Istuva presidenttiBarack Obama oli istunut kaksi kautta eikä ollut enää ehdolla. Pääpuolueiden demokraattien ja republikaanien ehdokkaat nimettiin puoluekokouksissa, jotka pidettiin heinäkuun loppupuolella 2016. Puolueet järjestivät sitä ennen omille ehdokkailleen kaikissa osavaltioissaesivaalit.[3]
Entisen presidentinBill Clintonin puolisoa ja Obaman hallinnon ulkoministerinä työskennellyttä Hillary Clintonia pidettiin alusta asti vaalien selkeänä ennakkosuosikkina. Clinton oli pyrkinyt presidentiksi jo 2008 vaaleissa, mutta hävinnyt tuolloin esivaaleissa presidentiksi valitulle Obamalle. Obaman kausien täyttymisen myötä Clintonilla ei arvioitu olevan uskottavia vastaehdokkaita. Clinton sai kuitenkin odottamattoman kovan vastustajan Vermontin senaattoriBernie Sandersista, joka sai lopulta 43,1 % esivaalien äänistä Clintonin 55 % vastaan. Sandersin voimakas vasemmistolainen viesti houkutteli etenkin nuoria ja pääpuolueiden ulkopuolisia äänestäjiä. MyöhemminWikileaks-vuodot paljastivat, että demokraattinen puolue oli toiminut omien sääntöjen vastaisesti ja pyrkinyt edistämään Clintonin valintaa puolueensa ehdokkaaksi. Kohu johti Clintonin ja demokraattien puolueen suosion laskuun ja puolueen puheenjohtajanDebbie Wasserman Schultzin eroon.
Republikaaneilta puuttui ennen vaaleja selkeä ykkösehdokas. Entisten presidenttienGeorge H. W. Bushin poika jaGeorge W. Bushin veliJeb Bush oli esivaalien alkaessa hienoinen ennakkosuosikki, mutta jäi nopeasti politiikan ulkopuolelta tulleen kiinteistömiljonääri ja tosi-tv -persoona Donald Trumpin varjoon. Trumpinoikeistolainen kampanja synnytti esivaalien aikana kansanliikkeen, joka lopulta johdatti Trumpin ylivoimaiseen voittoon ja Trumpin nimeämiseen puolueen ehdokkaaksi. Trump sai eniten esivaalien valitsijamiesääniä sittenRonald Reaganin 1980 esivaalivoiton.
Esivaalimenestyksestä huolimatta Trump oli alusta alkaen värikäs ehdokas. Trumpin puheetmeksikolaisista maahanmuuttajista jamuslimeista herättivät paljon tunteita. Toisaalta Trumpin ehdotukset vapaakauppasopimusten (NAFTA,TTP) purkamisesta ja teollisten työpaikkojen palauttamisesta vetosivat perinteisesti demokraatteja kannattaneeseen työläisväestöön, kun taas Clinton oli profiloitunut vapaakaupan kannattajana.
Clinton johti mielipidetiedusteluja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta käytännössä koko vaalisyklin ajan. Vielä vaalipäivää edeltävänä päivänä Clintonille mitattiin selvä johto kaikissa tärkeimmissä vaa’ankieliosavaltioissa. Trump kuitenkin onnistui nousemaan vaaleissa lopulta selkeään voittoon, vaikka hävisikin kokonaisäänimäärissä selvästi. Trumpin onnistui voittaa puolelleen entiset teollisuuspaikkakunnat, joita on aiemmin pidetty demokraattien ”sinisenä muurina”:Wisconsin,Michigan,Ohio jaPennsylvania menivät kaikki Trumpille.[4] Trumpista tuli ensimmäinen republikaani sitten Ronald Reaganin, joka sai äänienemmistön Wisconsinissa.
