Movatterモバイル変換


[0]ホーム

URL:


Siirry sisältöön
Wikipedia
Haku

Yhdysvaltain demokraattinen puolue

Wikipediasta
Hakusana ”Demokraatit” ohjaa tänne. Demokraatit on myösgrönlantilainen puolue. Muita demokraattisia puolueita luetellaantäsmennyssivulla.
Yhdysvaltain demokraattinen puolue
Democratic Party

Perustettu1828
PuheenjohtajaKen Martin
Johto
IdeologiaEnemmistö:
Poliittinen kirjo
Toimisto430 South Capitol St. SE,
Washington, D.C., 20003
Värit    sininen
Senaatti
45 / 100
Edustajainhuone[7]
215 / 435
Osavaltioiden kuvernöörit
23 / 50
Kansainväliset jäsenyydetDemokraattinen allianssi[8] (2005–2012)Progressiivinen allianssi[9]
NaisjärjestöNFDW
NuorisojärjestöYDA
OpiskelijajärjestöCollege Democrats of America
High School Democrats of America
Kotisivuwww.democrats.org
Infobox OKNimi-testi OK
Osa artikkelisarjaa
Sosiaaliliberalismi
Aasi on ollut pitkään puolueen tunnuksena, kuten tässä poliittisessa pilakuvassa vuodelta 1870.
Yhdysvaltain ensimmäinen demokraattipresidenttiAndrew Jackson.

Yhdysvaltain demokraattinen puolue (engl.Democratic Party) elidemokraatit on toinenYhdysvaltainpoliittisista valtapuolueista. Toinen onrepublikaaninen puolue.Andrew Jacksonin kannattajat perustivat Demokraattisen puolueen vuonna 1828 ja se on nykyään maailman vanhin aktiivinen poliittinen puolue.[10]

Kansainvälisesti demokraatit ovat edustaneet ulospäin suuntautuvaa politiikkaa.

Puolueen sisällä on useita mielipiteiltään eroavia ryhmäkuntia, joskinNew Dealin jälkeen puolue on profiloitunut yhdysvaltalaisittainsosiaaliliberaaliksi puolueeksi.

Historia

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Tausta

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Demokraattinen puolue katsoo periytyvänsä 1700-luvun lopundemokraattis-republikaanisesta puolueesta, joka vastusti keskusvaltaa ja ajoi osavaltioille mahdollisimman suuria toimivaltuuksia. Demokraattinen puolue perustettiin virallisesti vuonna 1828.[11][12] Vuoden 1828 vaaleissa presidenttiehdokasAndrew Jacksonin joukot eivät jättäneet mitään sattuman varaan. Vaalikampanja oli vaalikiertueineen, mainoslauseineen ja -julisteineen ensimmäinen nykyaikaisena pidetty presidentinvaalikampanja. Jacksonin vastustajat väänsivät hänen nimestään pilanimenJackass ('Aasi'), mutta Jackson käänsi senkin edukseen ja omaksui aasin osaksi kampanjansa kuvastoa. Myöhemmin aasista tuli koko demokraattipuolueen tunnus.[13]

Yhdysvaltain suurvalta-aika

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Ennen ensimmäistä maailmansotaa (1865–1914)

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alussa politiikassa vaikutti progressiivinen aikakausi joka oli perujasosiaalisen evankeliumin vaikutuksesta ja modernista teologiasta. Vuonna 1908 annettiin päätösMulle vastaan Oregon -tapauksessa, jossa annettiin valtiovallalle oikeus säätää lailla työaikojen pituudesta. Päätös oli ensiaskel tiellä, joka mahdollisti valtion puuttumisen markkinakapitalistiseen järjestelmään.[14]

Demokraattipuolue voitti vuonna 1910 enemmistönkongressin edustajainhuoneessa ensimmäistä kertaa vuoden 1892 jälkeen. Kaksi vuotta myöhemmin se sai enemmistön myössenaattiin.[15] Vuonna 1912Woodrow Wilson valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Wilsonin kaudella demokraattinen puolue toimi läheisessä yhteistyössä uskonnollisen vasemmiston kanssa. Wilson oli läpi akateemisen ja poliittisen uran liikkunut sosiaalisen evankeliumin piireissä ja kirjoitti paljon sekä sen ettäuuden liberalismin teoriasta ja opettisosialismin teoriaaPrincetonin yliopistossa. Päälinjan protestantit, katoliset ja refomijuutalaiset tukivat Wilsonin toimintaa.[16]

