Movatterモバイル変換


[0]ホーム

URL:


Siirry sisältöön
Wikipedia
Haku

Yleisradio

Wikipediasta
Tämä artikkeli kertoo Yleisradio Oy:stä.Yleisradiotoiminnasta on erillinen artikkeli.
Yleisradio
Yleisradion pääsisäänkäynti Helsingin Pasilassa.
Yleisradion pääsisäänkäynti Helsingin Pasilassa.
TunnuslauseKaikille yhteinen, jokaiselle oma
Yritysmuotoosakeyhtiö
Perustettu1926
ToimitusjohtajaMarit af Björkesten[1]
PuheenjohtajaMatti Apunen[2][3]
Avainhenkilöt
KotipaikkaUutiskatu 5
Helsinki,Suomi
ToimialaTelevisio-ohjelmien tuottaminen ja lähettäminen
Liikevaihto527,7 milj. € (2023)[2]
Liikevoitto0,9 milj. € (2023)[2]
Henkilöstö3 337[2]
OmistajaSuomen valtio (LVM)
yle.fi
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Yleisradio Oy (ruots.Rundradion Ab, lyhyestiYle) onSuomen valtion omistama jaliikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalainen valtakunnallinen mediayhtiö, joka harjoittaayleisradiotoimintaa.[4][5] 99,98 prosenttia Yleisradiosta on valtion omistuksessa, muita osakkeenomistajia on useita kymmeniä, ja ne ovat muun muassa eräät media-alan yritykset (Alma Media,MTV Oy,Sanoma Oy) ja pankit (Nordea Pankki Oyj,Osuuspankkien Keskuspankki Oy).[6] Yleisradion rahoitus on muodostunut vuodesta 2013 alkaenyleisradioveron tuotoista.[7][8][9] Yhtiön toimintaa ohjaa Laki Yleisradio Oy:stä.[5]

Yleisradiolla on kolmetelevisiokanavaa, viisi perinteistäradiokanavaa, kaksi digitaalista radiokanavaa,teksti-TV, suoratoistopalveluYle Areena, mobiilisovellus sekä verkkopalveluita yle.fi-sivustollaan.[10]

Yleisradion suurimmat toimipisteet sijaitsevatHelsinginPasilassa jaTampereenRistimäessäMediapoliksessa. Sen rakennuksia Pasilan alueella ovat muun muassa pääsisäänkäyntinä toimivaMediatalo,Studiotalo,Luova talo sekäPasilan linkkitorni. Aluetoimituksia on 31 paikkakunnalla:suomenkielisiä toimituksia on 25,ruotsinkielisiä 8 ja kaksisaamenkielistä toimitustaInarissa jaUtsjoella.[11][12]

Yleisradiotoiminnan historiaa Suomessa

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Radioamatöörit, radioyhdistykset ja radiopataljoona

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Ennen O.Y. Suomen Yleisradio – A.B. Finlands Rundradio perustamista Suomessa yleisradiotoimintaa harjoittivat yksityiset yhdistykset (kutenNuoren Voiman Liiton Radioyhdistys jaSuomen Radioyhdistys) jaSuomen puolustusvoimienradiopataljoonaSantahaminassa.[13] Helsingissä radioamatöörit perustivatRadiola-nimisen yleisradioaseman.[14]

Radiopataljoona lähetti yleisradiolähetyksen huhtikuussa 1923 entiseltä Venäjän keisarikunnan Itämeren laivaston upseerikasinolle, nykyiselle Katajanokan kasinolle.[15] Kesällä 1923Tampereella aloittiArvi Hauvosen ylläpitämäTampereen Radio 10 W:lla, jatkoi syksyllä 25 W:lla ja sai vuonna 1924 jo 250 W:n lähetysmahdollisuudet keväällä.[16] Vuonna 1924 aloittaneetLahden Radioharrastajat saivattapaninpäivänä vuonna 1925 aikaanLahden kaupungin ensimmäisen yleisradiolähetyksen Rautatienkadun ja Harjukadun kulmasta kolmannesta kerroksesta asuintaloa.[17]

YleisradionPasilan-toimipisteen entisenä pääsisäänkäyntinä toimiIso Paja. Taustalla 146 metriä korkeaPasilan linkkitorni.
Yleisradion pääsisäänkäyntiMediatalo (entinen Radiotalo) Helsingin Pasilassa. Rakennuskompleksin suunnitteli arkkitehtiKurt Simberg.
Ylen televisiolähetysten valvomo.
Ylen uutisstudio vuosina 2007–2013
Ylen Kesäkadun sisäänkäynti 1968.

Yleisradion alkutaival

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

O.Y. Suomen Yleisradio – A.B. Finlands Rundradio -yhtiön perustava kokous pidettiin Helsingissä 29. toukokuuta 1926.[18] Samana vuonna 9. syyskuuta yhtiö lähetti ensimmäisen radio-ohjelmansaUnioninkatu 20:ssä sijainneesta studiostaSuomen Radioyhdistykseltä hankituilla laitteistoilla, ja tätä päivää pidetään Yleisradion syntymäpäivänä, vaikka vasta vuonna 1928 sen lähetyksiä pystyi kuuntelemaan koko maassa.[18] Tämän jälkeen maanlaajuista verkkoa kehitettiin ja tultaessa 1930-luvulle lähetyksiä pystyi kuuntelemaan jo 100 000 suomalaista kotia. Vuonna 1934 Yleisradion toiminta siirtyi Suomen valtiolle. Uuden yhtiön nimeksi tuli ensinOy Suomen Yleisradio Ab ja vuodesta 1944Oy Yleisradio Ab. Nimi Yleisradio napattiin Puolustusvoimilta, jossa yleisradiolla tarkoitettiin kaikkien kuultavissa olevaa radiolähetystä.[19] Vanhin säilynyt Yleisradion ohjelma on presidenttiP. E. Svinhufvudin uudenvuodenpuhe vuodelta 1935.[20]

Vanhojen ja vuokrattujen tilojen käydessä riittämättömiksi Yleisradion jaPosti- ja lennätinhallituksen asettama toimikunta esitti vuoden 1933 alussakulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle, että radiotaloksi ostettaisiin Helsingin Säästöpankin talo osoitteessaFabianinkatu 15. Kaupat talosta tehtiin huhtikuussa 1933, ja talon omistajaksi tuli Posti- ja lennätinhallitus. Vuonna 1934 käyttöön otettuun taloon sijoittuivat Posti- ja lennätinhallituksen yleisradio-osasto ja lupakonttori sekä Yleisradion toimisto- ja studiotilat.[21] Samaan kortteliin Unioninkadun puolelle valmistui keväällä 1952 vanhaan toimitaloon liitetty uusi liiketalo, josta Yleisradio sai kauan kaipaamiaan lisätiloja.[22]Sotien aikana Yleisradio jatkoi toimintaansa ja keskittyi erityisestikotirintaman mielialan ylläpitoon.[23] Se teki lähetyksiä myös rintamilta ja avusti maanpuolustusta muun muassa mahdollistamalla ohjeiden lähettämisen kaukopartioille suositun lastenohjelman,Markus-sedän lastentunnin, terveisiin kätkettynä.[24] Talvisodan aikanaLahden radioasema kärsi vaurioita pommituksissa.[25] Sodan jälkeen Yleisradio kielsi useiden neuvostovastaisina pidettyjen levyjen soittamisen.[26]

