1 Maan virallinen nimi muilla tunnustetuilla vähemmistökielillä:Teyrnas Unedig Prydain Fawr a Gogledd Iwerddon (kymri) An Rìoghachd Aonaichte na Breatainn Mhòr agus Eirinn mu Thuath (gaeli) Ríocht Aontaithe na Breataine Móire agus Thuaisceart Éireann (iiri) Unitit Kinrick o Great Breetain an Northren Ireland (skotti) 2Walesissä myöskymri,Pohjois-Irlannissa myös iiri ja tunnustettunaulsterinskotti,Skotlannissa tunnustettuinagaeli jaskotti.
Yhdistyneen kuningaskunnan pinta-ala on 243 610neliökilometriä ja asukasluku noin 68,5 miljoonaa.[3]
Brittiläinen imperiumi oli pitkään ainoasupervalta.[8] Se alkoiEnglannin siirtomaista Pohjois-Amerikassa ja hallitsi parhaimmillaan 1900-luvun alkupuolella yli neljäsosaa maailman väestöstä ja pinta-alasta.Falklandinsaaria jaGibraltaria Britannia hallitsee vieläkin.[9] Britannian asevoimat olivat aikanaan maailman suurimmat ja senlaivasto hallitsi maailman kaikkia meriä.[10] Britannia saavutti asemansa monien suurien sotien kautta, varsinkin kun se oli niissä voittajien puolella johtavassa asemassa. Tällaisia sotia olivat esimerkiksiseitsenvuotinen sota,Napoleonin sodat sekäensimmäinen jatoinen maailmansota.
Maailmansotien jälkeinen suuri velka aiheutti brittiläisen imperiumin lopun ja siirtokuntien rauhallisen itsenäistymisen. Britannia menetti supervalta-asemansa vuoden 1956Suezin kriisissä. Britannia on kuitenkin tänäkin päivänäsuurvalta[11] ja onYK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen. Valtiolla on maailman neljänneksi suurin ydinasearsenaali,[12][13] ja myös sen asevoimat ovat budjetiltaan neljänneksi suurimmat.[14] Britannian talous oli vuonna 2019 maailman kuudenneksi suurin.[15]
Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti satelliittikuvassa huhtikuussa 2002Englantilaista maaseutuaBritannian korkein vuoriBen Nevis
Yhdistynyt kuningaskunta koostuu Ison-Britannian saaresta ja Pohjois-Irlannista Irlannin saarella, sekä noin tuhannesta pienemmästä saaresta, joita on etenkin Skotlannin rannikolla. Sitä ympäröiAtlantin valtameri, sen osatPohjanmeri,Irlanninmeri jaEnglannin kanaali. Rannikon rikkonaisuuden vuoksi mistään kohtaa maata ei ole yli 125 kilometriä merelle. Ison-Britannian saaren erottaa mantereestaDoverin kohdalla kapeimmillaan 35 kilometrin levyinenEnglannin kanaali. Doverista kulkee meren aliKanaalin tunneliRanskaan. Irlannin tasavallan vastaista maarajaa on 360 kilometriä.[3]
Suurin osa Englannista on kumpuilevaa alankoa. Suurimmat joet ovat Lontoon läpi virtaavaThames jaSevern, joka laskee länteenBristolin kanaaliin.[16] Englannin rannikolla ovatScillynsaaret jaIsle of Wight. Wales on enimmäkseen vuoristoista, ja sen korkein huippuSnowdon ulottuu 1 085 metriin.[17]
Skotlannissa pinnanmuodot vaihtelevat, etelässä ovatAlamaat ja pohjoisessa sekä lännessäYlämaat, kuten myös Skotlannin korkein huippu, 1 343 metriä korkeaBen Nevis. Sisämaahan ulottuu moniavuonoja (firth) ja niiden suuntaisena kulkee syviä järviä (loch). Näistä kuuluisin lieneeLoch Ness, joka sijaitsee koko Skotlannin poikki ulottuvassaGlen Moren laaksossa.[18] Skotlannin rannikolla on useita saaria ja saariryhmiä, joista huomattavimmat ovatHebridit,Orkneysaaret jaShetlandinsaaret.[19]
Englannin suurimmat kaupungit ovat pääkaupunkiLontoo (7,6 miljoonaa asukasta vuonna 2008),Birmingham (1,0 miljoonaa ja metropolialueella 2,4 miljoonaa asukasta) jaManchester (466 000, metropolialueella 2,3 miljoonaa asukasta). Skotlannissa suurimmat kaupungit ovatGlasgow (637 000 asukasta) jaEdinburgh (452 000). Walesin suurin kaupunki onCardiff (311 000) ja Pohjois-IrlanninBelfast (268 000).[20]
Britannian ilmasto tunnetaan vaihtelevana. Sää on yleisesti viileää tai lauhkeaa, pilvet ja sade ovat yleisiä, mutta poutajaksojakin esiintyy kaikkina vuodenaikoina. Alueelliset erot ovat pieniä. Suurimmat sademäärät saadaan Skotlannin, Walesin ja Pohjois-Englannin vuorilla, yli 1 500 millimetriä, paikoin jopa 5 000 millimetriä vuodessa. Lähes kaikki asutus on kuitenkin alle 300 metrin korkeudella merenpinnasta, ja siellä sateet ovat vähäisempiä. Idässä on kuivempaa kuin lännessä.[21]
Sumua esiintyy yleisesti varsinkin talvipuolella vuotta. Lunta voi sataa missä tahansa, mutta alavilla mailla se harvoin pysyy muutamaa päivää pitempään.[21]