Ensimmäinen maailmansota (1914–1918)

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Lusitanian upottamisen jälkeen vuonna 1915 presidentti Wilson joutui oman puolueensa haastamaksi edustajainhuoneessa. Teksasin edustaja Jeff McLemoren ehdotus yhdysvaltalaisten matkustusvapauden rajoittamiseksi kuitenkin hävisi edustajainhuoneessa äänin 276–142, mikä oli voitto matkustusvapautta puolustaneelle Wilsonille. Istuva presidentti voitti seuraavana vuonna järjestetytpresidentinvaalit ja sai demokraateille harvinaisen jatkokauden. Liittyminen sotaan vuonna 1917 johti poliittisiin kiistoihin, jotka heikensivät demokraattista puoluetta ja vahvistivat republikaaneja. Demokraattinen puolue hävisi vuoden 1918välivaalit.[15]

Maailmansotien välinen aika (1918–1939)

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1932 kongressivaaleissa New Yorkin kuvernööriFranklin D. Roosevelt oli demokraattisen puolueen ehdokas presidentiksi. Kampanjassaan Roosevelt kieltäytyi arvostelemastakapitalistisen järjestelmän perusteita ja sai tiukkaa krittikkiä sosialistipuolueen teologiReinhold Niebuhrilta.[17] Presidentiksi valittu Roosevelt käynnisti ns.New Deal -uudistuspolitiikan, joka oli lähellä katolisten ja reformijuutalaisten etujärjestöjen linjauksia. Roosevelt itse oli progressiivisen liikkeen kasvatti eikä hyväksynyt sosialistien tai kommunistien linjauksia tavoitteilleen.[18]

New Dealin keskiössä oli liberaalinenkorporationistinen valtioteoria ja malli, jonka keskeinen ajatus oli markkinatalousjärjestelmän sääntely asiantuntijabyrokraattien hallinnoimilla liittovaltion komissioilla ja virastoilla. Rooseveltin kaudella luotiin virastoja valvomaan pankkitalletuksia ja luotonantoa, lisättiin pörssisääntelyä ja vahvistettiin ay-liikkeen asemaa. Roosevelt käynnisti myös julkisten töiden ohjelmia, loi Yhdysvaltain ensimmäiset työttömyys- ja vanhuuseläkejärjestelmät sekä korotti veroja.[18] Franklin D Roosevelt on ainoa Yhdysvaltain presidentti, joka on valittu virkansa neljästi vuodesta 1933 alkaen.

Toisen maailmansodan jälkeen (1945–1990)

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Roosevelt kuoli kesken 4. kauttansa aivoverenvuotoon huhtikuussa 1945. Sodan jälkeen, Rooseveltin kuoltua, hänen tilalleen demokraattiseksi presidentiksi nousi huhtikuussa 1945 varapresidenttiHarry S. Truman (1945–1953). Vuosina 1961–1963 presidenttinä toimiJohn F. Kennedy. Katolinen Kennedy oli vaalikampanjassaan luvannut vastauksena katolisiin kohdistuviin epäilyksiin pitävänsä henkilökohtaisen vakaumuksen erossa viranhoidostaan. Kennedyn lupaus avasi demokraattisen puolueen samalla maallistuneille ja uskonnonvastaisille liikkeille.[19]

1960-luvulla demokraatit tukiLyndon B. Johnsonin kaudella aktiivisesti mustien kansalaisoikeuksia.[20] Samoihin aikoihin mustien ja latinoiden enemmistö siirtyi demokraatteihin.[21] Vuoteen 1972 mennessä demokraattisesta puolueesta tuli viimeistään koti amerikkalaiselleuusvasemmistolle,sekularisoituneellekulttuuriradikalismille sekä varsinkin vapaata aborttia kannattaneellefeminismille sekä homoliikkeen aktiiveille.[19]