ULA-lähetykset

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Ultralyhyiden aaltojen lähetykset alkoivat Suomessa melko pian Saksan jälkeen 1950-luvun alussa ja laajenivat nopeasti 1950-luvun lopulle tultaessa.[18]

1960-luvun alussa radion ULA-verkko peitti maan Lappia lukuun ottamatta. Koko maa oli ULA-verkon piirissä vuonna 1965[27], ja samalla rakennettiin toista ULA-verkkoa. Vuonna 1965 myös Lapissa alkoi toimia rinnakkainen ULA-verkko. Etelä- ja länsirannikolle oli valmistunut ruotsinkielisille ohjelmalle oma verkkonsa.[18] Tämän jälkeen koko maassa kuului pääosin omaa ohjelmaa lähettävätyleisohjelma jarinnakkaisohjelma sekä rannikoilla ruotsinkielinen ohjelma. Sävelradio-lähetysten aloitus vuonna 1963 lisäsi ohjelman määrää tuntuvasti.Stereofoniset lähetykset alkoivat vuonna 1967[18]. Järjestely valtakunnallisten kanavien osalta säilyi tällaisena vuoteen 1985 asti, jolloin kaksi suomenkielistä kanavaa eriytettiin täysin toisistaan. Jonkin verran lähetettiin myös maakunnallisia ohjelmia, mutta varsinaisesti paikalliset ohjelmat aloitettiin vuonna 1975, kun paikallisohjelmaYlen aikainen ja vastaava ruotsinkielinenRadio Mellannyland aloittivat pääkaupunkiseudulla.[18]

Televisiolähetysten synty

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

24. toukokuuta 1955Teknillisen korkeakoulun (TKK)Radioinsinööriseuran Televisiokerho toteutti ensimmäisen langattoman suomalaisen TV-lähetyksen TKK:n sähkölaboratoriosta Helsingin Albertinkadulta. Lähetystä vastaanotettiin eri puolille pääkaupunkiseutua sijoitetuilla 13 vastaanottimella.[28] TV-lähetysten alkaessa Yleisradio oli juuri laittanut pystyynultralyhyiden aaltojen (ULA) radiotoiminnan Suomessa ja yhtiön rahoitus ja kiinnostus oli keskittynyt vain radioon. Vuonna 1957 Yleisradio kuitenkin aloitti ensimmäiset testilähetykset, ja vakinaiset televisiolähetykset alkoivat 1. tammikuuta 1958 nimellä Suomen Televisio.[29] Vuonna 1959 rakennettiin linkkiyhteys Ruotsiin, ja sitä kautta saatiin yhteydet myösEurovisioon.[30] Vuonna 1961 rakennettiin linkkiyhteysPorkkalanniemelle, jolloin saatiin yhteysIntervisioon.[30]

Yleisradion uutistoiminnan alkutahteja todistettiin ensimmäisten televisiouutisten myötä syyskuun 1. päivänä 1959, jolloin ruudussa nähtiin viiden minuutin mittainen Suomen Tietotoimiston (STT) sähkelähetys. Tuolloin televisio oli pikemmin erikoisuus kuin todellinen joukkotiedotusväline. Televisiouutisten aloittaessa oli televisiolupia Suomessa vasta vajaat 30 000, eikä televisio näkynyt lainkaan Pohjois- tai Itä-Suomessa.[31]

Television suosio maassa kasvoi nopeasti, ja vuonna 1964 Yle osti ja sulautti itseensäTesvision ja tamperelaisenTamvision. Aluksi keskusteltiin toisen kanavan lopettamisestakin, mutta lopulta päädyttiin kahteen kanavaan, jotka saivat nimekseenTV-ohjelma 1 jaTV-ohjelma 2. 1970-luvun alussa nimiksi vaihtuivat nykyiset TV1 ja TV2.[32] Vuonna 1969 Yleisradio aloitti tv-ohjelmien lähettämisen värillisinä, mutta tekniikan kalleuden vuoksi käytännössä kaikki ohjelmat näkyivät värillisinä vasta 1970-luvun lopulla. Vappuna 1977 väriin siirtyiTv-uutiset sekäTV-nytt.[33]

Yleisradion pääkonttori Kesäkadulla

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1968 Yleisradion pääkonttori siirtyi käytössä kuluneesta ja jo palovaaralliseksikin todetusta Fabianinkadun talostaTaka-Töölöön osoitteeseen Kesäkatu 2 valmistuneeseen uuteen toimitaloon. 1970-luvun alussa alettiin suunnitella Yleisradion tuotantoteknisten toimintojen siirtämistä Pasilaan rakennettaviin uusiin tiloihin. Rakennustyöt alkoivat kesällä 1976, ja ensimmäiset valmistuneet tilat saatiin käyttöön alkuvuonna 1979. Radion lähetystoiminta alkoi Pasilasta 7. marraskuuta 1979, ja viimeiset Yleisradion toiminnot siirtyivät vanhoista Fabianinkadun tiloista Pasilaan vuoden 1981 aikana.Ison Pajan valmistuttua vuonna 1993 myös Yleisradion pääkonttori muutti Kesäkadulta Pasilaan.[34]

Äänilevystö, kansallinen äänitearkisto

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Yleisradioon perustettiin vuonna 1935 äänilevystö, jonka tarkoituksena oli hankkia ja arkistoida äänilevyjä radion musiikkiohjelmia varten. Käytäntönä oli pitkään, että sellaisia levyjä, joiden ei katsottu sopivan radiossa esitettäviksi, ei ostettu lainkaan. 1960-luvulla äänilevystö siirtyi holhoavasta asenteesta kohti musiikkiin objektiivisesti suhtautuvan kansallisen äänitearkiston roolia, ja kokoelmia alettiin kartuttaa määrätietoisesti hankkimalla myös ennen Yleisradion perustamista tehtyjä äänitteitä. Vuosittaiset levyjen ja muiden äänitteiden hankintamäärät nousivat useisiin tuhansiin kappaleisiin.[35]

Äänilevystö erotettiin vuonna 1990 Yleisradion musiikkiosaston alaisuudesta itsenäiseksi osastoksi, joka oli osa koko radiotoimialan yhteisiä toimintoja. Vuonna 1995 levystössä oli lähes puoli miljoonaa levyä tai nauhaa. 1990-luvulla kokoelma kasvoi vuosittain noin 7 000 nimikkeellä. Äänilevystön keskeiset osat olivat kattava kokoelma klassista musiikkia, suuri valikoima kansainvälistä kevyttä musiikkia sekä miltei kaikki kotimaiset äänilevyt vuodesta 1901 alkaen. Levystöön on talletettu myös kaikkiLauantain toivotut levyt -ohjelmaan tulleet toivekirjeet ja -kortit vuodesta 1935 alkaen.[35]