East Angliassa maan kaakkoisosassa kylmimpien kuukausien eli tammi- ja helmikuun keskimääräinen vuorokauden alin lämpötila on noin yksi aste, kun taas heinä- ja elokuussa päivän ylin on keskimäärin 22 astetta.[22] Pohjois-Skotlannissa kylmimpien kuukausien eli tammi- ja helmikuun keskimääräinen vuorokauden alin lämpötila on hiukan pakkasen puolella, kun taas heinä- ja elokuussa päivän ylin on keskimäärin 16 astetta.[23]
Korkein Britanniassa koskaan mitattu lämpötila oli 38,5 °CFaveshamissa elokuussa 2003. Alin lämpötila, −27,2 °C, on mitattu Skotlannissa useita kertoja: 1895, 1982 ja 1995.[24]
Luonnontilassa suurin osa Britanniasta olisi tammipitoisen sekametsän peitossa. Metsiä on kuitenkin raivattu maanviljelyksen tieltä pronssikaudesta alkaen. Puut on hakattu myös rakennusten tarpeisiin ja poltettavaksi puuhiileksi metallien sulatusta varten. Lähes koko maa-ala soveltuu maanviljelykseen korkeimpia ylänköjä ja joitakin suoalueita lukuun ottamatta.[25]
Britanniassa elää noin 65 luonnonvaraista nisäkäslajia[26] ja siellä pesii noin 250 lintulajia.[27]
Britanniassa onviisitoista kansallispuistoa: kymmenen Englannissa, kaksi Skotlannissa ja kolme Walesissa. Puistoja on perustettu 1950-luvulta alkaen, ja ne suojelevat luonnon lisäksi maalaismaisemaa ja kulttuuriperintöä. Niinpä niiden alueella asutaan ja harjoitetaan maanviljelystä. Puistojen maa on pääosin yksityisessä omistuksessa, jonkin verran kuuluu säätiöille kutenNational Trust.[28]
Ennen roomalaisaikaa Britanniassa asui walesilaisia kansoja, skotlantilaisiapiktejä ja Britannian omaa kantaväestöä.Julius Caesar aloitti brittien valloituksen55–54 eaa., jaBritannian provinssi, joka käsitti nykyisen Englannin ja Walesin, oli osaRooman valtakuntaa400-luvulle asti.[29] Roomalaisten valloitettua Britannian saaret britit joutuivat tiiviiseen yhteyteen Manner-Euroopan kanssa. Roomalaisten jälkeen maahan hyökkäsivätanglit,saksit jajuutit 500-luvulla janormannit vuonna1066.[30]
Normannivallan aikana Englantiin alkoivat kehittyä nykyiset ominaispiirteet, kuten Lontoon asema talouden, kulttuurin ja politiikan keskuksena, kirkon vahva mutta erillinen asema, edustuksellinen hallinto ja vahva yliopistolaitos.[30]
Skotlanti ajautui Englannin vallan alle, ja 1100-luvullaHenrik II valloitti myösIrlannin. Häntä seuranneet kuninkaat joutuivat yhteenottoihin papiston ja aateliston kanssa, minkä seurauksenaJuhana Maaton joutui tekemään myönnytyksiä ja julkaisemaan säädöskokoelmaMagna Cartan.Robert Bruce palautti Skotlannin itsenäisyyden vuonna 1314, jaTudorit nousivat Englannin hallitsijaksiruusujen sodan (1455–1485) jälkeen. Tudor-hallitsijaHenrik VIII perustiEnglannin kirkon ja liitti Walesin virallisesti osaksi Englantia.[29] Henrik otti vuonna 1541 tittelin Irlannin kuningas, jonka jälkeen voidaan puhuaIrlannin kuningaskunnasta.[30] Englanti aloittisiirtomaavalloituksensaElisabet I:n kaudella.[29]
Englannissa oli lyhyt tasavaltalaiskausi 1600-luvun puolivälissäsisällissodan jälkeen. Se päättyi vuonna 1660, kunKaarle II nousi Englannin kuninkaaksi.[29] Englanti ja Skotlanti olivat saman hallitsijan hallitsemia vuodesta 1603 alkaen, ja ne liittyivät pysyvästiIson-Britannian kuningaskunnaksi vuonna 1707.[30]
Vuonna 1801 voimaan tullutunionilaki yhdisti Irlannin kuningaskunnan ja Ison-Britannian kuningaskunnan, jolloin muodostuiIson-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Vuonna 1922 Irlannin 26kreivikuntaa muodostivatIrlannin vapaavaltion, kuuden jäädessä liittoon, jonka nimeksi vaihdettiinIson-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta 1927.[3][31]
Yhdistynyt kuningaskunta oli 1800-luvun merkittävin teollisuus- ja sotilasmahti jasiirtomaavalta, joka laajimmillaan käsitti noin 30 miljoonaa neliökilometriä ja lähes neljäsosanmaapallon väestöstä. Silloin syntyi sanonta, etteiAurinko koskaan laskeBrittiläisen imperiumin yltä.[32]Teollisena vallankumouksena tunnettu muutos käynnistyikin Britanniassa 1700- ja 1800-lukujen taitteessa, mikä nosti maan maailman johtavaksi talousmahdiksi. Lisäksi Britannian siirtomaavalta oli suurimmillaanViktorian aikana (1837–1901).[29] 1900-luvun alkuun mennessä muut maat olivat saavuttaneet teollistumisessa brittien etumatkan. 1920-luvun aikana imperiumi alkoi hajota, kun Irlanti itsenäistyi 1921,[30] vaikkakin kuusiUlsterin provinssia pysyivät emämaassaan ja muodostivatPohjois-Irlannin.[29] Vuonna 1926 Australia, Kanada ja Uusi-Seelanti saivat itsenäisyyden, mutta liittyivätBrittiläiseen kansainyhteisöön.Siirtomaavallan purkautuminen jatkui toisen maailmansodan jälkeen, alkaen Intian ja Pakistanin itsenäistymisestä 1947.[30]