Vuonna 1973Roe vastaan Wade -oikeustapaus totesi abortin kieltämisenperustuslain vastaiseksi. Tuolloin demokraatit alkoivat taktisesti kannattaa aborttia ja puolueen keskeiset henkilöt, kutenTed Kennedy jaAl Gore ryhtyivät abortin kannattajiksi.[22]

Kylmän sodan aikana demokraatit suosivat republikaaneja runsaammin asevarustelua ja puolue tuli tunnetuksi ”sotapuolueena”. Vuoden 1972George McGovernin presidentinvaalikampanjassa demokraatit kääntyivät sotilasmenojen leikkaamisen kannalle. Myöhemmin tästä tuli puolueelle rasite ja puolue luopui asevarustelun vähentämiskannastaan 1990-luvulle mennessä.[23]

Kylmän sodan jälkeen (1991–)

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

ErityisestiGeorge W. Bushin valtakausi (2000–2008) oli yhdysvaltalaiselle vasemmistolle syvää turhautumista aiheuttanut aikakausi. Vuosina 2006–2010 uskonnollisella vasemmistolla oli huomattava edustus kongressissa.[24]

Vuonna 2008 senaattoriBarack Obama valittiin demokraattien ehdokkaana presidentiksi. Obamasta tuli Yhdysvaltain ensimmäinen musta presidentti.[25] 2010-luvulla demokraattisesta puolueesta on tullut vasemmistolaisempi.[21] Obaman on katsottu olleen uskonnollisen vasemmiston ”oma mies”Valkoisessa talossa. Vuonna 2010 demokraattinen puolue menetti enemmistöasemansa kongressissa.[24] Vuoden 2016 presidenttiehdokaskampanjan yhteydessätapahtuneessa tietovuodossa selvisi, että demokraattisen puolueen johto rikkoi omia sääntöjä ja toimi toista presidenttiehdokastaBernie Sandersia vastaan pönkittäenHillary Clintonin ehdokkuutta.[26]

Vuoden 2020 presidentinvaaleissa puolueen ehdokasJoe Biden valittiin presidentiksi. Yhdysvaltain senaatin vaaleja pidettiin puolueen sisällä vasemmisto- ja edistyssiiven laajana voittona.[27]

Tunnukset

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Demokraattisen puolueen tunnuksena oli syyskuuhun 2010 asti aasi. Nyttemmin tunnus on sininen D-kirjain sinisen ympyrän sisällä. Aasia käytetään kuitenkin yhä usein demokraattisen puolueen symbolina.[28]

Kannattajakunta

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Puolueen kannattajia ovat perinteisesti olleetkatoliset, maan koillisosan uudistusmielinen työväestö sekä eteläosien konservatiivisetprotestantit.Lyndon B. Johnsonin kaudella 1960-luvulla demokraatit ryhtyi tukemaan aktiivisesti mustien kansalaisoikeuksia, minkä takia demokraattien kannatus on vanhoissa etelävaltioissa tippunut puoleen 1950-lukuun verrattuna. Samalla demokraattien kannatus kaupungeissa ja pohjoisessa asuvien mustien keskuudessa on kuitenkin kasvanut.[20]Demokraattinen puolue salli mustien osallistuapuolue­kokouksiinsa vuodesta 1924 lähtien.[29]

2010-luvulla puolueesta on tullut vasemmistolaisempi kuin se oli 1990-luvulla mutta myös kirjavampi. Ennen takana oli ay-liike ja pienituloisia, mutta 1960-luvun mustien kansalaisoikeustaistelun myötä mustien ja latinoiden enemmistö siirtyi demokraatteihin ja etelävaltioiden valkoiset republikaaneihin. Rannikoilla on koulutettuja vapaamielisiä. Kannattajista mustat ja latinosiirtolaiset ovat konservatiivisia.[21]

Ryhmittymät

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Demokraattisen puolueen Yhdysvaltain liittovaltion kongressiedustajat jakaantuvat kolmeen merkittävään ryhmittymään poliittisen aseman perusteella, tosin yksi edustaja voi toimia useammassa ryhmässä eikä ryhmään kuuluminen ole välttämätöntä. 2019 aloittavassa kongressissa Congressional Progressive Caucus ja New Democratic Coalition ovat lähes tasaväkisiä, kun Blue Dog Coalition on taas niitä merkittävästi pienemmässä asemassa. Puolueen vasemmistosiiven kannatus on suurinta Yhdysvaltain koillisosassa ja länsirannikolla, ja maltillisten ja oikeistosiiven kannatus on vahvimmillaan Yhdysvaltaineteläosissa jaKeskilännessä.[5][6]