Musiikkisensuuri

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

1970-lukua leimasi myös politisoituminen. Jo aiemmin Yleisradio olikieltänyt tiettyjen äänilevyjen soittoa, mutta 1950-luvulla levy joutui soittokieltoon lähinnä teknisistä syistä kuten epäpuhtaan äänen vuoksi. 1960-luvulla tilanne muuttui ja levyjä joutui soittokieltoon myös moraalisista ja poliittisista syistä. Syitä saattoivat olla esimerkiksi kaksimielisyydet, uskonnollisten tunteiden loukkaaminen, päihteiden ihannointi, vammaisten pilkkaaminen ja kansallislaulujen väärinkäyttö. Vuosikymmenen puolivälissä joutuivat soittokieltoon muun muassa useatIrwin Goodmanin jaJuha ”Watt” Vainion levyt.Speden jaSimonKeltainen jäänsärkijä oli soittokiellossajäänmurtajalakkojen aikana kohdan”VärssyWällärille, pojat!” ansiosta.[36] Varsinaisista soittokielloista luovuttiin vuonna 1972; tiettävästi viimeinen varsinaisella kieltolistalla ollut levy oliSerge Gainsbourgin jaJane Birkinin duettoJe t’aime – moi non plus. Eräitä levyjä saatettiin silti edelleen ”jäädyttää”, mikä merkitsi että niiden käyttö oli sallittu ainoastaan erityisestä syystä ja vakavassa asiayhteydessä: esimerkiksiTuomari Nurmion kappaleKurja matkamies maan oli vuonna 1979 tällä tavoin jäädytetty, ja sen soittaminen kevyessä äänilevykonsertissa aiheutti julkista närkästystä. Nykyisin vastuu levyjen soittamisesta on päälliköillä ja toimittajilla.[37]

Ylellä oli monopoli radiokanavissa vuoteen 1985 asti, jolloin paikallisradiokanaville alettiin myöntää lupia.[38] Monopoli purettiin vasta vuonna 1995, jolloin muut maanlaajuiset radioasemat sallittiin.[39]

Ulkomaanlähetykset

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Ulkomaille suunnatut lähetykset ovat Ylellä oma erityistoimintonsa. Lähetykset lyhyillä aalloilla muualle Eurooppaan ja toisiin maanosiin alkoivat pienellä teholla 1938 ja laajemmin uuden lähettimen valmistuttuaPoriin vuonna 1948.[40][41] Sotavuosina lähetettiin suomen ja ruotsin ohella etenkin venäjäksi, jatkosodan aikana viidellä muullakin kielellä.[23] Sodan jälkeen jäivät käyttöön kotimaisten kielten ohella englanti ja ranska[42].

Lyhytaaltolähetysten asema Yleisradiossa vaihteli ja etenkin vuodet 1958–1967 olivat alennustilan aikaa. Toiminta alkoi elpyä 1970-luvun alussa ja vuonna 1987 aloitti uusi valtion tuella rakennettu ulkomaanlähetysasema Porissa. Tätä ennen ohjelmistoon oli palautettuenglannin oheenranska[42] jasaksa.Venäjä aloitettiin uudelleen syksyllä 1990.[43]

Ulkomaanlähetyksistä käytettiin1970-luvulta nimitystäRadio Finland, joka sittemmin rekisteröitiin yhtiön aputoiminimeksi. Helsingissä aloitti 1978 Radio Finlandin vieraskielisiä ohjelmia välittänyt ULA-taajuus. Vuonna 1991 sillä alettiin releoida myös ulkomaisten yleisradioyhtiöiden ohjelmia eri kielillä.[44] Aseman nimeksi tuliYLE Capital FM ja vuonna 2005 nimeksi muutettiinYLE Mondo. Vuonna 1993 Radio Finlandin puitteissa aloitettiin radion jakelu satelliittiteitse[45], aluksi yhteistyössäDeutsche Wellen kanssa. Vuoteen 1997 mennessä satelliittijakelu kattoi koko maapallonEtelä-Amerikkaa ja joitakinAtlantin jaTyynenmeren osia lukuun ottamatta.

Kotimaankielinen ulkomaanlähetystoiminta laajeni1990-luvulla. Yleisradio markkinoi sitä edullisena tapana saada uutisia Suomesta. Vuonna 2002 Yleisradio päätti lopettaa vieraskieliset lähetykset venäjää lukuun ottamatta[46]. Koko lyhytaaltotoiminta lopetettiin vuoden 2006 päättyessä. Ulkomaanlähetysten keski- ja lyhytaaltojakelu päättyi vuonna 2007 Helsingin keskiaaltolähetintä lukuun ottamatta.[47][48] Radion jakelu satelliiteilla Euroopan ulkopuolelle lopetettiin vuoden 2012 alussa, jolloin Yle poistui satelliiteista AsiaSat2 ja Intelsat Americas. Myös Euroopassa radion saatavuutta satelliiteista supistettiin ja jakelutieksi jäi vain radiopalvelu TV Finlandia lähettävän Thor 5:n yhteydessä.[49]

Yhteistyö APN:n kanssa

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Yleisradio jaAPN tekivät vuoden 1975 alussa sopimuksen yhteistyöstä ja ohjelmien yhteistuotannosta. Sopimus antoi APN:lle mahdollisuuden vaikuttaa ohjelmien määrän lisäksi niiden yksityiskohtiin. Yhteistyösopimuksen perusteella radiossa tuotettu viikoittainenNaapurineljännes muuttui vuonna 1978 puolen tunnin mittaiseksiNäin naapurissa -lähetykseksi. Ohjelmien avoimena toimitusperiaatteena oli neuvostomateriaalin laaja käyttö.[50]

Vuosituhannen taite

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1994 voimaan astuneen lain mukaan yhtiön nimi muutettiinYleisradio Oy:ksi, ruotsiksiRundradion Ab. Edellisen vuoden alussa tehtytelevision kanavauudistus oli siirtänyt kaupallisen ohjelmiston omalle kanavalleen ja jättänytTV1:n jaTV2:n pelkästään Ylen käyttöön. Digitalisoitumisen myötä Yle perusti useita uusia tv-ja radiokanavia. Suomen ensimmäinen digitaalinen radiokanavaYLE Peili aloitti toimintansa vuonna 1998. Seuraavana vuonna aloittivat digitaaliset radiokanavatYlen Klassinen jaRadio Aino. Kanavauudistuksen jälkeen vuonna 2003 radiokanavat olivatYLE Radio 1,YleX,YLE Radio Suomi jaYleQ. YleQ lakkautettiin vuonna 2006 ja sen tilalle tuliYle Puhe. Yleisradion nykyiset digitaaliset televisiokanavat ovat 4. elokuuta 2008 alkaenYle TV1,Yle TV2,Yle Teema jaYle Fem. Entisiä kanavia ovatYLE24,YLE Extra jaYLE TV1+. YLE TV1+ -kanava lähetti Yle TV1:n ohjelmaa vanhalla tekstitystekniikalla eli kuvaan poltetulla tekstityksellä, mutta nämä lähetykset lopetettiin 4. elokuuta 2008. 1. elokuuta 2005 alkoi myös Ylen tv-kanavien satelliittijakelu yhteistyössäCanal Digitalin jaViasatin kanssa. Ulkomaille suunnattu television satelliittijakelu koostekanavaTV Finland oli alkanut toimia Euroopassa 1998.

