1. Sijaluku perustuu markkinahintaiseen bruttokansantuotteeseen. Ostovoimakorjatulla bkt:lla mitattunaKiina on ollut maailman suurin kansantalous vuodesta 2014 alkaen. 2. Suom. ”monesta yksi” (mottona vuodesta 1776). 3. Suom. ”Jumalaan me luotamme” (mottona vuodesta 1956).
Yhdysvaltain kokonaispinta-ala on 9 826 630 km², mistä maata on 9 161 923 km² ja vettä 664 707 km². (Pinta-alaan lasketaan mukaan Yhdysvaltain ”manneralue” ja Alaska sekä Havaiji.)[1] Se on pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurin valtio.[12]
Mantereen sisäosia hallitsee laaja tasankoalue, joka ulottuuMeksikonlahdeltaKanadan rajalle ja sieltäAlaskaan. Se jaetaan kolmeen osaan: Atlantin ja Meksikonlahden rannikkotasankoihin, sisämaanSuuriin tasankoihin jaKanadan kilpeen.[13] Suuri tasanko levittäytyy Kalliovuorten itäpuolella suunnilleen manteren puolivälissä. Sen koillispuolella onKeskilänneksi taiMaissivyöhykkeeksi kutsuttu alue, jonka maaperä ja ilmasto ovat suotuisia maanviljelylle, etenkin maissin kasvatukselle.[14]
IdässäAppalakkien vuorijono kulkee pohjois-eteläsuunnassa lähes koko Yhdysvaltojen poikki ja erottaa itärannikon sisämaan tasangosta. Lännessä Suuret tasangot päättyvätKalliovuoriin, jotka muodostavat suuren osan läntisestä Yhdysvalloista. Vuoristo ulottuu pohjoisessa Kanadaan ja etelässä lähes Meksikoon asti. Keskiosassa Kalliovuoret muodostavat suuria pohjois-eteläsuuntaisia jonoja, joiden huiput kohoavat kahteen kilometriin. Pohjoisessa on yksittäisiä huippuja, jotka jatkuvat Alaskaan asti. Eteläisin osa,Coloradon laakio, onsedimenttikivien muodostama ylänköalue kilometrin verran tasankojen yläpuolella. Sitä halkovat monet rotkot, kutenGrand Canyon, hiekkaerämaat ja vulkaaniset huiput.[13]
Kanadan kilven alueella jääkauden muokkaamaa maisemaa pilkkovat lukuisat järvet; Minnesotan osavaltiota kutsutaan kymmenen tuhannen järven maaksi.[13]Isotjärvet Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla muodostavat maailman suurimman makeavetisen vesistön.[17] Yhdysvaltain pisimmät joet ovatMissouri jaMississippi, joilla on myös laajimmat valuma-alueet, mutta suurin virtaama onSaint Lawrencessa sekäOhio- jaColumbiajoissa Isojenjärvien alueella.[18]
Yhdysvaltojen suurella, maantieteellisesti monimuotoisella alueella esiintyvät lähes kaikki ilmastotyypit. Manneralueellakin koetaan ajoittain olosuhteita, jotka ovat yhtä kuumia kuin tropiikin aavikot tai yhtä kylmiä kuin napa-alueet. Sää voi myös muuttua nopeasti ja rajusti kaikkina vuodenaikoina.[19]
Suurin osa Yhdysvalloista sijaitsee keskileveysasteiden liikkuvienmatalapaineiden reitillä. Ne tuovat rintamineen sateita ja nopeita lämpötilanmuutoksia etenkin maan koillisosaan.Polaaririntaman aaltoilujen mukaan Keskilännen tasangoille virtaa vuoroin arktista tai polaarista ilmamassaa pohjoisesta tai trooppista massaa Karibialta ja Meksikonlahdelta. Sen vuoksi talvella ja keväällä lämpötila voi muuttua yli 20 astetta muutamassa tunnissa. Tyynenmeren rannikolla ja muualla Kalliovuorten länsipuolella säänvaihtelut ja vuodenaikojen erot ovat paljon pienempiä.[19]
Rajuimpia sääilmiöitä ovathurrikaanit, joita tulee sekä Atlantilta että Tyynenmeren puolelta. Hurrikaaneja esiintyy kesäkuusta joulukuuhun, eniten elo- ja syyskuussa.[20] Tuhoisia hurrikaaneja ovat olleet esimerkiksiGalveston vuonna 1900,Betsy vuonna 1952,Andrew vuonna 1992 jaKatrina vuonna 2005.
Yhdysvaltojen alue voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan kasvillisuuden perusteella: metsä-, ruohikko- ja pensasalueeseen.Metsät ovat alkujaan peittäneet maan itärannikon, länsirannikon keski- ja pohjoisosat, lännen ylänköalueet ja leveän vyöhykkeen maan pohjoisosassa. Ruohikko peitti maan sisäosat, missä sademäärä ei riitä metsän kasvuun, ja länsiosan sisämaassa oli pensaikkoa.[24] Ihminen on vaikuttanut kasvillisuuteen suuresti. Esimerkiksi maan kaakkoisosassa luontaiset sekametsät ovat väistyneet taloudellisesti tuottavampien havumetsien tieltä, ja tasankojen japreerian ruohokasvit ovat suurelta osin eurooppalaista alkuperää.[24] Lähes 60 prosenttia maa-alueesta (Alaskaa lukuun ottamatta) on menettänyt pääosan alkuperäisestä kasvillisuudestaan.[25]
Eläimistö on monipuolinen, ja sen näyttävimpiä lajeja ovatvalkopäämerikotka,hirvi,myskihärkä,karibu,ahma,biisoni,harmaakarhu,puuma jasusi.[26] Yhdysvaltojen manneralueella elää noin 460 matelija- ja sammakkoeläinlajia, joihin kuuluu alligaattoreita, kilpikonnia, liskoja, käärmeitä, sammakoita ja konnia.[27] Lintuja on tavattu yli 800 lajia.[28]
Ennen eurooppalaisten tuloaPohjois-Amerikkaa asuttivatintiaanit, joiden esivanhemmat olivat vaeltaneet sinneBeringinsalmen kautta vähintään 12 000 vuotta, mahdollisesti jopa 40 000 vuotta sitten.[31][32][33] Intiaanit jakautuivat kulttuurillisesti ja kielellisesti yli 300 heimoon.[34] Heimot harjoittivat biisonien, hirvien ja peurojen metsästystä. Myös maanviljelyä, kalastusta ja keräilyä harjoitettiin olosuhteiden salliessa.[35]
1500-luvun alussa eurooppalaiset alkoivat tutkia nykyistä Yhdysvaltain aluetta. Espanjalaiset perustivat nykyisen Yhdysvaltain alueen ensimmäiset siirtokunnat:Pensacolan 1559,Fort Carolinen 1564 jaSt. Augustinen 1565.[36]
John Trumbull,Declaration of Independence, 1817–1819. Maalaus kuvaa komiteaa esittelemässä kongressille luonnostaan Yhdysvaltain itsenäisyysjulistukseksi.