Wisconsinissa vaalissa annetut äänet laskettiin uudelleen, kun vihreän puolueen ehdokasJill Stein sitä vaati. Hän vaati myösMichiganin jaPennsylvanian osavaltioissa uudelleenlaskentaa. Yhdysvaltain liittovaltion tuomari kuitenkin kumosi vaatimukset äänten uudelleenlaskusta Michiganissa, koska ne oli jo laskettu uudelleen. Pennsylvaniassa äänten uudelleenlaskua ei nähty tarpeelliseksi, sillä todisteita vaalivilpistä ei ollut.[5]
Clintonin häviö aiheutti useissa Yhdysvaltain kaupungeissa monipäiväisiä mellakoinniksi yltyneitä mielenosoituksia.[6] Lopullinen vaalin tulos varmistui vasta 28. marraskuuta, kunMichigan vahvisti Trumpin voittaneen osavaltiossa.[7]
Valitsijamiesäänistä seitsemän meni muille ehdokkaille kuin joille äänet olisivat kuuluneet kansalaisten antamien äänten perusteella.Washingtonin jaHavaijin osavaltioissa viisidemokraattia äänesti muuta ehdokasta kuin Clintonia jaTexasin osavaltiossa kaksirepublikaania muuta ehdokasta kuin Trumpia. Alun perin kaikki Washingtonin ja Havaijin valitsijamiehet olivat demokraattien Clintonille uskollisuutta vakuuttaneita ja kaikki Texasin valitsijamiehet republikaanien Trumpille uskollisuutta vakuuttaneita, sillä useimmissa osavaltiossa eniten ääniä saanut ehdokas saa kaikki valitsijamiehet. Valitsijamiesääniä saivat demokraattien esivaaleissa ehdokkaana ollut, vuonna 2015 puolueeseen liittynyt ja vuonna 2016 siitä eronnutBernie Sanders,libertaarienRon Paul, republikaanienJohn Kasich jaColin Powell sekäalkuperäisväestöön kuuluva öljyputkia vastaan taistellut aktivistiFaith Spotted Eagle.[8] Tämä on suurin uskoton äänimäärä sittenvuoden 1896 vaalien.
Keväällä 2014Hillary Clinton oli alustavien mielipidekyselyiden mukaan ylivoimainen suosikki demokraattien ehdokkaaksi.[27] Kesän aikanasosialistiksi julistautuva[28] riippumatonBernie Sanders nousi Clintonin kantaan. Syyskuussa Sandersin uutisoitiin ohittaneen ClintoninIowassa jaNew Hampshiressa, jotka ovat ensimmäiset esivaaliosavaltiot.[29] Syyskuun alussa 2015 republikaanien suosituimmat ehdokkaat olivatDonald Trump (30 %),Ben Carson (18 %) jaJeb Bush (8 %). Trump oli myös suositumpi kuin yksikään demokraattien ehdokas.[30]
Ensimmäinen esivaali käytiin Iowassa 1. helmikuuta 2016. Republikaanien vaalin voittiTed Cruz, joka sai 28 % äänistä.Donald Trump sai äänistä 24 % jaMarco Rubio 23 %. Demokraattien Clintonin ja Sandersin äänet jakaantuivat hyvin tasaisesti: Clinton sai äänistä 49,8 % ja Sanders 49,6 %.[1] Ensimmäisen esivaalin jälkeen republikaanienMike Huckabee ja demokraattienMartin O’Malley luopuivat esivaaliehdokkuudestaan.[15]
Toiset esivaalit käytiin 9. helmikuuta New Hampshiressa. Republikaaneista eniten ääniä sai Trump (35 %) ja demokraateista Sanders (60 %).[31] 20. helmikuuta järjestettiin republikaanienEtelä-Carolinan esivaali, jossa Trump sai yli 32 % äänistä jaJeb Bush vetäytyi kisasta.[32] Samana päivänä oli demokraattienNevadan puolueäänestys, jossa Clinton sai 53 % kannatuksen.[1] DemokraattienEtelä-Carolinan esivaalissa 27. helmikuuta Clinton sai 74 % äänistä.[33]
RepublikaaniehdokkaatJohn Kasich jaBen Carson jäivät ilman osavaltiovoittoja ja Carson luopui ehdokkuudesta supertiistain jälkeen.[35] Tuossa vaiheessa kisasta luopuneista ehdokkaista sekäChris Christie ettäBen Carson asettuivat tukemaan Trumpia.[36]
Ensimmäisen supertiistain vaaleissa valitsijamiehiä jaettiin suhteellisesti, joten myös häviäjät saattoivat saada heitä taakseen. Myöhemmin monissa osavaltioissa vain osavaltion voittaja sai valitsijamiehet itselleen.[37][38]
Esivaalien jälkeen republikaaninen puolue nimesi puoluekokouksessaan heinäkuussa 2016 viralliseksi presidenttiehdokkaakseenDonald Trumpin ja demokraattinen puolueHillary Clintonin.