Kotisivunsa Yleisradio avasi muiden valtamedioiden tapaan 1990-luvun puolivälissä. Todellinen sisältöjen vieminen verkkoon on alkanut 2000-luvulla.Yle Elävä arkisto avautui syyskuussa 2006.Yle Areena avautui kesällä 2007 ja toi nettiin tv- ja radio-ohjelmia myöhemmin katsottavaksi. Yleisradion kaikki televisiokanavat, TV1, TV2, Teema sekä Fem, ovat olleet katseltavissa suorana Yle Areenassa 22. huhtikuuta 2013 alkaen.Tekijänoikeudellisista syistä osaa kanavien ohjelmista voi katsella Yle Areenassa ainoastaan Suomen rajojen sisäpuolella.[51] Yhtiön kaikkien radiokanavien kuuntelu Yle Areenan kautta oli mahdollista jo aiemmin.[52]

Vuonna 2007 Yle perusti oman uutistoimiston,Yle Uutiset, jolloin se luopuiSTT:n palveluista.[31] Yle Uutiset muodostettiin vanhastaYLE24-yksiköstä. Yle palasi STT:n asiakkaaksi vuonna 2017. Sopimus oli aluksi voimassa vuoden 2017 loppuun asti.[53] Samana vuonna Yle päätti jatkaa STT:n asiakkaana.[54]

Yleisradion journalismia käsiteltiinJulkisen sanan neuvostossa vuosina 2014–2023 yhteensä 83 kertaa. Näistä tapauksista lehti sai 27 langettavaa päätöstä. Tämä oli suomalaismedioista toiseksi enitenIltalehden jälkeen.[55]

Kantelut ja yleisradiolain muutos

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Medialiitto teki vuonna 2017 Yleisradion verkkosisällöistä kantelunEuroopan komissiolle, sillä liiton mukaan laajojen tekstisisältöjen tuottaminen ei kuulu yleisradiotoimintaan ja on siksi Euroopan unionin valtiontukisääntöjen vastaista. Medialiiton mukaan Ylen verkkosisällöt tuottavat kilpailuvääristymiä, jotka vaarantavat yksityisten mediayhtiöiden tulevaisuuden. Yleisradion toimitusjohtaja Lauri Kivinen vastasi syytöksiin, että mediaympäristö on muuttunut, eikä verkossa ole enää selkeää jakoa eri julkaisumuotojen välillä, vaan "lehtitalot tekevät videoita yhtä lailla kuin tv-yhtiöt tekevät verkkouutisia".[56] Kantelun seurauksena yleisradiolakia muutettiin vuonna 2022 niin, että Ylen verkossa julkaisemien tekstien pitää pääsääntöisesti liittyä yhtiön video- tai audiosisältöihin. Poikkeuksena ovat nopeat uutistilanteet, vähemmistökielinen sisältö sekä kulttuuriin ja oppimiseen liittyvät jutut.[57]

Vuonna 2021 puolestaanSanoma-konserni teki kantelunYle Areenasta ja Ylen oppimisen sisällöistä. Kantelussaan se pyysi komission kilpailuviranomaisia tutkimaan, onko Yleisradion saama tuki EU:n valtiontukisääntelyn mukaista. Erityisesti se nosti esiin sen, ettei Ylen julkisen palvelun tehtävää ole riittävän tarkasti määritelty Areenan ja digitaalisten oppimissisältöjen osalta. Sanoman mukaan Yle on laajentanut toimintaansa alueille, jotka eivät kuulu sen tehtäviin.[58] Yle reagoi kanteluun voimakkaasti ja katsoi kantelun kyseenalaistavan "koko julkisen palvelun tulevaisuuden toteutuksen perustan".[59] Kantelua koskevassa päätöksessään Euroopan komissio totesi joulukuussa 2024, että Ylen saama valtiontuki on valtiontukisääntöjen mukaista, eikä se edellytä Suomelta muutoksia lainsäädäntöön.[60]

Syksyllä 2024 Medialiitto teki Euroopan komissiolle uuden kantelun, koska se katsoi, ettei Yleisradio ollut muuttanut toimintaansa tekstimuotoisten sisältöjen julkaisemisessa yleisradiolain muutoksen jälkeen. Se julkaisi myösTaloustutkimuksen tuottaman kyselytutkimuksen, jonka mukaan noin neljä kymmenestä suomalaisesta olisi halukkaampia maksamaan sanomalehtien sisällöstä, jos Ylen tekstisisältöä rajoitettaisiin. Lisäksi kantelussa kyseenalaistettiin Yleisradion hallintaneuvoston riippumattomuus Ylen toiminnan valvojana.[61]

Leikkaukset 2020-luvulla

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaisesti perustettiin lokakuussa 2023 työryhmä arvioimaan Ylen tehtäviä ja rahoitusta. Syyskuussa 2024 työryhmä esitti Yleisradion indeksikorotusten jäädyttämistä vuosien 2025–2027 ajaksi sekä Ylen määrärahasta maksettavan arvonlisäveron korottamista 10 prosentista 14 prosenttiin vuoden 2026 alusta alkaen. Lisäksi Ylen määrärahat tulisi entistä tiukemmin kattaa yleisradioveron tuotolla ja Ylen olisi julkaistava aktiivisemmin ja laajemmin tietoa omasta toiminnastaan ja taloudestaan sekä lisättävä kotimaisten tuotantojen ostoja.[62] Säästötoimien kokonaisvaikutus olisi noin 66 miljoonaa euroa eli kymmenyksen verran Yleisradion senhetkisestä budjetista.Maaseudun Tulevaisuuden teettämässä kyselyssä 49 prosenttia vastaajista hyväksyi leikkaukset ja 30 prosenttia vastusti niitä. Miehistä rahoituksen vähentämisen hyväksyi 57 prosenttia, naisista vain 40 prosenttia.[63] Eduskunnassa työryhmän esityksen hyväksyivät kaikki puolueetLiike Nytiä lukuun ottamatta. Liike Nytin puheenjohtajan ja ainoan kansanedustajanHjallis Harkimon mukaan siinä ei leikattu tarpeeksi, vaan ainoastaan karsittiin lisäkustannuksia.Vasemmistoliitto javihreät hyväksyivät esityksen. Aiempi kompromissiyritys oli kaatunut kesällä 2024 niiden vastustukseen.[64] VasemmistoliitonAino-Kaisa Pekosen mukaanperussuomalaisten tavoite oli ollut ajaa Yle kokonaan alas, ja siksi parlamentaarinen kompromissi oli parempi ratkaisu kuin antaa päätösvalta hallituksen käsiin. PerussuomalaistenJoakim Vigelius kiisti Pekosen väitteet, mutta korosti puolueelle olevan tärkeää, että Yleltä leikattiin enemmän kuin koskaan ennen.[65]