Vuonna 1760 Yhdysvalloissa oli 1 500 000 eurooppalaista, ja heidän määränsä kasvoi nopeasti. Englanti kiristi siirtokuntien verotusta.[41] Tämä johtui todennäköisesti tapahtumista toisella puolen maailmaan brittiläisessä imperiumissa: nälänhätä Bengalissa oli aiheuttanut työvoiman kadon jaEnglannin Itä-Intian kauppakomppanian tulot olivat romahtaneet. Lontoon hallitus totesi komppanian olevan liian suuri kaatumaan ja tullakseen hätiin nosti verotusta muualla. Vuonna 1773 säädettyteelaki suututti Amerikan uudisasukkaat.[42] Siirtokuntien mukaan Britannialla ei ollut oikeutta verottaa siirtokuntia ilman näiden edustustaparlamentissa.[43] Vastalauseena siirtokuntalaiset heittivät niin sanotuillaBostonin teekutsuilla 1773 tullista vapautetun teelastin mereen.[41]
Kartalle on merkitty Yhdysvaltain osavaltiot sen mukaan, milloin niistä tuli osavaltioita.
1776–1790
1791–1799
1800–1819
1820–1839
1840–1859
1860–1879
1880–1899
1900–1950
1959
Vuonna 1823Monroen oppina tunnettu julistus kongressille vaati, että Euroopan valtiot pitäytyvät Amerikan mantereiden asioiden ulkopuolella ja vastaavasti Yhdysvallat ei puutu Vanhan maailman asioihin.[46]
Vuoteen 1848 mennessä Yhdysvaltain alue lähes kolminkertaistui. Uusille alueille siirtyi uudisasukkaita, ja vuosina 1837–1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Mississippijoen länsipuolelle. Vuonna 1848 Kaliforniasta löydettiin kultaa, ja alueelle alkoi suurikultaryntäys.[47]
Vuodesta 1619[44] alkaen Pohjois-Amerikkaan oli rahdattu orjiksi yli kymmenen miljoonaa afrikkalaista.Orjuus oli 1800-luvulla Yhdysvaltojen suurimpia sisäisiä kiistakysymyksiä.[48] Lisäksi kiistoja aiheutti osavaltioiden ja liittovaltion suhde.Andrew Jacksonin presidenttikausilla muodostui kolme erilaista talousaluetta: kaupan ja teollisuuden pohjoinen, maanviljelijöiden länsi ja puuvillaplantaasien etelä. Sisäpolitiikassa pohjoinen ja länsi olivat yleensä liitossa.[49]
Maahanmuuttajia saapumassa Amerikkaan,Ellis Island vuonna 1902.
Sisällissodan jälkeen Yhdysvaltoihin alkoi virrata yhä enemmän maahanmuuttajia. He työskentelivät teollisuudessa tai siirtyivät uudisasukkaiksi maan läntiseen osaan. Kehittyvän kapitalismin nurjana puolena ilmenivät suuryhtiöidenmonopolien hyväksikäyttö, suuret tuloerot ja kaupunkienslummit.[51]
Lännessä oli ristiriitoja valkoisten uudisasukkaiden ja intiaanien sekä pientilallisten ja suurkarjankasvattajien välillä, ja rajaseudun vähäisen lainvalvonnan takia syntyi käsite ”villi länsi”.[52] Kun Yhdysvallat voittisodan Espanjaa vastaan vuonna 1898,Puerto Rico,Guam jaFilippiinit siirtyivät Yhdysvalloille.[53]
Ensimmäisessä maailmansodassa Yhdysvallat oli aluksi puolueeton, mutta liittyiympärysvaltoihin huhtikuussa 1917. Taloudellisesti maa oli aikaisemmin ollut velkaa muille, mutta sodan vuoksi tilanne kääntyi toisinpäin. Myös kulttuurisesti Yhdysvallat astui maailmanvalloituksen tielle, ja sen hegemonia säilyi 1960-luvulle asti.[54]
Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat kaupungistui ja koki voimakkaan talouskasvun kauden.Kansalaisoikeusliike pyrki saamaan kaikille maan asukkaille kansalaisoikeudet ja lisäämään tasa-arvoa. Se taisteli erityisesti tummaihoisiin kohdistuvaa rasismia kohtaan.[60] Taloudellisesti Yhdysvallat sukelsi 1970-luvullastagflaatioon, joka huipentui presidenttiCarterin kauden inflaatioon ja suurtyöttömyyteen. PresidenttiReaganin kaudella aloitettu liberalisointi aloitti uuden kasvun.[61] Kylmä sota päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen 1991.[62]
1990-luvulla Yhdysvallat käviPersianlahden sodan.[63] PresidenttiClintonin kaudella Yhdysvallat koki maan historian suurimman taloudellisen kasvun, johon vaikuttivat digitaalinen vallankumous jainternetin luomat uudet toimintamahdollisuudet.[54]
Vuonna 2008Yhdysvaltojen talous romahti, mikä aloittimaailmanlaajuisen taantuman. Taloudelliset ongelmat jatkuivat presidenttiObaman kaudella.[66] Vuonna 2014 Yhdysvaltojen talous oli elpynyt suurimmilta osin.[67] Yhdysvallat solmi heinäkuussa 2015 Kuuban kanssa diplomaattisuhteet 54 vuoden tauon jälkeen.[68]
Vuosina 2009–2017 maan johdossa oli kaksi kautta historian ensimmäinen afroamerikkalainen presidentti, demokraattienBarack Obama. Presidentin keskeinen tavoite oli ajaa läpi lainsäädäntö kohtuuhintaisesta terveydenhuollosta. Niin sanottuObamacare-uudistus hyväksyttiin maaliskuussa 2010. Obaman hallinto oli keskeisesti mukana neuvottelemassa kasvihuonekaasujen päästöjä leikkaavaaPariisin ilmastosopimusta. Yhdysvallat allekirjoitti sopimuksen yhdessä 184 muun valtion kanssa joulukuussa 2015. Iranin ydinsopimusta ja suhteiden normalisointia Kuubaan pidetään Obaman hallinnon ulkopoliittisina saavutuksina.[69]
Obaman seuraajana tammikuussa 2017 aloittanut republikaaniDonald Trump toteutti elokuussa 2017 Yhdysvaltain vetäytymisenPariisin ilmastosopimuksesta[70] ja toukokuussa 2018 maan vetäytymisen Iranin ydinsopimuksesta.[71] Trumpin kauden aikana Yhdysvallat löi terroristijärjestöIsisin sekä neuvotteli uusiksi suuria kauppasopimuksiaan. Yritysveroa laskettiin, yritysten säätelyä purettiin, työttömyys laski, pörssikurssit nousivat ja maahanmuuttoa rajoitettiin. Toisaalta maassa jo pitkään vallinnut poliittinen kahtiajako syveni.[72]
Yhdysvallat on perustuslaillinen liittotasavalta, jonka hallinto määritelläänperustuslaissa. Yhdysvallat koostuu osavaltioista, joita on nykyään 50. Osavaltioilla on rajoitettu itsehallinto, mutta liittovaltion laki ylittää osavaltioiden lait. Osavaltiot vastaavat muun muassa terveyspalveluista ja rikoslaista ja myöntävät kansalaisille erilaisia lupia, kuten ajokortin.[73] Yhdysvaltain perustuslaki noudattaavallan kolmijako-oppia, joten liittovaltion hallinnossa on erotettu lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta.[1]