Churchill, Truman ja Stalin toisen maailmansodan rauhanneuvotteluissa 1945
Toisessa maailmansodassa Yhdistynyt kuningaskunta oli yksiliittoutuneista, jälleen yhdessä Ranskan ja Yhdysvaltain sekäNeuvostoliiton kanssaSaksaa vastaan. KunSaksa hyökkäsi Puolaan, Yhdistynyt kuningaskunta julisti antamiensa turvatakuiden mukaisesti Saksalle sodan 3. syyskuuta 1939. Sodan levitessä Belgiaan britit onnistuivatevakuoimaan suuren osan joukkojaanDunkerquesta kanaalin yli. Saksalaiset kävivät brittejä vastaan kiivasta ilmasotaa, muttataistelu Britanniasta ei onnistunut eikäAdolf Hitler miehittänyt Britanniaa.[34] Pohjois-Afrikassa britit torjuivat italialaiset Egyptissä, ja joutuivat taistelemaan myös avuksi tulleita saksalaisia vastaan.[35] Sota Välimerellä käsitti myös laajaa laivastosodankäyntiä, ja lentokoneet operoivat lentotukialuksilta.[36]
Toisen maailmansodan jälkeen Britannia luopui siirtomaistaanIntiassa, ja maahan alettiin rakentaa hyvinvointivaltiota ilmaisen terveydenhoidon ja koulutuksen myötä.[34]
Vuonna 1956 Britannia yritti vielä harjoittaa suurvaltapolitiikkaa pääosin brittiläisessä omistuksessa olleenSuezin kanavan kansallistanuttaEgyptiä vastaan, ja hyökkäsi maahanRanskan jaIsraelin tuella. Epäonnistunut operaatio johti konservatiivipääministeriAnthony Edenin eroon. Britannian siirtomaat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa itsenäistyivät pääasiassa 1960-luvulla alkaenGhanan itsenäisyydestä 1957. Vuonna 1973 Britannia liittyiEuroopan yhteisöön.[34] Pohjois-Irlannin tilanne kärjistyi 1972verisen sunnuntain jälkeen.Irlannin tasavaltalaisarmeija aloitti tämän jälkeen terrorikampanjan, jonka uhreja oli myös lukuisia Englannin maaperällä.[29]
Margaret Thatcherin johtamien konservatiivien hallitus vuosina 1979–1990 teki monia radikaaleja uudistuksia, yksityisti suuren osan valtion yrityksiä ja nujersi ammattiliitot. Thatcherin suosio oli huipussaanArgentiinaa vastaan käydyn vuoden 1982 voittoisanFalklandin sodan jälkeen. Vuonna 1990 hänet kuitenkin syrjäyttiJohn Major. Vuonna 1997Tony Blairin johtamaTyöväenpuolue saavutti suuren vaalivoiton, ja Blair nousi pääministeriksi.[34] Vuonna 1998 solmittiinPitkäperjantain sopimus rauhan saamiseksi Pohjois-Irlantiin. Seuraavana vuonna Walesiin ja Skotlantiin perustettiin omat parlamentit.[34] Blair asettui 2003 Yhdysvaltain tueksiIrakin sodassa, etsimään ja tuhoamaan Irakin väitettyjä joukkotuhoaseita. Vuonna 2004 Blair myönsi olleensa väärässä joukkotuhoaseista, mutta piti sotaa edelleen oikeutettuna. Työväenpuolue voitti vuonna 2005 Blairin johdolla kolmannet peräkkäiset parlamenttivaalit. Vuonna 2007 Britannia alkoi vetää joukkojaan Irakista jaGordon Brown nousi pääministeriksi ja työväenpuolueen johtoon 10 vuotta pääministerinä olleen Tony Blairin seuraajana.[34]
Vuosina 2008–2009 Britannia oli pahan pankkikriisin kourissa. Keskuspankki laski koron 1,5 prosenttiin, mikä oli alin luku sen historiassa. Valtio tuki pankkeja voimakkaasti, ja työttömyysluvut nousivat.[34] Vuosina 2009–2010 useat kansanedustajat jäivät kiinni kulukorvausten väärinkäytöstä. Vuoden 2010 parlamenttivaaleissa konservatiivit saivat eniten paikkoja mutta eivät määräenemmistöä.David Cameron perusti koalitiohallituksen yhdessä liberaalidemokraattien kanssa.[34] 43-vuotias uusi pääministeri Cameron oli Britannian nuorin pääministeri melkein 300 vuoteen ja kyseessä oli maan ensimmäinen koalitiohallitus vuoden 1945 jälkeen.[37]
23. kesäkuuta 2016 pidetyssäkansanäänestyksessä 51,9% äänesti Britannian EU:sta eroamisen puolesta. PääministeriDavid Cameron ilmoitti eroavansa sen jälkeen.[38] Heinäkuussa 2016 uudeksi pääministeriksi ja konservatiivijohtajaksi Cameronin tilalle tuliTheresa May, jonka hallitukseen tuli ulkoministeriksi konservatiivien Brexit-siiven näkyvin hahmoBoris Johnson.[39] Mayn julistamien ennenaikaistenparlamenttivaalien tulos kesäkuussa 2017 oli konservatiiveille pettymys, sillä odotettua suurmenestystä ei tullut. Puolue pysyi juuri ja juuri suurimpana, mutta menetti parlamentissa enemmistöasemansa.[40] Toukokuussa 2019 pääministeri May erosi, koska hän ei saanut parlamenttia hyväksymään neuvottelemaansa EU-erosopimusta.[41] Heinäkuussa 2019 Boris Johnsonista tuli Britannian uusi pääministeri ja konservatiivipuolueen johtaja.[42] Joulukuussa 2019 pidetyissä ennenaikaisissa Britannianparlamenttivaaleissa pääministeri Boris Johnsonin konservatiivit ottivat murskavoiton. Vaalitulos antoi Johnsonille vahvan mandaatin jatkaa EU-eron ajamista.[43]