Leikkausten seurauksena Yleisradio aloitti media-alan historian suurimmat muutosneuvottelut, joiden piirissä oli 1 798 työntekijää.[66] Ne päättyivät tammikuussa 2025 ja johtivat 309 henkilön vähentämiseen, joista irtisanomisia on 156 ja loput hoidetaan muun muassa eläköitymisillä. Ylen toimitusjohtajan Merja Ylä-Anttilan mukaan ohjelmia ei tulla lakkauttamaan, mutta uutissisällön määrä verkossa vähenee ja joidenkin radio-ohjelmien volyymi pienenee. Paikallistoimituksia ei karsita miltään paikkakunnalta.[67]Journalistiliiton mukaan irtisanomiset heikentävät suomalaisten tiedonsaannin mahdollisuuksia ja vaarantavat erityisesti maakunnalliset sisällöt.[68] ToimittajaRuben Stiller otti vastaan eläkepaketin, jota hänelle tarjottiin vaihtoehtona muutosneuvottelujen piiriin päätymiselle. Hän toivoi pystyneensä säästämään jonkun nuoremman yleläisen työpaikan.[69]

Yle tiedotti maaliskuussa 2025 leikkausten vaikutuksistaRadio Suomen ohjelmistoon. Alueittain juonnetut aamu- ja iltapäivälähetykset lopetetaan ja korvataan Tampereelta kello 9.00–12.00 ja 13.00–16.00 juonnettavilla valtakunnallisilla lähetyksillä, joissa on maakunnallista sisältöä. Varhaisempi lähetys on sama koko maassa, iltapäivälähetyksessä kuullaan valtakunnallisen juonnon lomassa kullakin alueella vain paikallista sisältöä.[70] Lisäksi muun muassaJääkiekkokierros sekä musiikkiohjelmatLaiskanlinna,Kaitsun nurkka jaPoppijorma lopetetaan. Television puolella esimerkiksiPuoli seitsemän supistuu nelipäiväiseksi jaStrömsö poistuu ohjelmistosta.[71]

Yleisradion kanavat ja palvelut

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Yleisradio Oy tarjoaa digitaalisesti maanpäällisessä verkossa sekä alueellisia että valtakunnallisiajulkisen palvelun televisio- ja radiokanavia. Maanpäällisen verkon omistaa Ylen entinen tytäryhtiöDigita Oy.

Televisio

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Kanavan
nro.
LogoNimiPerustettuOhjelmasisältöKatsojaosuus
(2023)[72]
1Yle TV11.1.1958Uutiset, asia- ja ajankohtaisohjelmat, draamasarjat27,2 %
2Yle TV27.3.1965Viihdeohjelmat, urheilu, lasten ja nuorten ohjelmat12,9 %
5Yle Teema & Fem24.4.2017Ruotsinkielinen ja pohjoismainen ohjelmasisältö / Kulttuuriohjelmat3,0 %

Lisäksi television puolella toimivat:

Radio

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
ULA-
verkko[73]
LogoNimiSloganPerustettuOhjelmasisältöKuuntelijaosuus
(marras–tammikuu 2019–2020)[74]
IYle Radio 1Vapaus ajatella1.6.1990
1926 (Yleisohjelma)
Uutiset, historia- ja tiedesarjat, kulttuuri, uskonto, radiodraama, klassinen musiikki, jazz, kansanmusiikki9 %
IIYleXKuuluu sulle13.1.2003
Uusi musiikki, populaarikulttuuri3 %
IIIYle Radio SuomiAina suorana, aina läsnä1.6.1990

1963 (Rinnakkaisohjelma)

Uutiset, iskelmämusiikki, maakunnalliset radiot32 %
IVYle X3MKanalen som vågar1.10.1997Ruotsinkieliset nuorten ohjelmat, uusi musiikki, populaarikulttuuri<1 %
VYle Vega1.10.1997
1963 (Ruotsinkielinen verkko)
Ruotsinkieliset asiaohjelmat, maakunnalliset radiot, ruotsinkielinen musiikki3 %
VIYle Sámi Radiomarraskuu 1991Saamenkielinen ohjelmasisältö
VIIYle Mondo1978Sisältöä eurooppalaisilla kielillä
VIIIYle Klassinen30.4.1999Klassista musiikkia vuorokauden ympäri (Digitaalinen kanava)

Lisäksi radion puolella toimivat:

Palvelut

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Mobiilisovellukset

  • Yle Areena (Android,iOS)
  • Lasten Areena (Android, iOS)
  • Yle-sovellus (Android, iOS)
  • Pikku Kakkonen (Android, iOS)
  • Pikku Kakkosen Eskari (Android, iOS)
  • BUU-klubben (Android, iOS)
  • Yle Kielikoulu (Android, iOS)
  • Galaxi (Android, iOS)

Entiset radiokanavat

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  • 1926–1963 Suomen ainoa radiokanava
  • 1963–1985Yleisohjelma,Rinnakkaisohjelma
  • 1963–1990 ruotsinkielinen ohjelma/verkko[27]
  • 1939–2006 lyhytaaltolähetykset, vuodesta 1972Radio Finland
  • 1985–1990 1-verkko (Yleisohjelman jatkaja), 2-verkko (Rinnakkaisohjelman jatkaja)
  • 1990–1997 Riksradion, Regionalradion (ruotsinkielisen verkon jatkajat)[75]
  • 1990–2003Radiomafia (2-verkon jatkaja nuorten aikuisten populaarikulttuurin osalta)
  • 1997–2005FSR Mixkanalen (suomenkielisillä alueilla kuulunut koostekanava, joka lähetti Vegan ohjelmaa tämän valtakunnallisen lähetyksen aikana sekä Extremin ohjelmaa Vegan aluelähetysten aikana)
  • 1999–2003Radio Aino
  • 1999–2006FSR+
  • 2003–2006YleQ
  • Elävän arkiston nettiradio
  • 1998–2024Yle Puhe

Entiset televisiokanavat

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Entiset palvelut

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  • A-tuubi
  • Kulttuurikunto
  • Yle Lapset (sulautui muihin palveluihin, esim. Yle Areenaan)
  • Olotila
  • Aivonarikka
  • YLE Arkki
  • Tehosto
  • Supertekstitelevisio (lakkautettiin teknisen vian katkaistua lähetyksen)

Yhtiötunnukset

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  • Yleisradion logo 1940–1965 (Sananjalan kuusi)
    Yleisradion logo 1940–1965 (Sananjalan kuusi)
  • Yleisradion logo 1965–toukokuu 1990 (Sananjalan kuusi)
    Yleisradion logo 1965–toukokuu 1990 (Sananjalan kuusi)
  • Yleisradion logo toukokuu 1990–1.10.1999 (Renkaat)
    Yleisradion logo toukokuu 1990–1.10.1999 (Renkaat)
  • Yleisradion logo 1.10.1999–5.3.2012 (Tolppa, YLE, tolppa)
    Yleisradion logo 1.10.1999–5.3.2012 (Tolppa, YLE, tolppa)
  • Yleisradion logo 5.3.2012– (Laatuleima)
    Yleisradion logo 5.3.2012– (Laatuleima)

Yhtiön ensimmäisenä logona (vuodesta 1940) oliAmi Hauhion suunnittelema ympyrä, jonka sisässä oli kaksi kuusta, radiomasto ja radioaaltoja kuvaava aaltoviiva sekä sana Radio. Logoa kutsuttiin ”Sananjalan kuuseksi”.[76][77] Vuonna 1965 logoon lisättiin televisioruudun ääriviivat.[77] Television ruutuilmeessä tätä logoa ei käytetty.

