Ylikulku on tapahtuma, jossataivaankappale kulkee toisen taivaankappaleen editse tietyn havainnoitsijan näkösäteeltä katsottuna.
Yleensä ylikululla viitataan jonkin planeetan kulkemiseenAuringon editseMaasta katsottuna.Aurinkokunnan planeetoista tämä on mahdollista vainMerkuriukselle jaVenukselle, jotka kiertävät Aurinkoa Maan radan sisäpuolella.
AiemminVenuksen ylikuluilla oli tähtitieteellistä merkitystä, sillä niiden avulla pystyttiin määräämään Maan ja Venuksen keskinäinen etäisyys suurella tarkkuudella. Kun yksi planeettojen välinen etäisyys tunnetaan, planeettojen etäisyydet Auringosta voidaan johtaa siitä. Nykyään näitä mittauksia tehdääntutkalla, jolloin ei tarvitse odottaa harvinaisia ylikulkuja.
Viimeisin Venuksen ylikulku tapahtui6. kesäkuuta2012, seuraava tapahtuu10. joulukuuta2117 ja siitä seuraava8. joulukuuta2125. EdellinenMerkuriuksen ylikulku nähtiin Suomessa11. marraskuuta2019 ja seuraava on13. marraskuuta2032.[1]
Kuun ylikulkua kutsutaanauringonpimennykseksi.
Liikkuessaan taivaalla aurinkokunnan kappaleet (Kuu, planeetat, pikkuplaneetat ja planeettojen kuut) saattavat peittää taustataivaan tähtiä. Tällaisia tapahtumia kutsutaantähdenpeitoksi.
Ylikuluilla on merkitystäeksoplaneettojen etsinnässä ja tutkimuksessa, sillä kulkiessaan keskustähden ja havaitsijan välisen näkösäteen poikki riittävän suuri eksoplaneetta aiheuttaa muutoksen tähden kirkkaudessa, jolloin planeetan olemassaolo ja kiertoaika voidaan havaita tähdenvalokäyrästä. Ylikulku voi myös aiheuttaa muutoksia tähdenspektriin, mikä mahdollistaa eksoplaneetan ilmakehän koostumuksen määrittämisen. Ylikulkumenetelmällä eksoplaneettoja etsivät esimerkiksiCoRoT- jaKepler-avaruusteleskoopit.
Kulkiessaan jonkin taustataivaan tähden editse eksoplaneetta voi myös toimiagravitaatiolinssinä, jolloin sen olemassaolo havaitaan taustataivaan tähden kirkastumisesta.