Britannian ero Euroopan unionista (Brexit) toteutui lopulta 31. tammikuuta 2020. Eroa seurasivat kauppaneuvottelut EU:n kanssa. Unionin kanssa käytävässä kaupassa Britannia joutuu edelleen noudattamaan EU:n sääntöjä, joista maa ei ole enää päättämässä.[44] Yhteiseen sopimukseen sisältyy siirtymäaika, joka kestää vuoden 2020 loppuun. Siirtymäaikana EU-oikeuksia sovelletaan Britanniassa normaalisti.[45]
Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA lopetti rikollisen ja aseellisen toimintansa vuonna 2006.[46] Britanniassa on tehty useita terrori-iskuiksi luokiteltuja rikoksia vuosituhannen vaihteen jälkeen. Osa rikoksista on kohdistunut yksittäisiin ihmisiin, toisilla on pyritty saamaan aikaan mahdollisimman paljon tuhoa siviileille. Tuhoisimpia näistä iskuista ovat olleetLontoon pommi-iskut vuonna 2005 jaManchesterin isku vuonna 2017.[47]
Yhdistynyttä kuningaskuntaa 70 vuoden ajan hallinnut kuningatarElisabet II kuoli 8. syyskuuta 2022.[48][49]
Yhdistynyt kuningaskunta on parlamentaarinenmonarkia, jonka hallitsijana on kuningasCharles III. Monarkilla on periaatteessa laajat valtaoikeudet, mukaan lukien oikeus julistaa sota ja valita pääministeri. Teoriassa koko Yhdistyneen kuningaskunnan hallinto on olemassa monarkin suopeudesta. Käytännössä hallitsija ei käytä suurta valtaa, vaan valtaa käyttää monarkin nimissä demokraattisesti valittuparlamentti ja pääministeri.[30][50]
Yhdistynyt kuningaskunta on harvoja maita maailmassa, jolla ei ole virallistaperustuslakia, vaan kaikkia maan lakeja voidaan periaatteessa muuttaa yksinkertaisella parlamentin enemmistöllä. Käytännössä kuitenkin 700-vuotinen perinne estää niiden vaihtelemisen päähänpistojen mukaan.[30] Maassa puhutaan kuitenkinkirjoittamattomasta perustuslaista, joka ohjaa valtioelinten toimintaa ja jonka mukaan esimerkiksi hallitsija pysyttelee poliittisten päätösten ulkopuolella ja tälle lain mukaan kuuluvaa ylintä toimeenpanovaltaa käyttää pääministeri.
Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti on kaksikamarinen. 650-jäseniseenalahuoneeseen (engl.House of Commons) jäsenet valitaan vaalilla jaylähuoneeseen (engl.House of Lords) nimitetään. Ylähuoneen jäseninä ovat noin 700 elinikäisen henkilökohtaisen aateluuden saanutta jaEnglannin kirkon piispat. Vuoden 1999 Lords Act lopetti ylähuoneen periytyvän jäsenyyden, mutta sen 92 elossa olevaa paikkansa perinyttä saivat jäädä jäseniksi. Alahuoneen jäsenet valitaan yhden edustajan vaalipiireistä. Alahuoneen vaalit on pidettävä vähintään viiden vuoden välein, mutta usein ne järjestetään ennen määräaikaa.[3]
Pääministeri on yleensä alahuoneen suurimman puolueen johtaja, vuodesta 2024Keir Starmer.
Pääpuolueet ovat 1920-luvulta lähtien olleetkonservatiivipuolue jatyöväenpuolue. Yhden ehdokkaan vaalipiirien vaalijärjestelmä suosiikaksipuoluejärjestelmää, ja jompikumpi puolueista on yleensä hallitusvastuussa. Kolmanneksi suurin puolue onliberaalidemokraattinen puolue, joka muodostettiin vuonna 1988 vanhan liberaalipuolueen ja sosiaalidemokraattisen puolueen yhdistyessä. Se kannattaa vaalijärjestelmän muuttamista ja kaksipuoluejärjestelmästä luopumista.[51] Vuoden 2024 vaaleissa liberaalidemokraatit saivat 12 prosenttia äänistä ja 72 paikkaa.[52]
Vuonna 2024 valitussa alahuoneessa työväenpuolueella on 411 paikkaa, konservatiiveilla 121, liberaalidemokraateilla 72 ja muilla 46.[4]
Vuonna 1999 perustettiinSkotlannin parlamentti jaWalesin parlamentti, joista Skotlannin parlamentilla on lainsäädäntövaltaa. Pohjois-Irlannilla on vuodesta 2003 oma 108-jäseninenkansalliskokous ja lisäksi 18 paikkaa Westminsterin parlamentissa. Vallan siirto Belfastiin jäädytettiin vuonna 2003, mutta vietiin loppuun vuonna 2010.[30]
Vuoden 2024 parlamenttivaaleissaKeir Starmerin työväenpuolue saavutti merkittävän voiton ja sai 412 paikkaa alahuoneen 650 paikasta 33,7 prosentin ääniosuudella. Nämä vaalit merkitsivät konservatiivien 14 vuoden hallinnon loppua.Rishi Sunakin johtama puolue sai vain 121 paikkaa ja 23,7 prosenttia äänistä.[52]Vuoden 2019 parlamenttivaalien jälkeen parlamentin konservatiiveilla on suurin parlamentaarinen enemmistö sitten pääministeriMargaret Thatcherin vuoden 1987 vaalivoiton.[55]