Toukokuussa 1990 Yleisradio otti käyttöönHerbie Kastemaan suunnitteleman tunnuksen ”Renkaat”, jotka eri värisinä muodostivat sisäänsä ympyrän tai pallon, jonka alapuolella oli teksti YLE.[76][77] Renkaat kuvastivat uutisia, urheilua, musiikkia, viihdettä ja draamaa. Tästä logosta tehtiin myös ruututunnus, jota esitettiin ennen aamun ensimmäistä ohjelmaa ja illan viimeisen ohjelman jälkeen. Tunnus korvasi vanhan E. Rädyn suunnitteleman joutsentunnuksen vuodenvaihteessa 1991–1992. Tunnuksen musiikin sävelsiJukka Tiensuu.[78] TV2:ssa tunnusta näytettiin 10. elokuuta 1997 ja TV1:ssä vuoteen 2000 asti. Lokakuussa 1999 Yleisradion logoksi tuliMarkkinointi Viherjuuri -yhtiön suunnittelema ”Tolppa, YLE, tolppa”.[76][77]

Yleisradion uudeksi logoksi tuli 5. maaliskuuta 2012 yhtiön graafikkoryhmän suunnittelema ”Laatuleima”.[79] Yleisradion uuden fontin suunnitteli Saku Heinänen.

Aikamerkki

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Alusta lähtien Yleisradio on lähettänyt myösaika­merkkejä. Aluksi aika­merkki annettiintriangelilla, vuodesta 1934 lähtiengongilla. Kesästä 1963 lähtien se koostui kuudesta piippauksesta ja gongin äänestä. Myöhemmin otettiin käyttöön viidestä lyhyestä ja yhdestä pitkästä piippauksesta koostunut aika­merkki, joka on edelleen käytössä.[80]

Yleisradion alku­aikoina aika­merkki annettiin vain kaksi kertaa päivässä, myöhemmin aina ennen radiouutisia. Vuonna 1978 se alettiin antaa joka tasa­tunti sekä lisäksi uutisten edellä kello 11.30, 12.30 ja 17.30, ei kuitenkaan esimerkiksi kesken radioitavanjumalan­palveluksen taisinfonia­konsertin.[80]

Hallinto

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Yleisradio on julkisen palvelun yleisradioyhtiö, jonka osakkeista ja äänivallasta on aina oltava vähintään 70 prosenttia valtion omistuksessa. Yleisradion toiminnasta on säädetty Yleisradio Oy:stä annetussa laissa (1380/1993).[81]

Yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja tulee tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja maakunnallisesti.

Yleisradioon liittyvä lainsäädäntö valmistellaanliikenne- ja viestintäministeriössä.

Hallintoneuvosto

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Hallitus

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli:Yleisradion hallitus

Johtoryhmä

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Johtajat

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Yleisradion pää- ja toimitusjohtajat
Pääjohtajat
Toimitusjohtajat