Liittovaltion lainsäädäntövaltaa pitääkongressi. Se on kaksikamarinen ja koostuuedustajainhuoneesta jasenaatista. Edustajainhuoneeseen kuuluu 435 jäsentä, ja sen kausi on kaksi vuotta. Senaatin kausi on kuusi vuotta, ja kolmasosa senaatin jäsenistä valitaan joka toinen vuosi kuusivuotiskaudelle.[1]
Toimeenpanovalta onpresidentillä ja hänen hallinnollaan, joten presidentin asema liittovaltion johdossa on vahva. Presidentin toimikausi on nelivuotinen, ja hänet valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä. Nykyisenä presidenttinä toimiiDonald Trump, joka vannoi virkavalansa tammikuussa 2025.[74] Presidentti voiveto-oikeudellaan estää kongressin hyväksymän lain voimaantulon, mutta riittävän yksimielinen kongressi voi kahden kolmasosan enemmistöllä kumota presidentin veton, jolloin laki tulee voimaan vetosta huolimatta.[75]
Tuomiovallan korkein, lakia tulkitseva elin onkorkein oikeus, jossa on yhdeksän tuomaria.[76] Yhdysvalloissa on käytössätapaoikeus, joten ennakkotapaukset ja lakien tulkinnat ovat tärkeässä asemassa. Oikeuslaitos vastaa myös perustuslain tulkinnasta.[77]
Yhdysvaltain osavaltioilla on oma perustuslaki, hallitus ja lait. Eri osavaltioiden välillä on usein suuria eroja esimerkiksi omistusoikeuden, rikoslain, tuomioistuimien, terveydenhuollon ja koulutuksen suhteen. Osavaltion korkein vaaleilla valittu viranomainen onkuvernööri. Jokaisessa osavaltiossa on myös parlamentti, jokaNebraskaa lukuun ottamatta on kaksikamarinen.[80] Osavaltioilla on oikeus säätää itse lakinsa, kunhan ne eivät riko liittovaltion perustuslakia. Korkein oikeus voi kumota osavaltioiden tai liittovaltion lakeja, jos ne rajoittavat ihmisten tai osavaltioiden perustuslaillisia vapauksia.[73]
Osavaltiot jakaantuvatpiirikuntiin, joilla on omat valtuustonsa. Piirikuntia on 3 141.[81] Ne huolehtivat esimerkiksi infrastruktuurista, poliisi- ja pelastustoimesta sekäterveydenhuollosta.[80] Kaupungit on pääasiassa muodostettu piirikuntien sisälle, ja niillä on omat hallintoelimensä. Jotkin kaupungit, kutenSan Francisco jaPhiladelphia, ovat kasvaessaan yhdistyneet piirikuntaansa. Suuret kaupungit, kutenNew York,Atlanta,Chicago,Dallas jaHouston, saattavat levittäytyä useamman piirikunnan alueelle. Piirikuntien ja kaupunkien roolit vaihtelevat eri osavaltioissa ja alueilla, sillä perustuslaki sallii osavaltioiden järjestää paikallishallinnon kunkin alueen erityispiirteisiin soveltuvalla tavalla.[82]
Intiaaniheimoilla on joitakin suvereeneja oikeuksia. Niillä on itsenäinen hallinto liittovaltion alaisuudessa, mutta yleensä osavaltioiden vaikutuksen ulkopuolella.[83] Heimojen kansalaisuus ja äänioikeus on yleensä rajattu vain alkuperäisten heimojen jälkeläisille, mutta heimot voivat määrätä jäsenyysvaatimukset vapaasti.[84]
Yhdysvalloissa on kaksi pääpuoluetta,republikaanit jademokraatit.[85] Useimmissa osavaltioissa on käytössä brittiläisissä maissa tyypillinenenemmistövaalitapa.[86] Pääpuolueiden lisäksi itsenäiset ehdokkaat sekä muut puolueet, kutenvihreä puolue jalibertaaripuolue ovat keränneet äänestäjiä etenkin paikallisvaaleissa,[87] mutta liittovaltion tasolla lähes kaikki kuvernöörit, senaattorit ja kongressiedustajat kuuluvat jompaankumpaan pääpuolueeseen.[88] Vuonna 2019 ainoat poikkeukset ovat sitoutumattomat senaattoritBernie Sanders jaAngus King.[89]
Yhdysvaltojen pääpuolueet ovat poliittisesti hajanaisempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä voi pitää lähinnä vaaleja varten rakennettuina ”sateenvarjo-organisaatioina” vailla yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta. Perinteisesti kuitenkindemokraatit ovat olleetvapaamielisempiä jarepublikaanitkonservatiivisempia.[90] Ideologisesti erottavimpiä tekijöitä löytyy sosiaalipolitiikasta, jotka nousevat tärkeiksi etenkin presidentinvaaleissa. Näitä ovat muun muassa demokraattien korostamatihmisoikeudet,aborttikanta jailmastonmuutos, sekä republikaanien korostamat vapaaaseenkanto-oikeus, alhainenveroaste sekäkuolemanrangaistus.[91]
Yhdysvalloissa järjestetään liittovaltio-, osavaltio- ja paikallistason äänestyksiä jatkuvasti ja edustajien lisäksi äänestyslipuissa kysytään yleensä lukuisia muita kysymyksiä. Vuoden 2010 vaaleissa oli 37 osavaltiossa yhteensä 160 lisäkysymystä, joiden aiheet vaihtelivat marihuanan käytöstä aborttiin ja tuloverotukseen.[92]
Vaikka Yhdysvaltojen perustuslaki erottaa valtion ja kirkon toisistaan, valtaosa amerikkalaisista haluaa johtajiensa olevan tunnustuksellisia kristittyjä. Vuonna 2004 tehdyn haastattelun mukaan 72 prosenttia vastaajista sanoi, että presidentillä pitää olla uskonnollinen vakaumus, mutta 65 prosenttia oli sitä mieltä, että kirkon ei pitäisi asettua yhdenkään ehdokkaan puolelle.[93] Kun presidentti Obama ei maininnut Jumalaakiitospäivän puheessa, media ja yleisö reagoivat voimakkaasti. Presidentin puheet loppuvat aina sanoihin ”God Bless You” (suom.Jumalan siunausta).[94]
Yhdysvaltojen taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen vaikutus on suuri, joten maan ulkopolitiikkaa seurataan tarkkaan ja siitä kiistellään paljon ympäri maailmaa. Yhdysvalloilla on yksi maailman laajimmista kansainvälisistä suhdeverkostoista: lähes jokaisessa maassa on Yhdysvaltain edustusto ja näillä puolestaan oma edustustonsaWashingtonissa. Erään mielipidekyselyn mukaan amerikkalaisten mielestä heidän lähimmät liittolaisensa ovatBritannia,Kanada,Australia,Israel jaJapani.[95]
Vuonna2006 Yhdysvallat myönsikehitysapua 23,5 miljardia dollaria. Absoluuttisesti apu oli suurempi kuin millään muulla valtiolla, mutta suhteellisesti teollisuusmaiden pienimpiä, 0,18 prosenttiabruttokansantulosta. Kun yksityishenkilöiden lähettämä kehitysapu lasketaan mukaan, Yhdysvallat lähetti kehitysapuna 192 miljardia dollaria, mikä oli bruttokansantuloon suhteutettuna kuudenneksi eniten maailmassa.[97]