Yhdistynyt kuningaskunta on jäsenenäKansainyhteisössä jaNatossa. Sillä on pysyvä paikkaYK:n turvallisuusneuvostossa javeto-oikeus sen päätöksiin. Vuoteen 2003 mennessä se oli käyttänyt oikeuttaan 32 kertaa, 23 kertaa tukeakseen Yhdysvaltoja ja yksin Zimbabwea koskevissa kysymyksissä.[56]
Vuosina 1973–2020 Yhdistynyt kuningaskunta kuuluiEuroopan unioniin. Britannian hallitus aloitti kesäkuussa 2016 pidetynBrexit-kansanäänestyksen jälkeen prosessin, jonka seurauksena valtio erosi unionista 31. tammikuuta 2020 ensimmäisenä EU:sta eronneena valtiona.[57]
Yhdistynyt kuningaskunta on yksi harvoista ydinasevaltioista. Sen pelotteeseen kuuluu neljäVanguard-luokan ballistista ohjussukellusvenettä, jotka on kukin aseistettu kuudellatoistaTrident II -ohjuksella ja 48 ydinkärjellä. Järjestelmä otettiin käyttöön 1994 korvaamaan vuonna 1968 käyttöön otetutResolution-luokan sukellusveneet ja Polaris-ohjukset.[58] Ilmavoimat luopui WE.177-ydinaseista 1998 ja laivasto 1992.[59] Trident-ohjusten suunniteltu käyttöikä päättyy 2024. Vuonna 2006 pääministeri ilmoitti Britannian suunnittelevan sukellusveneiden ja Trident-ohjusten uusimista mikä jatkaisi niiden käyttöaikaa 2040-luvulle asti.[60]
Yhdistyneellä kuningaskunnalla on perinteisesti ollut läheinen suhde (special relationship)Yhdysvaltoihin. Ilmauksen muotoili joWinston Churchill, mutta sen jatkuminen on kyseenalaistettu 2010-luvulla.[61]
NUTS-järjestelmän ylimmällä tasolla Yhdistynyt kuningaskunta jakaantuu 12 alueeseen: yhdeksänaluetta (region), Skotlanti, Wales ja Pohjois-Irlanti.[63]
Englannissa on yhdeksän aluetta jaettu edelleen 34kreivikuntaan (county) ja 47yhtenäishallintopiiriin. Tämän aluejaon ulkopuolella on 36 metropolialuetta ja 33 Lontoon osa-aluetta. Skotlannissa on 32 paikallisneuvoston johtamaa aluetta. Walesissa on 22 kuntaa, joista 10 on kaupunkipiirikuntia (county borough), yhdeksän kreivikuntia ja kolme kaupunkeja. Pohjois-Irlannissa on 26 kuntaa.[63]
Suomen kielessä koko valtiosta käytetäänyleiskielessä nimitystäBritannia,Iso-Britannia taiEnglanti.[7] TosiasiassaIso-Britannia kuitenkin tarkoittaa vain sen nimistä saarta, jaEnglanti on vain yksi Yhdistyneen kuningaskunnan osa. Britit, varsinkin walesilaiset, skotit ja pohjoisirlantilaiset, voivat pitää loukkaavana Englanti-nimen käyttöä koko valtiota tarkoittavana.[67][68]Suomen kielen lautakunta suosittelee mieluiten käyttämään nimeä Britannia, mutta hyväksyy myös nimen Englanti koko valtiolle.[69]
Vuodesta 1801, jolloinIrlanti tuli osaksi kuningaskuntaa, vuoteen 1921, jolloin Irlanti itsenäistyi, valtion nimenä oliIson-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Tämän edeltäjänä oliIson-Britannian kuningaskunta, joka muodostui vuonna 1707Englannin jaSkotlannin kuningaskuntien yhdistyessä.
Yhdistyneen kuningaskunnan bruttokansantuote on maailman suurimpia. Ostovoimakorjattuna (arviolta 3,93 biljoonaa dollaria vuonna 2023) se on maailman yhdeksäs ja Euroopan toinen (Saksan jälkeen) vuonna 2023. Euroopan maista Ranska on bruttokansantuotteella mitattuna suunnilleen samaa tasoa Britannian kanssa, myös asukasta kohden laskettuna.[70]Inflaatio, korot jatyöttömyys (4,4 % vuonna 2017) ovat pysyneet matalina.[3]
Iso-Britannia oliteollisen vallankumouksen kehto, mutta nykyisin teollisuus tuottaa enää viidenneksenbruttokansantuotteesta (vuonna 2017 19 %).Kivihiilen louhinta on lähes täysin loppunut. Teollisuuden osuus taloudesta on edelleen vähentymässä. Pohjanmerenöljy- jakaasuvarat ovat loppumassa, ja maa on ollut energian nettotuoja vuodesta 2005.[3]
Sähköstä 80 % tuotetaanfossiilisilla polttoaineilla, mikä teki Yhdistyneestä kuningaskunnasta 2008 maailman kahdeksanneksi suurimmanhiilidioksidipäästöjen tuottajan.[71] Vuonna 2010 47 % sähköstä tuotettiin kaasulla, 28 % kivihiilellä, 16 % ydinvoimalla ja 7 % uudistuvista energianlähteistä. Uudistuvien energialähteiden osuus aiotaan nostaa 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.[72] Loppuvuodesta 2024 Yhdistyneesta kuningaskunnasta tuli ensimmäinen G7-maa, joka sulki viimeisen hiilivoimalansa. Kivihiiltä oltiin käytetty maassa 142 vuotta.[73][74][75]
Palveluala, erityisesti pankkitoiminta sekä vakuutus- ja yrityspalvelut tuottavat suurimman osan BKT:sta, ja ne työllistävät yli 80 % työvoimasta.[3]Lontoon City on globaali talouskeskus jaLontoon pörssi maailman suurimpia.[77][78]
Matkailu on myös tärkeä tulonlähde, ja maassa vieraileekin yli 30 miljoonaa matkailijaa joka vuosi,[79] mikä tekee siitä maailman kuudenneksi suosituimman matkailukohteen. Laman myötä matkailijoiden määrä ja heidän kuluttamansa rahamäärä ovat vähentyneet.[80]
