962,Hyvinkään Uutisten toimittaja 1962,Aikakauslehti Kotiseudun toimitussihteeri 1963–1965 jaSeulasten va. toimittaja 1963–1965. Hän oliKalevalaseuran sihteerinä 1963–1965,Kotiseutuliiton toiminnanjohtajana jaLahden kesäyliopiston sihteerinä ja toiminnanjohtajana 1965–1971.[2]
Larmola edustiKokoomusta, ja hänet valittiin 1966Ylioppilaslehden päätoimittajaksi.SosialidemokraattienPaavo Lipponen sai päätoimittajaäänestyksessä saman verran ääniä mutta hävisi paikan arvalla. Larmola oli päätoimittajana vuoteen 1969 saakka, ja hänen kaudellaan lehteä pidettiin konservatiivien äänitorvena, koska se muun muassa ei kirjoittanut riittävästiRanskan vuoden 1968 opiskelijamielenosoituksista.Vanhan ylioppilastalon valtaukseen marraskuussa 1968 osallistuneet vaativatkin Larmolan eroa ja oikeutta toimittaa lehteä. Neuvotteluissa sovittiin, että valtaajat saivat toimittaa yhden vallankumousnumeroksi kutsutunYlioppilaslehden numeron ja Larmolan johtama toimitus oli sen aikaa virkavapaalla.[6]
Larmola toimiEläketurvakeskuksessa tiedotusosaston apulaisosastopäällikönä vuodesta 1971 alkaen ja tiedotus- ja koulutusosaston päällikkönä sekä johtoryhmän jäsenenä vuodesta 1974. Hän oli Helsingin kaupungin kulttuurijohtajana 1990–2004 ja jäi eläkkeelle 2004.[3]
Larmola oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä 1969–1972 ja varajäsenenä 1973–1990. Hän toimi Helsingin kaupungin nuorisolautakunnan puheenjohtajana 1970–1972, ja koululautakunnan puheenjohtajana 1977–1990. Hän on toiminut puheenjohtajana tai varapuheenjohtajana useissa yhteisöissä (Sosiaaliturvan keskusliitto,Helsingin seudun kesäyliopisto,Gallen-Kallelan museosäätiö,Helsingin Suomalainen Klubi jaRisto Ryti-seura).[3]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