Kylmän sodan vuosina (1946–2000) Yhdysvallat sekaantui muiden maidenvaaleihin 81 kertaa.[98] Samoihin aikoihin (1947–1989) Yhdysvallat yritti vaihtaa jonkin toisen maan johtajat mieluisampiin salaisilla operaatioilla yhteensä 64 kertaa.[99] Yhdysvaltain käyttämiin menetelmiin kuuluivat johtajiensalamurhayritykset,vallankaappausten rahoittaminen,toisinajattelijoiden tukeminen javallankumousten lietsominen.[99] Yhdysvallat sekaantui muiden maiden asioihin myös sotilaallisilla operaatioilla kaikkiaan 34 kertaa (1946–2002).[100]
Yhdysvaltain asevoimien budjetti vuonna 2010 oli 419,3 miljardia dollaria, ja niiden palveluksessa oli kaikkiaan yli kolme miljoonaa henkeä.[102]Kansalliskaartin joukot käsittävät noin puolet armeijan taistelujoukoista ja kolmanneksen sen huoltojoukoista. Kansalliskaartin joukot osallistuvat koulutukseen kaksi viikkoa vuodessa ja sitoutuvat työskentelemään puolustusvoimille tarpeen vaatiessa.[103]
Yhdysvaltain puolustusmenot ovat maailman suurimmat ja täysin omassa kokoluokassaan. Niiden osuus kansantuotteesta on neljä prosenttia.[106] Yhdysvallat on myös huomattava aseiden viejä. Maan osuus maailman virallisesta asekaupasta oli vuonna 2008 kongressin selvityksen mukaan noin 68 prosenttia. Yhdysvaltain aseteollisuuden tärkeimpiä asiakkaita olivatArabiemiraatit, Afganistan,Saudi-Arabia, Taiwan jaEgypti.[107]
Yhdysvaltainvankiloissa oli vuonna 2024 yhteensä noin 1,8 miljoonaavankia, mikä on eniten koko maailmassa. Vankien osuus oli noin 0,54 prosenttia maan kokonaisväestöstä, mikä on viidenneksi eniten maailmassa.[108] Vankilaväestön määrä on nelinkertaistunut vuodesta 1980,[109] ja vankeinhoitoon käytettävät menot ovat kasvaneet kolminkertaisesti verrattuna julkiseen koulutukseen käytettäviin menoihin,[110] mutta maan vankiluku on laskenut 2010-luvulla ja 2020-luvun alussa.[111][112] Maan korkea vankiluku johtuu laajalti ankaroituneista rangaistuksista ja kasvaneesta huumerikollisuudesta.[113] 1970-luvulla aloitetunhuumeiden vastaisen sodan tarkoituksena oli pyrkiä pienentämään maan huumeongelmaa koventamalla huumerikoksista langetettavia rangaistuksia, mutta tosiasiassa maan huumeongelmat ja samalla rikos- ja vankiluvut ovat merkittävästi kasvaneet.[114][115][116][117] Myös psykiatrisen laitoshoidon korvaaminenavohoidolla on johtanut vankilaväestön kasvamiseen. Monetpsykoosista ja muistamielenterveyden häiriöistä kärsivät ovat siis vankilassa aikaisemman psykiatrisen laitoshoidon sijaan.[118] Osavaltioiden vankiluvuissa on suuria eroja: vuonna 2013 Yhdysvaltain osavaltioistaLouisianassa oli eniten (1,42 % aikuisväestöstä) jaMainessa vähiten (0,35 % aikuisväestöstä) vankeja suhteessa väkilukuun.[111]
Useimmissa Yhdysvaltain osavaltioissa käytetään yhäkuolemanrangaistusta. Yhdysvallat on ainoita länsimaita, joissa yhä teloitetaan ihmisiä. Eniten kuolemanrangaistuksia määrätään etelävaltioissa, varsinkinTexasissa. Kuolemantuomion käyttö ei Yhdysvalloissa ole kuitenkaan väkilukuun suhteutettuna erityisen yleistä, sillä vuosien 1976–2010 välillä Yhdysvalloissa toimeenpantiin 1 268 teloitusta, ja vuonna 2010 teloitettiin yhteensä 46 tuomittua.[119]
Yhdysvalloissa on enemmän ampuma-aseita kuin asukkaita, ja siellä asekuolemia tapahtuu enemmän kuin missään muussa kehittyneessä maassa.[120]
Freedom Housen vuoden 2024 raportin mukaan Yhdysvallat onliittovaltio, jonka asukkaat hyötyvät elinvoimaisesta poliittisesta järjestelmästä, vahvasta lainkuuliaisuuden traditiosta, kestävästäsanan- jauskonnonvapaudesta sekä laajasti muistakansalaisvapauksista. Kuitenkin sendemokratian instituutiot ovat viime aikoina kärsineet rapautumisesta, mitä kuvastavatpoliittinen polarisaatio ja ääriliikkeiden toiminta, puoluekantaisten kannattajien painostus vaaliprosesseissa,rikosoikeus- jamaahanmuuttojärjestelmien kaltoinkohtelu ja häirintä, sekä kasvavat eroavaisuudet varallisuudessa, mahdollisuuksissa toimeentulon kehittämiseen ja poliittiseen vaikuttamiseen.[121]
Vuonna 2025Toimittajat ilman rajoja totesi, että presidentti Donald Trumpin hallinnon päätös jättää kaikkiVoice of American työntekijät hallintovapaalle merkitsee sitä, että Yhdysvallat luopuu historiallisesta roolistaanlehdistönvapauden puolustajana.[122]
Yhdysvaltain dollari on maailmankaupan merkittävin valuutta.New Yorkin pörssiWall Streetillä. New Yorkin pörssi on osakkeiden yhteenlasketulla markkina-arvolla mitattuna maailman suurin arvopaperipörssi ja Wall Street on maailman johtavia finanssikeskuksia.
Yhdysvaltojen markkinahintainenbruttokansantuote, noin 28,8 biljoonaa dollaria vuonna 2024, on maailman suurin. Ostovoimalla mitattuna Yhdysvallat on maailman toiseksi suurin talous Kiinan jälkeen ja ennen Intiaa. Sen osuus maailmantaloudesta oli vuonna 2024 noin 16 prosenttia.[7] Maa on 17. sijalla YK:ninhimillisen kehityksen indeksin mukaan[123] ja senbruttokansantuote henkeä kohti on sukupolvesta toiseen ollut maailman korkeimpia.
Yhdysvaltain dollari on yleisin kansainvälisessä taloudessa käytetty rahayksikkö. Sen korkotasoa ohjaa 1913 perustettu itsenäinen keskuspankkiFederal Reserve System.[124] Vuoden 2011 loppupuolella 62:ta prosenttia maailman valuuttavarannoista säilytettiin Yhdysvaltain dollareina.[125]
Yhdysvaltain vaihtotase on ollut vuodesta toiseen alijäämäinen; kansantalouden kokoon suhteutettuna alijäämä ei tosin ole poikkeuksellisen suuri: 2010-luvulla suhteellinen alijäämä vaihteli kahden ja kolmen prosentin välillä. 2010-luvun lopun tilanteessa vaihtotase oli ylijäämäinen viimeksi vuonna 1991, tuolloinkin vain aavistuksen verran eli noin 2,9 miljardia dollaria.[126]
Yhdysvallat on jäämässä monella mittarilla Kiinasta jälkeen, mutta maa säilyttänee taloudellisen supervalta-asemansa, sillä sen rahoitussektori on kehittyneempi ja palvelualat ovat kehittyneemmät. Lisäksi Kiinan taloudessa on tehottomuuksia eikä sen valuutta ole kansainvälisesti yhtä merkittävä[127].