Tärkeimpiä vientituotteita ovat teollisuustuotteet, polttoaineet, kemikaalit, elintarvikkeet, juomat ja tupakka. Viennin suurimpia kohdemaita ovat Yhdysvallat, Saksa, Ranska, Irlanti ja Belgia.[3]
Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on jättänyt liittymättäeuroalueeseen, ja mielipidetiedustelujen mukaan kansa tukee päätöstä.[3]
Rautateitä on 16 454 kilometriä.[3] Vuonna 2010 rautateillä tehtiin 1 353 miljoonaa matkaa, yhteensä 65 miljardia kilometriä. Junaliikenne kasvoi edellisvuoteen verrattuna noin 6–7 prosenttia. Junista 90,9 prosenttia kulki ajallaan.[82]
Kansainvälinen junayhteys tuleeEurotunnelia pitkin Kanaalin ali, ja sitä kulkevat junat tuovat myös autoja.[83]
Heinäkuussa 2011 Yhdistyneessä kuningaskunnassa arvioitiin olevan 62 698 362 asukasta. Etnisesti jaoteltuna englantilaiset muodostavat 81,5 %, skotit 9,6 %,iiriläiset 2,4 %, walesilaiset 1,9 %, pohjoisirlantilaiset 1,8 % sekä länsi-intialaiset,intialaiset, pakistanilaiset ja muut 2,8 % väestöstä.[3]
Vuoden 2011 väestönlaskennassa 59,5 prosenttia väestöstä ilmoitti itsensäkristityiksi.[3] Vuonna 2018 tehdyssä kyselyssä näin vastasi enää 38 prosenttia.[84] Vuoden 2007 tilaston mukaan kymmenen prosenttia väestöstä kävi viikoittain kirkossa, eniten säännöllisiä kirkossa kävijöitä oli Pohjois-Irlannissa, vähiten Walesissa.[85]Englannin kirkko on virallinen valtiokirkko.[86]Katolisella kirkolla on noin viisi miljoonaa jäsentä.[87]
Valtakieli onenglannin kieli. Yli puoli miljoonaa walesilaista puhuukelttiläisiin kieliin kuuluvaakymriä, jolla on virallisen kielen asema Walesissä[88] ja jolla myös lähetetään radio- ja televisio-ohjelmia.Gaelia puhuu noin 58 000 ihmistä Skotlannissa, enimmäkseenHebrideillä. Pohjois-Irlannissa 95 000 ihmistä puhuu iiriä. Kaikkiaan maassa puhutaanEthnologuen määritelmien mukaan 12:ta alkuperäistä kieltä. Suurimpia maahanmuuttajien kieliä ovatpunjabi (itä- ja länsipunjabilla yhteensä 574 000 puhujaa),urdu jabengali (400 000 molempia) sekä joskus bengalin murteeksi laskettavasylheti (300 000 puhujaa)[89]
Yhdistyneeseen kuningaskuntaan muuttaa paljon ihmisiä muista maista. Esimerkiksi Lontoon metropolialueen asukkaista 40 prosenttia on syntynyt ulkomailla. Maahanmuutto kasvattaa pikavauhdilla koko Britannian väestöä. Maan väkiluvun ennustetaan kasvavan 2021–2036 noin 6,6 miljoonalla hengellä eli lähes 10 prosentilla. Väestön kasvuvauhti on nopeampaa kuin aiemmin uskottiin, mikä on johtanut asuntopulaan. Maahanmuutto ei ole kuitenkaan ratkaissut maan työvoimapulaa 2020-luvulla.[90]
WHO:n vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Britannian alkoholinkulutus on maailmassa 22. sijalla, puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna hiukan yli kymmenen litraa aikuista kohti. Suomen, Belgian ja karibialaisen Saint Lucian kulutus on likimain samalla tasolla.[91]
Koulutus on pakollista viiden ja kuudennentoista ikävuoden välillä, mutta tammikuussa 2007 hallitus ilmoitti pidentävänsä pakollisen koulutuksen 18 ikävuoteen asti. Suurin osa lapsista käy ilmaista julkista koulua. Yhdenteentoista ikävuoteen asti käydäänprimary schoolia, sen jälkeensecondary schoolia. Neljäntoista ja kuudentoista ikävuoden välillä opiskellaan GCSE-kokeeseen. Kuudennentoista ikävuoden jälkeen oppilas voi valitasixth form collegen, joka päättyy A-tason (Advanced Level) kokeeseen, jossa kirjoitetaan 2–5 ainetta, ja jonka jälkeen voi pyrkiä yliopistoon. Skotlannissa kokeiden nimet ovatStandards Grades jaNational Qualifications. Pohjois-Irlannin järjestelmä eroaa jonkin verran edellä kuvatusta.[92]
Yhdistynyt kuningaskunta muodostuu neljästä toisiinsa sitoutuneesta kansakunnasta, ja vaikka elämäntapa on laajalti samankaltainen, kulttuurissa on eroja niin näiden kansakuntien välillä kuin paikallisella ja alueellisella tasolla. Skotlannin kansallispuolueen keskeinen kysymys on talous, etenkin Pohjanmeren öljytulojen jakautuminen, kun taas Walesin kansallispuolue on kiinnostunut kielen ja kulttuurin säilyttämisestä. Murre ja puhetapa kertovat usein ihmisen taustasta ja kotiseudusta. Oman jalkapallojoukkueen kannattamisesta on tullut monille tärkeä ylpeyden aihe.[25]
Brittiläinen kirjallisuus kuuluu eurooppalaisen kulttuurin keskeisimpiin. Sillä on pitkä historia ja suuri kulttuurinen vaikutus koko länsimaalaiseen kirjallisuuteen.
