Xinjiang[8] eliSinkiang[8][7] (uiguuriksi: شىنجاڭShinjang,kiin.新疆,pinyin:Xīnjiāng) onautonominen alueKiinassa. Xinjiang merkitsee kiinan kielellä "uutta rajaa". Koska Kiinan autonomiset alueet ovat joillekinvähemmistökansallisuuksille varattuja, Xinjiang on varattuuiguureille, minkä vuoksi alueen täydellisempi nimi onXinjiangin uiguurien autonominen alue.[7] Myös nimeäSinkiang-Uigur on käytetty.[9] Muita nimiä alueelle ovatKiinan Turkestan taiItä-Turkestan.
Xinjiangin väestö on ollut kasvussa.[1] Osana Kiinan kansantasavallan väestöpolitiikkaa on Xinjiangissa sallittu kaupunkilaisille yksi lapsi ja maalla asuville kaksi lasta vuodesta 1984. Maalla asuvat ovat paljolti uiguureja ja muita vähemmistökansallisuuksia, kun taaskaupungistuminen on tapahtunut pääasiassa öljy- ja kaasuteollisuuden tarpeista, mikä on tuottanut alueelle väestöä Kiinan muista osista, pääasiassahan-kiinalaisia. Kiinalaisten ja uiguurien välillä on ollut poliittista kitkaa, joka on johtanut levottomuuksiin, terroritekoihin ja näiden koviin tukahduttamistoimiin. Kiinan uiguureihin ja muihin muslimivähemmistöihin kohdistamia sortotoimenpiteitä kutsuttiin ensin uiguurien kulttuuriseksi kansanmurhaksi, 2020-luvulla jouiguurien kansanmurhaksi.
Xinjiangin ja samalla koko Kiinan alin kohta sijaitsee 155 metriä merenpinnan alapuolella, korkeimman vuoren yltäessä 8 611 metrin korkeuteenKashmirin rajalla.
Alue on ilmastoltaan mannermainen ja kuiva, minkä vuoksi säänvaihtelut lämpötilan osalta ovat jyrkkiä.
Xinjiang on ollut enemmän tai vähemmän Kiinan hallussaHan-dynastiasta lähtien, sillä sen kautta kulkevasilkkitie piti turvata. Se on kuitenkin ollut varsinautonominen, sillä se on kovin kaukana Kiinan pääalueista.
Provinssi perustettiinQing-dynastian aikana 1884. Pariin otteeseen alueella oliItä-Turkestan-niminen valtio, joka muutti nimensä Xinjiangiksi 1934. Valtion ainoa sallittu puolue oli kommunistipuolue, ja valtio läheni Neuvostoliittoa. Vuonna 1944 valtio palasi Itä-Turkestaniksi, mutta Kiinan kansantasavalta miehitti sen vuonna 1949 ja perusti sille autonomisen hallintoalueen 1. lokakuuta 1955. Kiinan ensimmäinen ydinkoe suoritettiin Xinjiangissa 16. lokakuuta 1964.
Useimmat uutiset alueelta kertovat Kiinan keskushallinnon harjoittamasta voimakkaasta sorrosta, samaa kertovat muun muassaAmnesty International jaHuman Rights Watch.[10] Kiinan suunnitelmallisia ja laajamittaisia sortotoimia voidaan kutsuakansanmurhaksi.[11] Kiinan ylin johto on osaltaan syypää näihin tekoihin, sillä Kiinan kommunistisen puolueen johtohahmojen (esimerkiksiXi Jinping ja pääministeriLi Keqiang) lausunnot ovat johtaneet uiguurien ja muiden Kiinan muslimivähemmistöjen sortoon.[12]
Kiinan viranomaiset ovat sulkeneet uiguureja melko mielivaltaisin perustein vankileireille. Niissä on tapahtunut kaltoinkohtelua ja kidutusta.[13][14] Uiguurikulttuurin ja -älymystön edustajien toimintaa on estetty; kirjailijoita, tiedotusvälineiden ja kirjapainojen työntekijöitä, yliopistojen professoreita ja muita älymystön edustajien on vangittu tai "kadonnut".[15][16][17] EsimerkiksiXinjiangin yliopiston rehtoriTashpolat Teyip uutisoitiin erotetun ja pidätetyn vuonna 2017; on myös esitetty että hänet olisi tuomittu pian tämän jälkeen kuolemaan salaisessa oikeudenkäynnissä.[18][19] Kiina on myös pyrkinyt siirtämään kiinalaisia uiguurialueelle, ja uiguureja muualle maahan.[20] Kiinan hallitus on kiistänyt ulkomaiset puheet uiguurien vainosta.[21]
Kiinalaisten kovien toimien syynä on ollut uiguurien itsenäisyysmielisten harjoittama jatkuva separatismi ja terrorismi.[22][23] Keskushallinto pelkää islamilaisen kansan pyrkivän irti emä-Kiinasta. Riippumaton tiedonvälitys alueelta on rajoitettua.
