Gallantin sotilasura alkoi vuonna 1977Israelin laivaston kommandojoukoissa siirtyen myöhemminmaavoimien puolelle.[2] 1980-luvun alussa sotilasura keskeytyi lyhyeksi aikaa, kun Gallant muuttiYhdysvaltojenAlaskaan työskennellen metsurina. Hänen palatessaan merivoimien erikoisjoukkojenShayetet 13-osaston komentaja.[3] Myöhemmin hän eteni edelleen prikaatinkomentajaksi,Gazan divisioonan komentajaksi, panssaridivisioonan komentajaksi ja maavoimien esikuntapäälliköksi. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 2002 ja vuosina 2005–2010 hän oli asevoimien Eteläisen alueen komentaja.[1] Vuonna 2008 hän johti joukkoja IsraelinGazan kaistalla toteuttamanoperaatio Valetun lyijyn aikana.[3]
Gallant jäi lopulta eläkkeelle asevoimista ja siirtyi politiikkaan. Vuonna 2015 hänet valittiinknessetiin[1], jossa hän edusti uuttaKulanu-puoluetta.[2] Myöhemmin hän on edustanutLikud-puoluetta.[1] Vuonna 2018 hänestä tuli rakennusministeri[3] ja joulukuussa 2022 puolustusministeri.[4] Gallant ajautui kuitenkin kiistoihin pääministeriBenjamin Netanjahun kanssa, liittyen pääministerin hyvin kiistanalaisiin muutoksiin maan oikeusjärjestelmässä. Netanjahu kerkesi maaliskuussa 2023 ilmoittaa Gallantille erottavansa hänet[5], mutta erotusta ei lopulta pistetty virallisesti voimaan.[6]
Gallant toimi edelleen puolustusministerinäHamasin hyökättyä Gazan kaistalta Israelin puolelle 7. lokakuuta 2023, mikä johtilaajempaan sotaan ja Israelin maahyökkäykseen. Gallantin mukaan Israelin tavoite on kaataa Hamasin hallinto kaistalla. Israel vastaisi tämän jälkeen turvallisuusasioista, mutta palestiinalaiset jatkaisivat hallinnollista vastuuta muiden asioiden taholla.[7]
Gallant nähtiin sodan edetessä maltillisena vaikuttajana Israelin hallituksessa. Ajan myötä hän riitantui Netanjahun kanssa Gallantin kannattaessa ääriortodoksilaisten juutalaisten asepalvelusta, tulitaukosopimusta Hamasin ottamien panttivankien vapauttamiseksi ja selvitystä lokakuun 7. päivän turvallisuusepäonnistumista. Netanjahu erotti Gallantin 5. marraskuuta 2024.[10] Netanjahu perusteli erotusta "luottamuskriisillä" ja nimitti Gallantin seuraajaksiIsrael Katzin.[11] 1. tammikuuta 2025 Gallant ilmoitti eroavansa knessetistä.[12]