Yhdysvaltain suuria luonnonvaroja alettiin hyödyntää voimaperäisesti 1800-luvulla. Maahanmuutto takasi työvoiman saannin ja kasvavat kotimaanmarkkinat. Yhdysvaltoihin kertyi suuria pääomia, joita sijoitettiin runsaasti ulkomaille. Yhdysvaltalaiset suuryhtiöt nousivat merkittäviksi toimijoiksi useiden maiden talouselämässä.[128]
Tammikuussa 2018 kiinalainen Dagong-luottoluokitusyhtiö laski Yhdysvaltojen luottoluokituksen luokkaan BBB+.[129]
Ostoskeskus Pittsburghissa. Vähittäismyyjä on Yhdysvaltojen yleisimpiä ammatteja.[130]
Yhdysvaltain tärkein sektori onpalvelusektori, joka työllistää noin kolme neljäsosaa työvoimasta.[1] Maatalous tuottaa 1,2 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja yhdessä metsä- ja kalatalouden kanssa se työllistää 0,7 prosenttia työvoimasta. Maatalouden pääasialliset viljelykasvit ovatmaissi,vehnä, hedelmät ja vihannekset sekäpuuvilla.[1] Karjatalous keskittyy ennen kaikkea Kansasin, Iowan, Nebraskan ja Teksasin osavaltioihin. Vuonna 2010 koko Yhdysvalloissa teurastettiin 33 miljoonaa nautaa, lähes miljoona vasikkaa, 114 miljoonaa sikaa ja 2,5 miljoonaa lammasta. Myös maitokarjaa, vuohia ja biisoneita kasvatetaan.[131] Ammattikalastajat toimivat sekä Atlantin että Tyynenmeren puolella. Tärkeimpiä saaliskaloja ovatturska,ahvenet,lohikalat,kampelakalat ja pienetsillikalat.[132]
Yhdysvalloissa on noin kolme miljoonaa neliökilometriä metsää. Maan itäosassa on enimmäkseen yksityisten omistamaa lehtimetsää, kun taas länsiosassa havumetsät ja julkinen omistus ovat tyypillisempiä.[133]
Vuonna 2012 yleisin ammattiryhmä oli toimistotyöt joita teki 16 prosenttia työvoimasta, toiseksi yleisin myyntityöt (11 % työvoimasta). Yleisimmät yksittäiset ammatit olivat vähittäiskaupan myyjä ja kassatoimihenkilö.[130]
Boeingin tehdas. Boeing on maailman toiseksi suurin lentokoneiden valmistaja.[137]
Yhdysvalloissa on verrattain vapaat työmarkkinat.Työttömyys oli ennen vuoden 2008 taantumaa pitkään pysynyt noin viidessä prosentissa,[138] mutta sen jälkeen se on ollut noin yhdeksän prosenttia.[139]Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus vaihtelee eri osavaltioissa noin 100 eurosta korkeintaan 1 400 euroon kuukaudessa bruttona. Korvausta maksetaan enintään kymmenestä viikosta puoleen vuotta.[140]
Syrjintä on Yhdysvalloissa tiukasti kielletty, mutta juuri muita lainsäädännöllisiä irtisanomisesteitä ei ole. Vuonna 2000 yksityissektorin työntekijöistä 7,2 prosenttia oli liittynyt ammattiyhdistyksiin.[141] Maassa on kymmeniä miljoonia laillisia ja laittomia maahanmuuttajia erityisesti Meksikosta, Väli-Amerikasta ja Aasiasta. Noin puoli miljoonaa eurooppalaista tutkijaa on muuttanut Yhdysvaltoihin ja vain murto-osa suunnittelee takaisin palaamista.[142]
Liittovaltio, osavaltio ja paikallishallitukset kuluttavat noin 24 prosenttia kansantuotteesta.[143] Yhdysvalloissa on liittovaltion tulovero sekä muutaman prosentin osavaltio- ja paikallistuloveroja. Alimmat tuloluokat eivät nykyään maksa lainkaan tuloveroja. Yritysverotus on Yhdysvalloissa hieman korkeampaa kuinOECD-maissa keskimäärin. Yhdysvalloissa ei olearvonlisäveroa, mutta osavaltiot saattavat kerätä muutamien prosenttienmyyntiveroa. Postimyynnissä ja Internetissä tapahtuvassa osavaltioiden rajojen ylittävässä kaupassa myynnit ovat toistaiseksi vapaita myyntiverosta. Osavaltio- ja paikallistasolla on omaisuus- jakiinteistöveroja.[144][145]
Vuonna 2005 keskivuosipalkka vaihteli Yhdysvalloissa koulutuksen mukaan niin, että pelkän high schoolin käyneiden keskipalkka oli noin 32 000 dollaria ja tohtorikoulutettujen 79 000 dollaria.[147] Maassa on melko suuret tuloerot. Vuonna 2007 niitä mittaavagini-kerroin oli 45,[1] mikä on maailman 41. suurin, Bulgarian ja Kamerunin välissä.[148] Kotitalouksien tulot vaihtelevat huomattavasti myös alueittain, amerikkalaisen mittapuun mukaan köyhästäMississippistä rikkaaseenMarylandiin.[149] Vuonna 2011 köyhiä oli koko väestöstä yli 15 prosenttia, eli 46 miljoonaa henkilöä.[150][151] Köyhyys on tässä määritelty tietyn perhekoosta riippuvan, kuluttajahintaindeksillä vuosittain korjatun tulorajan mukaan.[152] Lisäksi 3,2 miljoonalla yhdysvaltalaisella on käytettävissään rahasumma, joka vastaa alle 53 euroa kuussa[153].