Yksi uiguurien aktivistijärjestö luokitellaan terroristijärjestöksi. Kiinan hallinto on epäillyt julkisesti aktivisteja mellakoiden järjestämisestä, salamurhista, aseiden salakuljettamisesta, sadoista pommiräjäytyksistä sekä linja-autojen räjäyttämisistäPekingissä jaWuhanissa. Elokuussa 2001 kansan vapautusarmeija järjestiKangsharissa paraatin, jossa esiteltiin myös sotilaallista kalustoa. Työpaikoilta myönnettiin vapaata paraatin seuraamiseksi.lähde? Lokakuussa 2001 Kiinan ulkoasiainministeriTang Jiaxuan epäili julkisesti uiguuriaktivisteja yhteyksistäOsama bin Ladenin johtamaanal-Qaida-järjestöönAfganistanissa.lähde?
Osana Yhdysvaltain johtamaa kansainvälistäterrorisminvastaista sotaa uiguureja otettiin kiinni vuosiksiGuantanamo Bayn vankileirille. Miesten lopulta vapauduttua terroriepäilyttä Yhdysvallat pyrki sijoittamaan heitä myös Euroopan unioniin, muun muassa Suomeen. Kun tämä ei toteutunut, päätyivät miehet Albaniaan, koska eivät katso pystyvänsä palaamaan aikaisemman terroriepäilyn vuoksi enää Kiinaan.lähde?
Vuonna 2008 kaksi miestä ajoiKašgarin keskustassa kuorma-autolla aamulenkkeilevään poliisiryhmään aiheuttaen 17 poliisin kuoleman ja 15 loukkaantumisen. Miehet saivat teoistaan kuolemantuomiot.[24] Kesäkuun lopulla2009 puhjenneita levottomuuksia pidetään vakavimpina pitkiin aikoihin, ja Kiina syytti väkivallan lietsomisesta ulkomailla toimivia uiguurijärjestöjä.[25] Väkivaltaisuudet leimahtivat jälleen vuonna 2013, jolloin viranomaiset syyttivät separatisteja Kašgarissa tehdyistä terrori-iskuista, joissa kuoli 21 henkilöä. Väkivaltaisuudet jatkuivat vielä seuraavan vuoden puolelle.[26]
Kiinalaisten mukaan uiguurien separatistiset pyrkimykset ovat paha uhka maan yhtenäisyydelle. Kiina hyötyy Xinjiangin luonnonvaroista, eikä sen kannata päästää aluetta itsenäistymään.