PääehdokkaatHillary Clinton jaDonald Trump kävivät vaalikampanjansa aikana kolme keskinäistä vaaliväittelyä, joista viimeinen käytiin 19. lokakuuta 2016.[39]
Ensimmäisessä väittelyssä 26. syyskuuta Clinton nosti esille sen, että Trump ei paljasta verotietojaan, ja esitti epäilyn, ettei Trump ole niin rikas kuin antaa ymmärtää.[40]
Toisessa väittelyssä 9. lokakuuta Trump huudahti, että Clintonin pitäisi joutua vankilaan sähköpostiskandaalin takia.[41] Trumpin ja Bill Clintonin naisjutut nousivat esille, ja molempien ehdokkaiden Venäjä-suhteista puhuttiin pitkään.[42]
Kolmannen väittelyn uutispommi oli Trumpin vihjailu, ettei hän ehkä enää automaattisesti hyväksykään äänestystulosta 8. marraskuuta.[43]
Marraskuun alun tienoilla lähellä vaalipäivääFBI julkaisi tutkivansa Clintonin sähköposteja, minkä jälkeen gallup-tutkimuksissa näkynyt Clintonin etumatka Trumpiin nähden tasoittui. Demokraattien taholta arvosteltiin FBI:n toimintaa, ja yleisesti sen uskottiin vaikuttavan vaalien tulokseen. Myös presidentti Barack Obama arvosteli tilannetta. Kaksi päivää ennen vaaleja FBI lopetti tutkinnan. Se päätyi samaan lopputulokseen kuin aikaisemminkin, ettei aihetta syytteen nostamiseen ole. Tutkinnan päättymisen ajankohdan pelättiin olevan Clintonin kannalta liian myöhäinen.[44][45]
Clintonin ja Trumpin kannatuksen jakautuminen piirikunnittain.
Clinton sai enemmän ääniä mutta vähemmän valitsijamiehiä kuin Trump. Tämä johtui pääasiassa kahdesta syystä. Pienillä osavaltioilla on väkilukuun suhteutettuna enemmän valitsijamiehiä kuin suurilla. Esimerkiksi noin puolen miljoonan asukkaan Wyoming lähettää valitsijamieskokoukseen kolme edustajaa, kun taas 40-miljoonaisella Kalifornialla on 55 edustajaa. Lisäksi valitsijamiesten määrä ei riipu siitä, voittaako ehdokas jossain osavaltiossa suurella erolla vai niukasti. Clinton voitti omilla kannatusalueillaan usein suurinumeroisesti.
Clintonin suosio keskittyi pitkälti suuriin kaupunkeihin, kun taas Trump oli suositumpi pienemmillä paikkakunnilla ja harvaan asutuilla alueilla. Yhdysvaltain kymmenestä suurimmastapiirikunnasta Trump voitti yhden:Maricopan piirikunnan, jonka alueella sijaitseePhoenixin kaupunki.[48]
Yhdysvaltain keskustiedustelupalveluCIA, keskusrikospoliisiFBI ja tiedusteluvirastoNSA julkistivat tammikuussa 2017 raportin, jonka mukaan Venäjän presidenttiVladimir Putin järjesti hakkerointioperaation auttaakseen Trumpia nousemaan presidentiksi.[49] Sen mukaan[49] Venäjä oli sekaantunut Yhdysvaltain presidentinvaaleihin hakkeroimalla demokraattisen puolueen tietojärjestelmiä ja vuotamalla julkisuuteen sieltä hakkeroituja tietoja sekä maksamalla sosiaalisen median käyttäjille Trumpin tukemisesta.[49]Hakkerit eivät raportin mukaan kuitenkaan saaneet suoraan vaikutettua presidentinvaalien äänimäärään.[49]
Vuonna 2017, kansallisen tiedusteluvirastoNSA:n palveluksessa työskennellytReality Leigh Winner vuoti salaisen Yhdysvaltain tiedusteluraportin The Intercept - lehden toimitukselle.[50]Asiakirja todisti Venäjän toimista vaikuttaa Yhdysvaltain presidentinvaaleihin vuonna 2016 tietomurtojen kautta.[50][51]
Helmikuussa 2022oikeusministeriön erityissyyttäjä John Durhamin tutkimuksissa selvisi Hillary Clintonin vaalikampanjan vakoilleenDonald Trumpia luodakseen tekaistuja yhteyksiä tämän ja Venäjän välille.[52]
.jpg)