Yhdysvalloissa on 10–12 miljoonaalaitonta maahanmuuttajaa, jotka tulevat köyhistä maista kutenMeksikosta.[154]Globalisaation vastainen liike on vaatinut liittovaltiota puuttumaan siihen, että työpaikat siirtyvät Yhdysvaltojen korkean palkkatason vuoksi esimerkiksi Eurooppaan tai Aasiaan.[155] Toisaalta on huomautettu, että uusia työpaikkoja on syntynyt koko ajan ja köyhien maiden lisäksi myös amerikkalaiset hyötyvät muuttoliikkeestä.[155]
Auto on vaikuttanut merkittävästi Yhdysvaltain kaupungistumiseen ja se on useimpien pääasiallinen kulkuneuvo. Liittovaltio alkoi jo 1930-luvulla suunnitella moottoritiejärjestelmää, joka yhdistäisi eri osavaltioiden tärkeimmät kaupungit.Interstate Highway -järjestelmän ensimmäiset tieosuudet rakennettiin 1940-luvulla, mutta koko verkosto valmistui vasta 2000-luvun alussa. Järjestelmän pisin tie,Interstate 90SeattlestäBostoniin, on 4 860 kilometriä pitkä.[156] Ajoluvan myöntämisperusteet vaihtelevat osavaltioittain. Toisaalla ajokortti-ikä on 16, toisaalla 18 vuotta, ja joissakin osavaltioissa ajo-opetuksen voi aloittaa jo 14-vuotiaana.[157]
Rautateitä Yhdysvalloissa on 240 000 kilometriä. Niitä käytetään pääasiassarahtiliikenteeseen ja henkilöliikennettä on asukaslukuun nähden varsin vähän. Pitkän matkan matkustajaliikennettä hoitaaAmtrak, ja monissa suurissa kaupungeissa on lisäksi lähijunaliikennettä. Pitkän matkan linja-autoyhtiöistä tunnetuin onGreyhound.[158]New Yorkin metro on yksi maailman käytetyimmistä maanalaisista liikenneverkostoista.[159]
Matkustajamäärillä mitattuna maailman 30:stä vilkkaimmastalentoasemasta 17 on Yhdysvalloissa. Maailman vilkkain lentoasema onHartsfield-JacksonAtlantassa.[160] Rahtimäärillä mitattuna maailman 30:stä vilkkaimmasta lentokentästä 11 on Yhdysvalloissa, mukaan lukien maailman toiseksi vilkkainMemphisin kansainvälinen lentoasema.[161] Kaikkiaan Yhdysvalloissa on 15 079 lentokenttää, enemmän kuin missään muussa maailman valtiossa.[1]
Yhdysvaltojen kauppalaivastoon kuuluu 418 alusta, ja lisäksi yli 700 muihin maihin rekisteröityä alusta on yhdysvaltalaisessa omistuksessa. Suurimmat rahtisatamat ovatBaton Rouge,Corpus Christi jaHouston. Vilkkain risteilyalusten lähtöpaikka onMiami.[1]
Yhdysvallat kulutti 2000-luvun alkupuolella bruttokansantuotteestaan tutkimukseen ja kehitykseen 2,7 prosenttia, mikä oli enemmän kuin Kiinassa tai Euroopassa keskimäärin, mutta vähemmän kuin Japanissa tai Pohjoismaissa. EU on kirimässä kiinni Yhdysvaltojen etumatkaa sekä rahoituksen että tulosten osalta.[166]
Yhdysvaltain väkiluvuksi arvioitiin 1. heinäkuuta 2018 noin 327,2 miljoonaa asukasta. Väestönkasvu oli 0,6 prosenttia vuonna 2018.[4] Vuonna 1800 Yhdysvaltain väkiluvuksi ilmoitettiin 5,3 miljoonaa, vuonna 1850 noin 23 miljoonaa ja vuonna 1900 noin 76 miljoonaa. Väkiluku kasvoi yli 3 prosenttia joka vuosikymmen aina sisällissotaan asti. Sen jälkeen suhteellinen kasvu hidastui selvästi, mutta absoluuttinen väestömäärän lisäys pieneni vasta suuren laman vuosikymmenellä eli 1930-luvulla. Tuolloin väkiluku kasvoi seitsemisen prosenttia eli noin yhdeksän miljoonaa henkeä. Toinen maailmansota ei juuri verottanut Yhdysvaltain väestöä, ja väestönkasvu kiihtyi 1940- ja 1950-luvuilla. Vuonna 1950 väkiluku oli noin 150 miljoonaa. 1960–1980-luvuilla väestömäärän absoluuttinen lisäys pysyi melko vakiona, joten suhteellinen väestönkasvu hidastui. 1990-luvulla kasvu kiihtyi noin kolmeentoista prosenttiin. Määrällinen kasvu oli noin 33 miljoonaa, eli suurempi kuin yhdenkään aiemman vuosikymmenen saldo. Vuonna 2000 väkiluku oli noin 280 miljoonaa.[170] 2000-luvun taitteen jälkeen sekä suhteellinen että absoluuttinen kasvu on hidastunut. 2010-luvun lopulla väestönkasvu oli 0,6 prosenttia, eli noin kaksi miljoonaa henkeä vuodessa.[4]
Yhdysvaltain väkiluku ylitti sadan miljoonan rajan vuonna 1915. Kahden sadan miljoonan raja ylittyi 1967 ja kolmen sadan miljoonan raja lokakuussa 2006.[170][171] Yhdysvaltain väkiluku yli kolminkertaistui 1900-luvulla.[172]Kalifornia ohittiNew Yorkin runsasväkisimpänä osavaltiona 1960-luvulla.[173]
Yhdysvaltain demografisena megatrendinä on ollut koillisten osavaltioiden väestöosuuden pienentyminen, jota vastoin läntisten ja eteläisten osavaltioiden väestöosuus on suurentunut. 2010-luvulla Kalifornian väestöosuus ei enää juuri kasvanut, Texasin ja Floridan nopea kasvu sen sijaan jatkui. 2020-luvun taitteessa Kaliforniassa elää noin 40 miljoonaa ihmistä, eli kaksin verroin enemmän kuin New Yorkin osavaltiossa. Myös Texas ja Florida ovat väestömäärältään New Yorkin osavaltiota suurempia. Hitaasti kasvava Pennsylvania ohitti Illinoisin viidenneksi suurimpana osavaltiona. Illinois on yksi harvoista osavaltioista, jonka väkiluku pieneni vuosina 2010–2018. Ohio säilytti asemansa seitsemänneksi väekkäimpänä osavaltiona, mutta nopeasti kasvavat Georgia ja Pohjois-Carolina hengittävät sen niskaan. Hitaan kasvun Michigan on pudonnut sijalle kymmenen, mutta toisaalta sen väestö nousi yli kymmeneen miljoonaan.[174]
Yhdysvalloissa vakituisesti asuvat ihmiset määrittelevät itseväestönlaskennan yhteydessä, mihin etniseen ryhmään kuuluvat.Väestönlaskentavirasto luokittelee ihmiset heidän ilmoitustensa perusteella kuuteen eri ”päärotuun” (race):valkoiset (caucasian),mustat jaafroamerikkalaiset,intiaanit jaeskimot,aasialaiset, Tyynenmeren saarten alkuperäisasukkaat ja viimeisenä luokkana ”jokin muu rotu”.Latinoihin (Hispanic) luetaan rotuun katsomatta henkilöt, joiden juuret ovatespanjankielisessä kulttuurissa.[175] Latinotaustaisia ihmisiä on yli viidennes Kalifornian, Texasin, Arizonan, Nevadan, Floridan ja Coloradon osavaltioiden asukkaista.[176]
Washington National Cathedral on yksi maailman suurimmista kirkkorakennuksista. Enemmistö yhdysvaltalaisista on kristittyjä.
