Latinalaista Y-kirjainta vastaakreikkalaisessa kirjaimistossa kirjainypsilon (Υ, υ).Kyrillisessä kirjaimistossa esiintyvä samannäköinenkyrillinen У (у) on u-äänteen merkki. Kyrillisessä kirjaimistossa käytetään y-äänteen merkkinä eräissä kielissä lähes samannäköistä kyrillistä kirjaintaҮ (ү), tarkkeellisia kirjaimiaӰ (ӱ) taiӲ (ӳ) tai myös kirjaintaЮ (ю). Yhdennäköisyydestään huolimatta kaikki Y:n tapaiset kirjaimet ovatUnicode-merkistössä eri merkkejä.
Y-kirjain omaksuttiin latinalaisiin aakkosiin100-luvulla eaa.kreikkalaisesta kirjaimistosta. Sen taustalla on kreikanypsilon (Υ), josta oli jo saatuV-kirjain, mutta joka otettiin uusine äännearvoineen käyttöön latinassay-äänteen merkiksi, tosin vain lainasanoissa.[1]
Y-kirjaimella merkitään suomen kielessä labiaalista suppeaaetuvokaalia[y]. Y on suomessa puhdas vokaali, eikä se äänny j:nä kuten eräissä muissa kielissä.[2]
Y-kirjainta onvanhassa kirjasuomessa käytetty myösi-äänteen merkkinä. Esimerkiksi kieltosanaei voitiin kirjoittaaey. Toisaaltay-äänne voitiin puolestaan kirjoittaau,i,ij taiw tai jättää kokonaan merkitsemättäkin kuten sanassamös (myös).[3]
Y-kirjainta nimitetään eräissä kielissä ”kreikkalaiseksi i:ksi” (ransk.y grec) taiypsiloniksi.[1]
Ruotsissa, norjassa, tanskassa ja tšekissä y-kirjaimen äännearvo ony. Muissa kielissä tavallinen ääntämys oni (ranskassa, espanjassa ja puolassa) taij (englannissa, espanjassa).Saksassa y-kirjain on harvinainen; se voi merkitä jokoi- taiy-äännettä.[1]
