| Yli rajan | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. | |
| Ohjaaja | Wilho Ilmari |
| Käsikirjoittaja | Martti Larni |
| Perustuu | Urho Karhumäen romaaniinYli rajan (1938) |
| Tuottaja | Matti Schreck (tuotannonjohto) Risto Orko tuotantopäällikkö |
| Säveltäjä | Uuno Klami |
| Kuvaaja | Erkki Majava Uno Pihlström |
| Leikkaaja | Elle Viljanen |
| Lavastaja | Ville Hänninen |
| Pääosat | Irma Seikkula Joel Rinne Wilho Ilmari Santeri Karilo |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 1942 |
| Kesto | 80 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Yli rajan onWilho Ilmarin ohjaama suomalainen elokuva vuodelta1942. Se perustuuUrho Karhumäen romaaniinYli rajan (1938), jostaMartti Larni muokkasi käsikirjoituksen. Elokuvan kantaesitys oli elokuussa 1942Venetsian ”filmiolympialaisissa” ja saiMedaglia della Biennale -mitalin.[1]
Melodraamaksi luonnehditun elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1930-luvulle Suomen kaakkoisrajan tienoille. Päähenkilöitä ovat pientilan isäntä Mikko (Joel Rinne) jainkeriläinen kaunotar Eliisa (Irma Seikkula). Mikko kosii Eliisaa mutta tämä ei henno jättää yksinään elävää invalidi-isäänsä, suutari Raaskaa (Wilho Ilmari).[2]
| Irma Seikkula | … | Eliisa Raaska |
| Joel Rinne | … | Mikko Vanhala |
| Wilho Ilmari | … | suutari Raaska, Eliisan isä |
| Santeri Karilo | … | Gregor, vartiopäällikkö |
| Vilho Siivola | … | Ivan, vartiosotilas |
| Paavo Jännes | … | johtaja Pellikka |
| Emma Väänänen | … | Vanhalan emäntä, Mikon äiti |
| Henny Valjus | … | Maija, Eliisan täti |
| Senja Lehti | … | Helka Meller |
| Ilmari Unho | … | pastori |
| Eino Jurkka | … | ukko Meller |
| Tuli Arjo | … | Gregorin vaimo |
| Kyösti Käyhkö | … | venäläinen sotilas |
| Jukka Kuusisto | … | Väinö Vanhala, Mikon pikkuveli |
Elokuvan alussa on karttapiirros Suomen jaNeuvostoliiton kaakkoisrajasta, joka avautuu siinä ”railona”, johon alkutekstit ilmestyvät. Tekstien jälkeen aukko umpeutuu.[3]
Päähenkilö on Karhumäen romaanissa 25-vuotias, mutta elokuvaan on valittu näyttelijäksi 45-vuotias Joel Rinne.[3]
Elokuvan kotimainen ensiesitys siirtyi valmistumisen lykkääntymisen vuoksi huhtikuusta lokakuulle. Kantaesitys oli kuitenkin elokuussa 1942Venetsian elokuvajuhlilla, jossa se palkittiin Medaglia della Biennale -mitalilla.Jatkosodan päätyttyä elokuva poistettiin ohjelmistosta. Viimeinen esitys oli 1. heinäkuuta 1944. Uudestaan se esitettiin vasta viisikymmentä vuotta myöhemmin, 12. elokuuta 1994, televisiossa.[3]
Tv-maailma-lehden arvostelussa vuonna 2011 Ilmarin ohjausta pidettiin koskettavana. Ohjaajan sanottiin tavoittavan onnistuneesti tunnelmia ja Irma Seikkulan kasvojen sielukkuuden.[4]