Yhdysvaltain perustuslaki suojelee kaikkia uskontoja ja erottaa valtion uskonnosta.[177] Moni varhain Pohjois-Amerikkaan muuttaneistasiirtolaisista pakenikin Euroopan uskonnollisia vainoja. Esimerkiksi vuonna 1620 yli satapuritaania lähti EnglannistaMayflower-laivalla ja perustiUuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan,Plymouthin kaupungin.[38] Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, esimerkkinä juutalaisten joukkopakonatsi-Saksasta. Myös Yhdysvaltojen sisällä on paettu uskonnollista vainoa, esimerkiksimormonit muuttivatSalt Lake Cityn seudulle, autiomaan keskelle.[178]
Vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan Yhdysvaltain väestöstä 46,5 prosenttia onprotestantteja, 20,8 prosenttiakatolilaisia, 1,6 prosenttiamormoneja, 0,8 prosenttiaJehovan todistajia, 0,5 prosenttiaortodokseja, 0,4 prosenttia muita kristittyjä, 5,9 prosenttia muita uskontoja ja 22,8 prosenttia uskontokuntiin kuulumattomia.[179]
Yhdysvalloilla ei pitkään ollutvirallista kieltä, ja osavaltiot ovat saaneet päättää omasta virallisesta kielestään vapaasti. Maassa on ajoittain keskusteltuenglannin kielen virallistamisesta, mutta ehdotukset ovat kohdanneet vastustusta eivätkä kongressialoitteet ole menneet läpi.[180][181] Maaliskuussa 2025 presidenttiDonald Trump allekirjoitti presidentin asetuksen, joka teki englannista maan virallisen kielen.[6]
Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu kotikielenään englantia.Amerikanenglanti eroaa esimerkiksibrittienglannista sanastoltaan ja korostukseltaan.Espanja on toiseksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhuvat etenkinlatinalaisesta Amerikasta tulleet siirtolaiset ja näiden jälkeläiset. Yhdysvalloissa onkin viidenneksi eniten espanjankielisiäMeksikon,Kolumbian,Espanjan jaArgentiinan jälkeen.[182] Ranskaa puhutaan laajalti osissa Ranskan entisiä siirtomaa-alueita,Mainessa jaLouisianassa, joissa se on englannin ohella yhä käytössä osavaltioidende facto virallisena kielenä.[183]Kiinan puhujia on noin kaksi miljoonaa ja muita yli miljoonan puhujan kieliä ovatsaksa,vietnam jatagalog.[184]
Yhdysvaltain valtiollisen lääketiedeakatemianInstitute of Medicinen mukaan Yhdysvallat on ainoa vaurasteollisuusmaa, jolla ei ole yleistä, kaikille kansalaisille saatavilla olevaa terveydenhoitojärjestelmää.[189] Yhdysvaltain väestöstä noin 85 prosenttia on jonkinsairausvakuutuksen piirissä. Noin 60 prosentilla sairausvakuutus on työnantajan tarjoama.[190] Lisäksi esimerkiksi eläkeläisillä (Medicare) ja lapsilla (Medicaid) on liittovaltion tai osavaltion rahoittama sairausvakuutus. Noin 46 miljoonalla ihmisellä eli 15 prosenttia väestöstä, ei ole sairausvakuutusta.[191][192] Sairaalat ovat lain mukaan velvollisia hoitamaan kaikki hätätapaukset, mutta akuutin hengenvaaran poistuttua hoitovelvoite lakkaa.[193]
Vuonna 2004 julkinen sektori rahoitti terveydenhuollon kustannuksista 44 prosenttia, yksityiset vakuutukset 36 prosenttia ja potilasmaksut 15 prosenttia.[194] Yhdysvalloissa käytetään terveydenhuoltoon enemmän rahaa kuin missään muualla sekä absoluuttisesti että suhteessa bruttokansantuotteeseen tai asukaslukuun.[195] Terveydenhuoltoa on silti pidetty melko tehottomana.[196] Toisaalta Yhdysvallat on johtava maa biolääketieteellisessä tutkimuksessa ja käytti siihen väkilukuun suhteutettuna kolme kertaa enemmän rahaa kuin Eurooppa vuonna 2004.[197]
Maailman terveysjärjestön vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Yhdysvalloissa käytetään alkoholia 8,5 litraa aikuista kohti, mikä on suunnilleen saman verran kuinKanadassa,Argentiinassa jaThaimaassa.[198] Vuonna 2007 tehdyn selvityksen mukaan 74 prosenttia yhdysvaltalaisista oli ylipainoisia (painoindeksi yli 25). Luku on maailman yhdeksänneksi korkein; Yhdysvaltojen edellä on vain joukko Tyynenmeren saarivaltioita jaKuwait.[199]
Yhdysvalloissa elinajanodote on 78,6 vuotta. Vuodesta 2014 alkaen kansalaisten elinajanodote on laskenut 0,3 vuodella. Kansainvälisessä tilastossa Yhdysvallat on 29. sijalla.[200]
Yhdysvalloissa koulutus on pääosin osavaltioiden vastuulla. Koulumainen opetus alkaa esikoulun jälkeen ja jaetaan kolmeen vaiheeseen: alakoulu, keskikoulu jahigh school.[201] Koulutukseen liittyvät lait ja vaatimukset vaihtelevat osavaltioittain huomattavasti, mutta koulujen aloitusikä on yleisimmin kuusi vuotta. High school kattaa koululuokat 7–12 tai 8–12, ja se jaetaan joskus kahteen osaan.[202] Vuoden 2009PISA-vertailussa yhdysvaltalaiset opiskelijat olivat lukutaidossa ja luonnontieteissä lähellä OECD-maiden keskitasoa,[203] mutta menestyivät matematiikassa selvästi keskiarvoa heikommin.[204]
Vuonna 2009 julkisissa kouluissa oli 49,4 miljoonaa oppilasta[205] ja yksityiskouluissa 4,7 miljoonaa. 68 prosenttia yksityiskouluista oli uskonnollisesti suuntautuneita.[206] Vuonna 2007 kotiopetuksessa oli 1,5 miljoonaa koululaista, mitä vanhemmat perustelivat tyytymättömyydellä koulun uskonnolliseen ja moraaliseen arvomaailmaan, ympäristöön tai opetuksen tasoon.[207]
Korkeakoulut ovat Yhdysvalloissa joko julkisia tai yksityisiä. Noin 70 prosenttia korkea-asteen opiskelijoista käy julkisia kouluja. Lukuvuosi julkisessa nelivuotisessa korkeakoulussa maksaa keskimäärin 15 000 dollaria, mutta yksityisessä kaupallisessa korkeakoulussa hinta voi olla kaksinkertainen. Useimmat päätoimiset opiskelijat saavatopintotukea, joka kattaa noin puolet kuluista.[208] Stipendejä voi saada paitsi opintomenestyksen, myös taiteellisen tai urheilulahjakkuuden tai johonkin vähemmistöryhmään kuulumisen perusteella.[209] Silti monet vanhemmat säästävät lastensa korkeakouluopintoja varten vuosien ajan.[210]
Vuonna 2007 vähintään 18-vuotiaista yhdysvaltalaisista noin 58 prosenttia oli avioliitossa, 6 prosenttia leskiä, 10 prosenttia eronneita ja 25 prosenttia ei ollut ollut koskaan naimisissa.[212]
Yhdysvalloissa tunnetaan käsiteamerikkalainen unelma, ajatus maasta joka tarjoaa yhtäläiset menestymisen mahdollisuudet jokaiselle hänen kykyjensä ja saavutuksiensa mukaisesti, sosiaalisesta luokasta tai syntyperästä huolimatta. Amerikkalaisen unelman juuret voidaan nähdä joYhdysvaltain perustuslaissa, jonka mukaan kaikilla ihmisillä on yhtäläinen oikeus ”vapauteen ja onnellisuuden tavoitteluun”.[213]
Yhdysvaltojen kulttuurissa on huomattavia alueellisia eroja, vaikka sisäinen muuttoliike on voimakasta. Maan koillisosa on tiheästi asuttua ja kaupungistunutta. Keskilänsi on maanviljelysaluetta, ja alueen auto- ja terästeollisuus on taantunut. Lännen avariin maisemiin liittyy kansallisia myyttejäindividualismista ja yksilön rajattomista mahdollisuuksista. Etelän valtiot on yhdistetty orjuuteen ja mustan väestön kansalaisoikeustaisteluun, mutta niitä leimaavat myös aurinkoinen ilmasto ja eläkeläisten yhteisöt. Kalifornian ja maan lounaisosien erityispiirteitä ovat espanjankielinen kulttuuri ja paikalliset ruokalajit.[45]
Villin lännen historia rikollisineen, pyssysankareineen, intiaaneineen ja karjapaimenineen on osaamericanaa eli yhdysvaltalaista kansallisromantiikkaa.[214]
New YorkinBroadwaylla on 39 teatteria, joista jokaisessa on ainakin 500 paikkaa.[220] Vuonna 2010 ne hankkivat yhteensä kymmenen miljardin dollarin tulot.[221]
Yhdysvaltojen rooli elokuvan historiassa on merkittävä. Ranskalaisten Lumièren veljesten ohella Thomas Edison kehitti varhaista tekniikkaa. 1920-luvulla suuret amerikkalaiset elokuvatuotantoyhtiöt loivat pohjan varsinaiselle elokuvateollisuudelle,Hollywoodista tuli elokuvan pääkaupunki ja äänielokuva vakiinnutti asemansa.[222]John Waynestä tuli 1940- ja 1950-luvulla kansallisen itseluottamuksen vertauskuva.[223]Marilyn Monroeta on sanottu maailman tunnetuimmaksi filmitähdeksi.[224]Walt Disneyn maailmankuulujen piirroselokuvien, sarjakuvien ja näytelmäelokuvien ympärille on kasvanut kokonainenmediaimperiumi.[225] 2010-luvulla Yhdysvalloissa tuotetaan maailman kolmanneksi eniten elokuvia Intian ja Nigerian jälkeen.[226]
Mark Twainia on sanottu yhdysvaltalaisen kirjallisuuden isäksi.