Ensimmäinen merkittävä englanninkielinen kirjallinen tuotos oliGeoffrey Chaucer'n 1300-luvulla kirjoittamaCanterburyn tarinoita. Tapauksesta tekee merkittävän se, että suurin osa hovirunoilijoista käytti tuohon kulttuurin valtakieltä latinaa.[97]
Elisabet I:n ajan kuuluisin brittiläinen hahmo oliWilliam Shakespeare, jota pidetään eräänä kaikkien aikojen merkittävimmistä kirjailijoista ja etevimmistä englannin kielen taitajista. Shakespearen kirjallinen tuotanto on laajaa sisältäen näytelmiä, sonetteja ja runoja. Erityisen tunnettu hän on juuri näytelmistään, joista kuuluisimpia ovatKesäyön uni,Romeo ja Julia,Hamlet jaOthello.[98]
Brittiläisellä teatterilla on pitkät perinteet Shakespearen ajoista asti. Nykyään LontoonWest End on teatterimaailman keskus.[102] SirAndrew Lloyd Webber on hallinnut West Endiä monta vuotta, valloittanut myös Broadwayn ja hänen musikaaleistaan on tehty suosittuja elokuvia.[103] MaailmankuuluRoyal Shakespeare Company toimii Shakespearen kotikaupungissaStratford-upon-Avonissa ja esiintyy myös muualla.[104] Merkittäviä nykyisiä näytelmäkirjailijoita ovat Alan Ayckbourn, John James Osborne, Harold Pinter, Tom Stoppard ja Arnold Wesker.[105]
Britannian television kulmakivi on valtion omistamayleisradioyhtiöBBC, jolla on useita kanavia televisiossa ja radiossa. BBC:n televisiokanavat ovat julkisen palvelun kanavia, joilla ei esitetä mainoksia. Se toimii myös televisiosarjojen ja ohjelmien tuottajana. BBC:n tuotanto on valtavan laajaa ja käsittää niin draamaa, komediaa (britcom), dokumentteja kuin pitkiä elokuviakin. BBC:n ohjelmistoon kuuluu muun muassa kaikkien aikojen pitkäikäisin tv-sarjaDoctor Who. BBC omistaa myös oikeudet useisiin suurenluokan urheilutapahtumiin, muun muassaolympialaisiin,jalkapallon EM- jaMM-kisoihin sekäF1-sarjaan (vuosina 2008–2015, vuodesta 2016 alkaen oikeudet ovat Channel 4 -kanavalla). BBC myös edustaa Britanniaa Euroopan Yleisradioyhtiön jäsenenä myösEurovision laulukilpailuissa.lähde?
BBC:llä on merkittävä rooli televisiotekniikan ja radioviestinnän kehityksen historiassa. Se oli toisen maailmansodan aikana yksi tärkeimmistä joukkoviestimistä maailmassa ja sen radiolähetyksiä kuunneltiin ympäri Eurooppaa. Se myös otti ensimmäisenä eurooppalaisena tv-yhtiönä käyttöön säännölliset värilähetykset BBC Two -kanavalla vuonna 1967.
Kaupallisia kanavia toimii Britanniassa useita, joista suurimmat (ja samalla ainoat koko maan kattavat) ovat julkisomisteinen, mutta mainosrahoitteinenChannel 4 ja kaupallinenITV (ent.Channel 3). Näistä ITV on pitkäikäisempi ja luotiin aikoinaan useiden tv-alan toimijoiden yhteenliittymänä tuomaan kilpailua BBC:lle. ITV omistaa nykyään tv-toimijatGranada Televisionin jaYorkshire Televisionin ja on siksi kasvanut selkeästi britannian toiseksi suurimmaksi mediayhtiöksi. ITV on lähettänyt kanavillaan monia brittiläisen television klassikoita, muun muassaSherlock Holmesin seikkailut,Mr. Bean ja pitkäikäisiä draamasarjojaEmmerdale jaSydämen asialla (Heartbeat). Channel 4 esittää etupäässä nuorille suunnattujaamerikkalaisia ohjelmia ja on kehittänyt kansainvälisesti tunnetunBig Brother-formaatin.lähde?
Vanhimmat Britteinsaarilta löytyneet taide-esineet ovat kivikauden hautalöytöjä. Pronssikaudella käytettiin kuparia, tinaa ja Wessexissä myös kultaa. Keltit toivat uusia taideperinteitä, metallien rinnalla käytettiin kiveä ja puuta. Roomalaisten valtakaudella alettiin tehdä patsaita, rintakuvia ja hautamonumentteja. Uusina materiaaleina he toivat lasin ja mosaiikit.[139]
1800-luvulla kehittyi englantilaiseksi koulukunnaksi kutsuttu maalauksen tyylisuunta muotokuviin ja maisemamaalauksiin. Sen kärkinimiä olivatJoshua Reynolds,George Stubbs jaThomas Gainsborough. 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla brittiläinen taide oli radikaaleimmillaan, ja sitä edustivatWilliam Blake,John Constable,William Hogarth jaWilliam Turner.[140] Ennen kaikkea Turnerin lähes abstraktit maisemat vaikuttivat myöhemmin suuresti impressionismin kehitykseen.[141]
Vuodesta 1984 alle 50-vuotiaalle brittiläiselle taiteilijalle on myönnetty suuriTurner-palkinto. Maan suurimpia taidelaitoksia ovat Allied Artists Association, Royal College of Art, Royal Society of Arts,Royal Academy of Arts,Tate Britain jaTate Modern.