Katso myös

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  1. Laurila, Salla: Tässä on Ylen uusi toimitusjohtaja Ilta-Sanomat. 24.6.2025. Viitattu 24.6.2025.
  2. abcdViittausvirhe: Virheellinen<ref>-elementti; viitettäasiakastieto ei löytynyt
  3. Ylen hallitus yle.fi. Yleisradio. Viitattu 9.5.2025.
  4. Yle lyhyesti Yle. Viitattu 9.10.2013.
  5. ab1380/1993 | Lainsäädäntö | Finlex finlex.fi. Viitattu 17.3.2025.
  6. Yleisradio Oy:n osakkaat (pdf) 14.4.2025. Yle. Viitattu 6.5.2025.
  7. Ylen rahoitus Yle. Viitattu 9.10.2013.
  8. Ylen talous Yle. Viitattu 8.6.2018.
  9. Yle.fi/yleisradio: Ylen talous Yleisradio Oy. Viitattu 26.6.2023.
  10. Yle pähkinänkuoressa Yle. Viitattu 6.5.2025.
  11. Yhteystiedot Yle. Viitattu 6.5.2025.
  12. Yle pähkinänkuoressa Yle. Viitattu 6.5.2025.
  13. Vihonen, Lasse: ”Suomen yleisradiotoiminnan kehitys vuoteen 1939”, Radio sodissamme 1939-1945, s. 26. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010. ISBN 978-952-222-224-4
  14. Yleisradiotoiminta Helsingissä. Radio, Elokuu 1924, 1. vsk, nro 2, s. 19. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.5.2025.
  15. Helsingin venäläiset varuskuntarakennukset 1917 ja suomalainen varuskunta 1918 – Svinhuvfud itsenaisyys100.fi.
  16. Koskinen, Jouni: Tampere Suomen radiotoiminnan urauurtajana Koskesta voimaa. Tampereen yliopisto. Viitattu 17.5.2025.
  17. Tupala, Heikki: Lahden radioaseman historiaa, osa 1: Lahden radioaseman alkuvuodet. Radiot, 2014, nro 3, s. 2. Suomen radiohistoriallinen seura ry.Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 17.5.2025.
  18. abcdefYlen vuosikymmenet Yle. Viitattu 9.5.2025.
  19. Sinko, Säteisheitin vai Yle? yle.fi. Viitattu 26.1.2017.
  20. Ylen vanhin tallessa oleva ohjelma: uudenvuodenpuhe vuodelta 1935 yle.fi. Viitattu 2.6.2022.
  21. Kari Ilmonen:Tekniikka kaiken perusta: Yleisradion historia 3, s. 48. Helsinki: Yleisradio, 1996.ISBN 951-43-0715-1.
  22. Ilmonen 1996, s. 84.
  23. abVihonen, Lasse: ”Suomen radiopropaganda käynnistyy”, Radio sodissamme 1939-1945, s. 64-72. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2010. ISBN 978-952-222-224-4
  24. Pajunen, Sakari: Kyynel ja Töpö. Viestimies, 1990, nro 2, s. 28-33. Helsinki: Viestiupseeriyhdistys ry. ISSN 0357-2153 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 9.5.2025.
  25. Kupiainen, Eija: "Bolsevikki loikkasi taas Lahden radioaalloille" - informaatiosota oli tuttua jo talvi- ja jatkosodassa 27.4.2017. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 9.5.2025.
  26. Vihavainen, Timo&Lyytinen, Eino: ”Kevyt musiikki ja ajanviete”, Yleisradion historia 1926-1996, s. 271. (Sodan ja vaaran vuodet) WSOY, 1996. ISBN 951-43-0713-5
  27. abULA-radiota markkinoidaan Elävä arkisto. 8.9.2006. Yle.
  28. Tekniikan tiedotuslehti 3/2005 yle.fi.
  29. Ylen historia Yle. Viitattu 7.10.2013.
  30. abHistoria Digita. Viitattu 17.5.2025.
  31. abUutiset ajassaan – Ylen televisiouutisten historiaa Yle Uutiset. 17.8.2009. Viitattu 1.11.2014.
  32. Lindfors, Jukka: Yleisradio ostaa Tesvision Yle Elävä arkisto. 8.9.2006. Yle. Viitattu 17.5.2025.
  33. Himberg, Petra: Ensimmäinen värillinen tv-uutislähetys Yle Elävä arkisto. 28.10.2010. Yle. Viitattu 17.5.2025.
  34. Ilmonen 1996, s. 131.
  35. abSalokangas, Raimo: ”Äänilevystö”, Aikansa oloinen: Yleisradion historia 2 (1949–1996), s. 236–237. Helsinki: Yleisradio, 1996. ISBN 951-43-0714-3
  36. Marjamäki, Tuomas: Spede, nimittäin, s. 161. Docendo, 2017. ISBN 978-952-291-405-7
  37. Kielletyt levyt (20.11.1972) Elävä arkisto. 8.9.2006. Yle. Viitattu 26.9.2007.
  38. Suomi kautta aikojen, s. 548.ISBN 951-1-14925-3
  39. Miettinen, Osmo&Sarpakunnas, Topi: ”4.1. Muutos paikallisista radioista formaattiradioiksi”, Kaupallinen radiotoiminta Suomessa. Selvitys markkinoiden rakenteesta, s. 32. (Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 74/2004) Helsinki: Liikenne- ja viestintäministeriö, 2004. ISBN 952-201-233-5 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 17.5.2025.
  40. Kertomus Oy. Yleisradio AB:n toiminnasta vuonna 1948, s. 54. Helsinki: Yleisradio Oy, 1949. Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 22.5.2025.
  41. Akins, Anna ym.: ”Muutosvaiheet ja toiminta 1948–1987”, Porin lyhytaaltoasema: Rakennushistoriaselvitys, s. 70–79. Espoo: Aalto-yliopisto, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos, 2021. Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 27.5.2025.
  42. abAutio, Milla: Yle lähettää ainoana Pohjoismaana ranskaksi ohjelmaa ulkomaille. Helsingin Sanomat, 23.6.2993. Sanoma Media Finland. ISSN 0355-2047 E-ISSN 1239-257X Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.5.2025.
  43. Ojamies, Mika: Ylen venäjänkielinen uutistoiminta 25 vuotta 21.10.2015. Yleisradio. Viitattu 22.5.2025.
  44. Möttölä, Marjatta: Voice of America, Deutsche Welle ja BBC ääneen Radio Finlandissa. Helsingin Sanomat, 30.9.1991. Sanoma Media Finland. ISSN 0355-2047 E-ISSN 1239-257X Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.5.2025.
  45. Möttölä, Marjatta: Yleisradio vuokrasi satelliittikanavan Eurooppaan välitettäville radio-ohjelmilleen. Helsingin Sanomat, 7.4.1993. Sanoma Media Finland. ISSN 0355-2047 E-ISSN 1239-257X Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.5.2025.
  46. Alftan, Maija: Yle supistaa vieraskielisiä lähetyksiä ulkomaille. Helsingin Sanomat, 27.08.2002. Sanoma Media Finland. ISSN 0355-2047 E-ISSN 1239-257X Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.5.2005.
  47. Hemmilä, Pertti (kok): Ylen Radio Finlandin lakkauttaminen (pdf) Kirjallinen kysymys 915/2006 vp. 17.11.2006. Eduskunta. Viitattu 7.10.2013.
  48. Yle decided to close SW ulkomaanmedia.net. Arkistoitu 23.4.2009. Viitattu 19.4.2008.
  49. Ulkomaillakin voit seurata Ylen sisältöjä yle.fi.
  50. Tarkka, Jukka: Karhun kainalossa. Suomen kylmä sota 1947-1990, s. 263. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25796-7
  51. Mällinen, Janne: Ylen tv-kanavat nettijakeluun Yle Uutiset. 22.4.2013. Yleisradio. Viitattu 22.4.2013.
  52. Yle pamauttaa: Kaikki tv-kanavat nyt suorana Areenasta Uusisuomi.fi. 22.4.2013. Uusi Suomi. Viitattu 22.4.2013.
  53. Pesonen, Mikko: Yle palaa STT:n asiakkaaksi – toistaiseksi vain väliaikaisesti yle.fi. 8.3.2017. Viitattu 21.2.2021.
  54. Virkkunen, Jussi: Yle jatkaa Suomen Tietotoimiston asiakkaana yle.fi. 2.10.2017. Viitattu 21.2.2021.
  55. Honkonen, Marja: Moni toimitus saa Julkisen sanan neuvoston nuhteet vain, koska ei lue palautteita. Journalisti kävi läpi JSN:n päätökset kymmenen vuoden ajalta. Eniten langettavia sai Iltalehti. Journalisti, 8.12.2023. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.2.2024.
  56. Medialiitto valittaa Ylen tekstisisällöistä EU-komissiolle MTV Uutiset. 21.6.2017. Viitattu 25.1.2025.
  57. Yle-laki astui voimaan tänään – muutoksen taustalla Medialiiton kantelu EU-komissiolle Turun Sanomat. 1.8.2022. Viitattu 25.1.2025.
  58. Sanoma julkaisee Euroopan komission kilpailuviranomaiselle toimitetun valtiontukikantelun Sanoma. 14.6.2021. Viitattu 25.1.2025.
  59. Kantelu kyseenalaistaa suomalaisten rakastaman nykymuotoisen Yle Areenan Yle. 27.5.2021. Viitattu 25.1.2025. (ruotsiksi)
  60. Sanoman Yle-kantelun EU-käsittely saatu päätökseen Valtioneuvosto. Viitattu 25.1.2025.
  61. Arola, Janne & Virranta, Riikka: Medialiitolta uusi kantelu Ylen tekstisisällöistä ja valvonnasta: ”He katsovat, että voivat julkaista puhtaita tekstijuttuja niin paljon kuin haluavat” Suomen Lehdistö. 10.9.2024. Viitattu 25.1.2025.
  62. Parlamentaarinen Yle-työryhmä vähentää Ylen rahoitusta ja edistää avoimuutta Valtioneuvosto. Viitattu 25.1.2025.
  63. Soini, Mikko: MT-kysely: Liki puolet suomalaisista hyväksyy Ylen rahoituksen leikkaamisen Maaseudun Tulevaisuus. 4.10.2024. Viitattu 25.1.2025.
  64. Lakka, Päivi & Fresnes, Tulikukka de: Vihreät, vasemmistoliitto ja perussuomalaiset hyväksyivät Ylen rahoituspäätöksen Yle Uutiset. 12.9.2024. Viitattu 25.1.2025.
  65. Sanasota Ylestä tiedotustilaisuudessa Iltalehti. 12.9.2024. Viitattu 25.1.2025.
  66. Puukka, Päivi: Media-alan historian suurimmat muutosneuvottelut Ylessä – voivat johtaa jopa 375 työntekijän irtisanomiseen Yle Uutiset. 6.11.2024. Viitattu 25.1.2025.
  67. Yle vähentää 309 henkilöä, ohjelmia ei lopeteta Helsingin Sanomat. 24.1.2025. Viitattu 25.1.2025.
  68. Yleisradion irtisanomiset heikentävät maakuntien ääntä Suomen journalistiliitto. 24.1.2025. Viitattu 25.1.2025.
  69. Huuhtanen, Anna: Nyt lähti uutisankkuri Marjo Rein – Ylessä ovi käy, jäähyväiset herättävät tunteita työntekijöissä ja katsojissa Seura. 15.1.2025. Viitattu 25.1.2025.
  70. Gustafsson, Miia: Näin Ylen alueradioiden lähetykset muuttuvat – päätoimittaja Panu Pokkinen kertoo, miksi ja miten Yle Uutiset. 26.3.2025. Viitattu 26.3.2025.
  71. Rinta-Tassi, Minna: Nämä Ylen ohjelmat loppuvat muutosneuvottelujen seurauksena Yle Uutiset. 26.3.2025. Viitattu 27.3.2025.
  72. Finnpanel - TV-mittaritutkimus www.finnpanel.fi. Viitattu 21.6.2024.
  73. ULA-lähetysten kuuluvuusalueet – Yleisradion ohjelmat Digita. Arkistoitu 7.5.2019. Viitattu 7.5.2019.
  74. Kanavaosuudet (%) ikäryhmittäin. Marraskuu 2019 - tammikuu 2020 Finnpanel. Viitattu 2.3.2020.
  75. Yleisradion maakuntaradioiden uutiskriteerit Pro gradu, Kaisa Kirves
  76. abcUutta Yle-ilmettä! (Arkistoitu – Internet Archive) Avoin Yle, Yle-blogit, Yleisradio
  77. abcdYleisradion logot kautta aikojen (Arkistoitu – Internet Archive) Yleisradio
  78. Yleisradion joutsentunnus häviää televisiosta 21.12.1991. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 24.11.2017.
  79. Yle saa keväällä uuden ilmeen yle.fi.
  80. abYleisradion aikamerkki Yleisradio. Viitattu 18.8.2010.
  81. Laki Yleisradio Oy:stä (1380/1993) Finlex. Viitattu 5.7.2021.