Itsenäinen, eurooppalaisesta kirjallisuudesta erkaantunut amerikkalainen kirjallisuus kehittyi 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. 1800-luvun merkittävimpien kirjailijoiden joukossa olivatEdgar Allan Poe,James Fenimore Cooper jaHerman Melville.[237][238][239] Humoristista tyyliä kehittiMark Twain, joka oli ensimmäisiä itärannikon ulkopuolella syntyneitä suuria kirjailijoita.[240] MyösWilliam Sydney Porter eli O. Henry oli kiinnostunut etäisten paikkojen elämästä ja murteista.[241]
Omenapiirakka on yksi amerikkalaisuuden ikoneista.
Yhdysvaltalaisessa keittiössä sekoittuvat eri kansallisuuksien perinteet, ja ruokalajit vaihtelevatosavaltioittainkin. Atlantin rannikolla syödään runsaasti kaloja ja äyriäisiä, kun taasTexasin karjankasvattajat syövät mureaa lihaa.Jambalaya on kotoisin New Orleansista.[279] Erityisesti kiinalaiset ja italialaiset siirtolaiset ovat kehittäneet uusia, amerikkalaisia versioita kotimaidensa ruokalajeista.[280]
Vuonna 2007 tehdyn laajan kyselytutkimuksen mukaan yhdysvaltalaiset kokivat seuraavat ruokalajit erityisen amerikkalaisiksi:hampurilaiset, barbeque-ruoka, leivitetyt rasvassa uppopaistetut kanapalat eli nugetit, makaroni-juustopaistos jaomenapiirakka.[281]
Liittovaltion tasolla on määritelty seuraavat yksitoista juhlapäivää. Ne ovat yleisiä vapaapäiviä, ja jos ne osuvat viikonloppuun, työntekijät saavat vastaavasti edellisen perjantain tai seuraavan maanantain vapaaksi.[282][283]
Näiden yhdentoista päivän lisäksi monilla uskonnollisilla ja etnisillä ryhmillä sekä alueilla on omia juhlapäiviään.[284]
Baseball on joukkuepallopeli, joka on erityisen suosittua Amerikassa. Se muistuttaa suomalaistapesäpalloa.Amerikkalainen jalkapallo on Yhdysvaltain seuratuimpia urheilulajeja.
Yhdysvaltain suosituimmat joukkuelajit ovatamerikkalainen jalkapallo,baseball jakoripallo, jotka ovat kaikki myös syntyneet Yhdysvalloissa. Amerikkalainen jalkapallo on näistä katsotuin.[285][286] Amerikkalaisen jalkapallon mestaruusottelu,Super Bowl on yksi Yhdysvaltain suurimmista tapahtumista.[287] Suuri osa maailman parhaiten palkatuista urheilijoista on yhdysvaltalaisten joukkuelajien pelaajia.[288] Joukkuelajien rinnallaNASCAR-autoilu on suosittua, ja se onkin amerikkalaisen jalkapallon jälkeen toiseksi seuratuin laji televisiossa. Toinen suosittu autourheilusarja onIndy Racing League, ja senIndianapolis 500 -tapahtumaa on ajettu vuodesta 1911.[289]
Yhdysvallat toimii isäntänä myös muille huomattaville urheilutapahtumille muun muassagolfissa jatenniksessä (US Open). Uinti on maan menestyksekkäimpiä lajeja. Kolme suosituinta lautailuharrastusta –lainelautailu,rullalautailu jalumilautailu – on luotu Yhdysvalloissa. Niistä järjestetään kansalliset kilpailut ja niiden yhteyteen on syntynyt laaja alakulttuuri.[290]
Yhdysvalloissa on isännöity kahdeksatolympiakisat. Maa on saanut kesäolympialaisissa eniten mitaleja kautta aikojen[291] ja talviolympialaisissa toiseksi eniten.[292] UimariMichael Phelps on olympiahistorian eniten kultamitaleita saavuttanut urheilija. Hänellä 23 kultaa ja yhteensä 28 mitalia.[293]
Urheilulla on merkittävä asema myös yhdysvaltalaisissayliopistoissa jacollegessa. Vuosittain noin 126 000 urheilijaa saa joko täyden tai osittaisen stipendin opiskeluja varten. Miesten suosituimmat yliopistolajit ovat amerikkalainen jalkapallo, koripallo, yleisurheilu, baseball ja jalkapallo ja naisten koripallo, yleisurheilu, lentopallo,softball ja jalkapallo.[294]
Shearer, Benjamim F.: Culture and Customs of the United States. Westport, Connecticut: Greenwood Press, 2008. ISBN 978-0-313-33875-5Google-kirjat Viitattu 1.3.2012. (englanniksi)
YhdysvallatThe World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
George Clack, Alonzo L. Hamby (toim.): Outline of United States History. (Country Studies) Library of Congress, Nova Publishers, 1949-2006. ISBN 9781600214578Teoksen verkkoversio Viitattu 26.2.2012. (englanniksi)
Hakusana Yhdysvallat teoksessaSuomalainen tietosanakirja 8, tamp–ö. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-4652-7
↑California Gold Rush (1848–1858)Aspiration, Acculturation, and Impact: Immigration to the United States, 1789–1930. Harvard University Library. Arkistoitu 21.6.2014. Viitattu 9.7.2014. (englanniksi)
↑Daniel J. McInerney: Yhdysvallat, matkaopas historiaan, Unipress 2005,ISBN 951-579-087-5, s. 175
↑Our Global InfrastructureIntroductory Overview oF Department of Defence. 2010. Department of Defence. Arkistoitu 12.4.2012. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
↑Guard Pay National Guard. Arkistoitu 8.3.2012. Viitattu 3.3.2012. (englanniksi)
↑Lewis, M. Paul (toim.): Languages of United StatesEthnologue: Languages of the World. 2009. SIL International. Arkistoitu 24.12.2008. Viitattu 2.3.2012. (englanniksi)
↑Filler, M.: Makers of Modern Architecture: From Frank Lloyd Wright to Frank Gehry, s. 3. New York Review Books, 2007. ISBN 978-1590172278(englanniksi)
↑The Nobel Prize in Literature 1962 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Arkistoitu 26.12.2018. Viitattu 25.9.2009. (englanniksi)
↑The Nobel Prize in Literature 1976 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Arkistoitu 26.12.2018. Viitattu 26.9.2009. (englanniksi)
↑Note that the network conflates theMarketplace Morning Report (which airs duringMorning Edition in most markets) with the stand-alone programMarketplace and does not make individual ratings for each show available.