Brittiläisen ruokakulttuurin tunnetuin ilmentymä on tukevaenglantilainen aamiainen. Siihen kuuluu usein makkaroita, munia keitettyinä, paistettuina tai munakokkelina, paistettua pekonia, paahtoleipää, herkkusieniä, paistettuja tomaatteja ja papuja.[143]
Toinen tärkeä ateria onfish and chips, joka onuppopaistettua leivitettyä kalaa ja ranskalaisia perunoita. Fish and chips -annoksia myydäännakkikioskia vastaavissa kojuissa sekä pubeissa oluen kanssa. Sunnuntailounaalla briteillä on ollut kautta aikojen tapana syödä paahtopaistia jaYorkshire puddingia. Sen lisäksi ympäri Britanniaa on useita suosittuja alueellisia ruokia, kutenSkotlannissahaggis (täytetty lampaan mahalaukku) jaWalesissa Welsh Rarebit (paahtoleipä, jossa on runsaasti munaa ja juustoa).[144][145]
Britit ovat erittäin suuriateen jaoluen ystäviä. Iltapäivätee kehittyi käsitteenä brittikulttuuriin 1840-luvulla, ja nykyään viidesosa maailman teestä kulutetaan Britanniassa.[146] Teetä tarjotaan usein kahviloissa höystettynä erilaisilla lisukkeilla.[147] Olut on Britannian kansallisjuoma, ja sitä tuotetaan maassa 1 200 eri merkkiä.[146] Olutta juodaan myös isoista kolpakoista, mutta tarkoituksena ei ole humaltuminen. Nuoret juovat limuviinoiksi kutsuttuja sekoituksia nopeasti humaltumistarkoituksessa.[148] Skotlantilainenviski on puolestaan merkittävä vientituote.[146]
Britanniassa yhteiskuntaluokilla on suurempi merkitys kuin etnisellä taustalla. Monet määrittelevät itsensä työväenluokan tai keskiluokan edustajiksi. Harvat myöntävät kuuluvansa yläluokkaan, mutta siihen määritellään yleensä maaomaisuutta perineet aateliset. Työväenluokkainen tausta on kunniallinen mutta vähävarainen. Koulutus on vähäistä, asunto on vuokralla ja palkkaa saadaan viikoittain, tyypillisesti teollisuustöistä. Työväenluokka liitetään työväenpuolueen ja ammattiliittojen arvoihin, mutta tosielämässä luokkarajat eivät ole niin suoraviivaisia kuin luokkajärjestelmän arvostelijoiden ja poliitikkojen puheissa.[25] Vaikka luokkajärjestelmää pidetään vanhakantaisena, esimerkiksi lasten koulumenestys on edelleen voimakkaasti sidoksissa yhteiskuntaluokkaan.[149]
Britannian suosituin laji on jalkapallo, ja laji onkin kehitetty Englannissa.Englannin jalkapalloliitto on maailman vanhin jalkapalloliitto. Englannilla, Skotlannilla, Walesilla ja Pohjois-Irlannilla on omat jalkapallon maajoukkueensa. FIFA:n rankingissa heinäkuussa 2025 Englanti oli neljäs, Wales 31:s, Skotlanti 47:s ja Pohjois-Irlanti 71:s. Englanti on voittanut kertaalleen maailmanmestaruuden kotikisoissaan1966, ja kaikki muutkin ovat pelanneet vähintään kertaalleen MM-kilpailuissa.[150][151] Jalkapallon lisäksi muun muassarugby jakriketti ovat suosittuja joukkuelajeja Isossa-Britanniassa. Niiden juuret ovat Britanniassa, ja Englannissa, Skotlannissa ja Walesissa pelataan sekärugby leagueta ettärugby unionia.[151]
Vaikka monissa lajeissa Englannilla, Walesillä ja Skotlannilla on omat joukkueet, olympialaisiin on osallistunut Ison-Britannian joukkue, joka nimestään huolimatta edustaa koko valtiota. Nykyisin se lähettää kesäolympialaisiin noin 300, ja talviolympialaisiin 30–50 urheilijaa.[155] Lontoo on isännöinyt olympialaisia vuosina1908,1948 ja2012.[156] Mitaleita britit ovat saaneet satoja, ja maa on pärjännyt erityisesti yleisurheilussa, tenniksessä,soudussa,purjehduksessa jataitoluistelussa.[151] Viisissä perättäisissä olympiakisoissa kultaa voittanutta soutajaaSteve Redgravea on kutsuttu Britannian suurimmaksi olympiaurheilijaksi.[157]
↑abBritannia, Iso-Britannia vai Englanti? (Ison-Britannian eri nimien selvennystä) Kielitoimiston ohjepankki. 2015. Kotimaisten kielten keskus (www.kotus.fi). Viitattu 26.5.2015.
↑Eliot A. Cohen: History and the HyperpowerForeign Relations. 2004. Council on Foreign Relations, Inc. Viitattu 29.3.2015.
↑Niall Ferguson: Empire: The Rise and Decline of the British World Order and the Lessons for Global Power. Basic Books, 2003. ISBN 0-465-02328-2
↑Imperial retreatNorton anthology of English literature. W.W. Norton and Company.
↑Robert B. Louden: The World We Want : How and Why the Ideals of the Enlightenment Still Elude Us, s. 187. Oxford University Press, 2007. ISBN 9780198043379Teoksen verkkoversio.
↑British urban pattern: population data (pdf) ESPON project 1.4.3 Study on Urban Functions. March 2007. European Spatial Planning Observation Network. Viitattu 22.2.2010.
↑Christina Schaeffner: Political Discourse, Media and Translation. Cambridge Scholars Publishing, 14.12.2009. ISBN 978-1-4438-1793-6Teoksen verkkoversio Viitattu 10.8.2023. (englanniksi)
↑Greg Barton, Paul Weller, Ihsan Yilmaz: The Muslim World and Politics in Transition: Creative Contributions of the Gülen Movement. A&C Black, 18.12.2014. ISBN 978-1-4411-5873-4Teoksen verkkoversio Viitattu 10.8.2023. (englanniksi)
↑Corey Frost, Karen Weingarten, Doug Babington, Don LePan, Maureen Okun: The Broadview Guide to Writing: A Handbook for Students - Sixth Edition. Broadview Press, 30.5.2017. ISBN 978-1-77048-583-9Teoksen verkkoversio Viitattu 10.8.2023. (englanniksi)
.svg)
.svg)
.jpg)
7.jpg)
.jpg)
_(cropped).jpg)
_2015-02-06_09_(cropped).jpg)
.jpg)