Kirjallisuutta

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  • Yleisradion historia. 1. osa 1926–1949 Eino Lyytinen:”Perustamisesta talvisotaan”, Timo Vihavainen: ”Sodan ja vaaran vuodet” Yleisradio OY, WSOY Painolaitokset 1996.
  • Kähkölä, Paavo & Hemánus, Pertti (toim.): Revon haamusta taivaskanaviin. Helsinki: Hanki ja jää, 1989. ISBN 951-8916-04-7
  • Zilliacus, Ville: Kaksikielinen Yleisradiomme. Helsinki: Yleisradio, 1988
  • Velander, Paavo: Kidekoneesta väritelevisioon. Helsinki: Kirjayhtymä, 1986
  • Yleisradio: Ohjelmatoiminnan säännöstö. Helsinki: Yle, 1992
  • Aula, Maria Kaisa: Poliitikkojen ja toimittajien suhteet murroksessa? Tutkimus Yleisradion politiikan toimittajien ammatti-identiteetistä 1980-luvulla. Helsinki: Yleisradio, 1991
  • Kiuru, Sakari:Puhetta tuulta vastaan: Yleisradion ohjelmapolitiikan pohdintaa suurten muutosten vuosina. Helsinki: Yleisradio, 1990
  • Paukku, Eero: Yleisradio, julkinen palvelu ja sananvapaus. Helsinki: Liikenne- ja viestintäministeriö/Edita, 2004
  • Yle 50: ääniä ja kuvia: Ljud och bild. Helsinki: Yleisradio, 1976
  • Hellman, Heikki: Uustelevision aika?: yleisradiotoiminnan edellytykset television rakennemuutoksessa. Helsinki: Hanki ja jää, 1988
  • Ville Pernaa: Uutisista, hyvää iltaa. Ylen tv-uutiset 50 vuotta. (2009)
  • Pietilä, Veikko: Tv-uutisista, hyvää iltaa: Merkityksen ulottuvuudet televisiouutisjutuissa. (Yleisradion julkaisusarja, tutkimus 4/1995) Tampere: Vastapaino, 1995. ISBN 951-9066-95-0
  • Helimäki, Liisa Mirjam & Pavas, Petteri & Riuttu, Pentti (toim.): Yleisön puolesta. Puheenvuoroja mediakeskusteluun. Jyväskylä: PS-kustannus, 2004. ISBN 952-451-094-4
  • Leppänen, Airi & Heino, Timo-Erkki & Mäntymäki, Eeva: Yleisradio median murroksessa. (Julkaisija: Radio- ja Televisiotoimittajien liitto) Tampere: Vastapaino, 2010. ISBN 978-951-768-313-5
  • Mäntymäki, Eeva: Hyvinvointivaltio eetterissä. Yleisradion rakentuminen populaarien diskurssien kentillä. (Väitöskirja: Tampereen yliopisto) Tampere: Tampere University Press, 2006. ISBN 951-44-6657-8 Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Salokangas, Raimo: Yleisradion historia. 2. osa, 1949–1996: Aikansa oloinen. Helsinki: Yle, 1996. ISBN 951-43-0714-3
  • Wiio, Juhani: Television viisi vuosikymmentä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-939-5
  • Suomi, Vilho: Suomen Yleisradio 1926-1951. [Helsinki]: Oy Yleisradio Ab, 1951.

Aiheesta muualla

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]


Radiokanavat
Televisiokanavat
Uutispalvelut
Muut palvelut
Organisaatio
Johto
Rakennukset ja rakennelmat
Erityistehtävät
Strateginen
intressi
Sijoitusintressi
Solidium
Päivitetty: 29. tammikuuta 2024
Ministerit
Virkamiehet
Osastot
Hallinto
Virastot
Yhtiöt ja liikelaitokset
Toimitilat
Muuta
Historia
Kansainväliset
Kansalliset
Maantieteelliset
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yleisradio&oldid=23835048
Luokka:
Piilotetut luokat:

[8]ページ先頭

©2009-2026 Movatter.jp