RyhmittymäPoliittinen linjaMuuta huomioitavaa
Congressional Progressive CaucusKeskusta-vasemmisto,Sosiaalidemokratia,Vihreä liikeKannattaaMedicare for All -terveydenhuoltouudistusta
New Democratic CoalitionSosiaaliliberalismi,Kolmas tie,MarkkinatalousMaltilliset demokraatit
Blue Dog CoalitionKeskusta-oikeisto,Liberalismi,Konservatiiviliberalismi,MarkkinaliberalismiOikeistosiipi

Lähde:[5]

Vaalihistoria

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Edustajainhuone

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Puolueella on ollut enemmistöYhdysvaltain edustajainhuoneessa:[30][31]

  1. 1875–1881
  2. 1883–1889
  3. 1891–1895
  4. 1911–1917
  5. 1931–1947
  6. 1949–1953
  7. 1955–1995
  8. 2007–2011
  9. 2019–2023

Senaatti

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Puolueella on ollut enemmistöYhdysvaltain senaatissa:[32]

  1. 1823–1833
  2. 1835–1841
  3. 1845–1861
  4. 1879–1881
  5. 1893–1895
  6. 1913–1919
  7. 1933–1947
  8. 1949–1953
  9. 1955–1981
  10. 1987–1995
  11. 2001
  12. 2001–2002
  13. 2007–2015
  14. 2021–2025

Merkittäviä poliitikkoja

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Edustajat

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Demokraattipuolue onnistui voittamaanGeorgian osavaltion molemmat senaattivaalit sekä yhden senaattoripaikanArizonan jaColoradon osavaltioista. Näin demokraattipuolueella on 48 edustajaaYhdysvaltain senaatissa, mutta periaatteessaVermontin senaattoriBernie Sanders jaMainen senaattoriAngus King tukevat demokraattipuoletta. Demokraattipuolue menetti 10 edustajapaikkaaedustajainhuoneessa, mutta onnistui pitämään niukan enemmistön. Demokraattien veteraaniedustajaNancy Pelosi äänestettiin jatkokaudelleedustajainhuoneen puhemieheksi.[33][34][35][36][37]

Nykyinen puoluejohto

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Presidentit

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
PresidenttiToimikausi
Andrew Jackson1829–1837
Martin Van Buren1837–1841
James Knox Polk1845–1849
James Buchanan1857–1861
Andrew Johnson1865–1869
Grover Cleveland1885–1889 ja 1893–1897
Woodrow Wilson1913–1921
Franklin D. Roosevelt1933–1945
Harry S. Truman1945–1953
John F. Kennedy1961–1963
Lyndon B. Johnson1963–1969
Jimmy Carter1977–1981
Bill Clinton1993–2001
Barack Obama2009–2017
Joe Biden2021–2025

Lähteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  • Ruotsila, Markku: Uskonnollinen vasemmisto Yhdysvalloissa. (Historia, oppia ja politiikka) Tampereen yliopisto, 2014. ISBN 978-951-44-9387-4

Viitteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  1. The Democratic Party is moving steadily leftward. So why does the left still distrust it? VOX. 22.1.2018. Viitattu 13.3.2020. (englanniksi)
  2. Social Conservatism vs. Social Liberalism study.com. 2020. Viitattu 13.3.2020. (englanniksi)
  3. President Obama, the Democratic Party, and Socialism: A Political Science Perspective Huffington Post. 6.12.2017. Viitattu 9.3.2020. (englanniksi)
  4. The Changing Role of Political Parties Blackwell Publishing. Arkistoitu 16.12.2011. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
  5. abcThe house will have just as many moderate democrats as progressives next year fivethirtyeight.com. Viitattu 27.12.2018. (englanniksi)
  6. abWho We Are – House Democrats dems.gov. Viitattu 7.1.2021. (englanniksi)
  7. Five takeaways from New York's special election to replace George Santos NBC News. Viitattu 15.2.2024. (englanniksi)
  8. Alliance of Democrats[vanhentunut linkki ] European Democratic Party. Arkistoitu 22 helmikuu 2015. Viitattu 23 November 2014.
  9. Malline:Nimike=Progressive Alliance: Parties & Organisations
  10. Kenneth Janda, Jeffrey M. Berry, Jerry Goldman: The Challenge of Democracy: American Government in Global Politics, s. 276. Cengage Learning, 2010. ISBN 9780495906186 Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (Google Books)
  11. Democratic Party 2020. Ohio History Central. Viitattu 13.3.2020. (englanniksi)
  12. Schulman, Bruce J. (toim.): Student's Guide to Elections, s. 76–77. Washington DC: CQ Press, 2008. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  13. Miller, W.:Yhdysvaltain historia, WSOY, 1969.lähde tarkemmin?
  14. Ruotsila 2014, s. 82
  15. abGovernments, Parliaments and Parties (USA) encyclopedia.1914-1918-online.net.
  16. Ruotsila 2014, s. 83
  17. Ruotsila 2014, s. 133
  18. abRuotsila 2014, s. 135
  19. abRuotsila 2014, s. 224
  20. abUschanov, Tommi: Tämä on Amerikka. Long Play, 2013, s. 19-23. www (maksullinen). Viitattu 29.7.2016.[vanhentunut linkki]
  21. abcDemokraatit on vähemmistöjen ja hipsterien puolue Helsingin Sanomat. 29.7.2016.
  22. Enemmistö Yhdysvaltain republikaaneista kannatti aborttia Helsingin Sanomat. 22.9.2018.
  23. Betts, Richard K.: A Disciplined Defense – How to Regain Strategic Solvency. Foreign Affairs, marras-joulukuu 2007. Council on Foreign Relations.Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.12.2008. (englanniksi)
  24. abRuotsila 2014, s. 8
  25. Obama lupaa muutosta Amerikkaan Suomen Kuvalehti. 4.1.2008. Viitattu 13.9.2022.
  26. Wikileaks Proves Primary Was Rigged: DNC Undermined Democracy Observer. 22.7.2016. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  27. Astead W. Herndon: Alexandria Ocasio-Cortez on Biden’s Win, House Losses, and What’s Next for the Left The New York Times. 8.11.2020. Viitattu 7.1.2021. (englanniksi)
  28. Merkus Heikkilä: Loka on lentänyt aina Yhdysvaltain presidentinvaaleissa Yle. 24.7.2016. Viitattu 29.7.2016.
  29. G.O.P. Tries Hard to Win Black Votes, but Recent History Works Against It The New York Times. 19.9.1996. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
  30. Party Divisions of the House of Representatives, 1789 to Present | US House of Representatives: History, Art & Archives history.house.gov. Viitattu 8.1.2021. (englanniksi)
  31. U.S. Senate: Party Division senate.gov. Viitattu 8.1.2021. (englanniksi)
  32. John Wagner, Brittany Shammas, Derek Hawkins, Cleve R. Wootson Jr. ja Hannah Knowles: Democrats win control of U.S. Senate as Ossoff defeats Perdue 7.1.2021. The Washington Post. (englanniksi)
  33. Demokraatit saivat kaksoisvoiton Georgiassa, myös Ossofin voitto varmistui Helsingin Sanomat. 5.1.2021. Viitattu 7.1.2021.
  34. Demokraatit lähellä tuplavoittoa Georgian senaattorinvaaleissa Yle Uutiset. Viitattu 7.1.2021.
  35. Henri Koponen: Tiukka Georgian vaali on kääntämässä senaatin voimasuhteet Yhdysvalloissa Kauppalehti. Viitattu 7.1.2021.
  36. Joe Bidenin poliittinen kohtalo ratkeaa tiistaina iltalehti.fi. Viitattu 7.1.2021.
  37. Pelosi reelected speaker despite narrow majority POLITICO. Viitattu 7.1.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Pääpuolueet
Muut puolueet
Entiset puolueet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yhdysvaltain_demokraattinen_puolue&oldid=23611919
Luokat:
Piilotetut luokat:

[8]ページ先頭

©2009-2025 Movatter.jp