Uiguurit kokevat maansa olevan toisen kansan valloittama ja haluaisivat itsenäistyä tai ainakin enemmän itsenäisyyttä.Han-kiinalaiset saavat Xinjiangin uiguurien autonomisen alueen parhaat työpaikat ja pääosan luonnonvaroista saatavista tuloista. Suomen kuvalehden mukaan autonomisen alueen alkuperäisväestön uiguurien asema heikkenee koko ajan (2009). Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Xinjiangissa on poliittista häirintää ja uskonnonvapauksien rajoituksia.[27]
Xinjiangissa on erityinen aluejako. Alue jakautuu neljään prefektuuritason kaupunkiin, kolmeen prefektuuriin, neljään autonomiseen prefektuuriin, sekä yhteen maakunnan hallinnoimaan autonomiseen prefektuuriin jonka sisällä on vielä kaksi prefektuuria. Lisäksi on vielä maakunnan suoraan hallinnassa 10 piirikuntatasonBingtuan-kaupunkia, eli ne eivät kuulu mihinkään prefektuuriin.[28]
Xinjiangin uiguurien autonomisen alueenbruttokansantuote oli vuonna 2013 yhteensä 836,0 miljardia yuania (CNY) eli 100,2 miljardia euroa.[2][4] Tämä oli 1,3 prosenttia koko Kiinan bruttokansantuotteesta. Henkeä kohti laskettuna se teki 37 181 jeniä, eli 4 454 euroa[3][4]. Tämä oli 89 prosenttia Kiinan keskiarvotasosta.[5][4]
Xinjiang kuuluu Kiinan läntisiin alueisiin, johon öljy- ja kaasuteollisuus toi taloudellista kasvua. Öljynetsintää ja porausta on alueella harjoittanutTarim Oil. Öljy- ja petrokemianteollisuus tuottavat nykyisin noin 60 prosenttia Xinjiangin kansantuotteesta.[26]
Xinjiangin väkiluku on ollut kasvussa usean vuosikymmenen ajan. Väkiluku oli 13,082 miljoonaa vuonna 1982, 15,157 miljoonaa vuonna 1990 ja 18,460 miljoonaa vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan.[1] Vuoden 2010 väestönlaskennassa asukkaita oli 21,627 miljoonaa eli 1,63 prosenttia Kiinan väestöstä (ilman Hongkongia ja Macaota). Autonominen alue oliKiinan 25. väkirikkain maakuntatason hallintoalue.[31] Vuoden 2013 lopun väestöarvio oli 22,64 miljoonaa ja arvio väestötiheydestä 13,7 henkeä neliökilometrillä.[1]
Keskushallinto yrittää kiinalaistaa Xinjiangia sijoittamalla sinne enemmänhan-kiinalaisia. Han-kiinalaisten osuus väestöstä onkin noussut kuudesta prosentista neljäänkymmeneen prosenttiin vuoden1949 jälkeen.lähde?
Xinjiangissa on ollut jo 90-luvulla, myöhemmin vuodesta 2008 uiguuriseparatistien tekemiä terrori-iskuja.[32][33]Kiinan hallitus on vastannut niihin vuodesta 2014 voimakkain vastatoimin. Ne ovat olleet uiguurien sulkemisia "uudelleenkoulutusleireille", tehostettua kansalaisten valvontaa jne.[34] Ulkomaiset tahot arvostelivat Kiinan tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia.[35][36]
Uiguurien kieli, kulttuuri, uskonto ja ulkonäkö poikkeavat aluetta hallinnoivista han-kiinalaisista. Xinjiangissa vaikuttaaKiinan islamilainen ruokakulttuuri.
↑abcdefChina Xinjiang (Julkaisijan mukaan aineistolähteenä Kiinan tilastokeskus: Kiinan väestönlaskennat 1.7.1982, 1.7.1990, 1.11.2000 ja 1.11.2010 sekä arvio väkiluvusta 31.12.2013) citypopulation.de. Viitattu 15.4.2015. (englanniksi)
↑ab3-14 Gross Regional Product and Indices (Kiinan eri maakuntien alueellinen BKT vuosina 2009–2013, vuoden 2013 arvo) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 15.4.2015. (englanniksi)
↑ab3-15 Per Capita Gross Regional Product and Indices (Kiinan eri maakuntien alueellinen BKT vuosina 2009–2013 per capita, vuoden 2013 arvo.) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 15.4.2015. (englanniksi)
↑abcdEuro exchange rates CNY. Chinese yuan renminbi (CNY) (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 1 CNY=0,1198 EUR) Kurssimuunnos euroiksi käyttäen vuoden lopun kurssia 31.12.2013. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 15.4.2015. (englanniksi)
↑ab3-1 Gross Domestic product (Sarakkeiden Gross National Income ja Per Capita GDP (yuan) arvot vuodelle 2013. Huomautus. Statistical Yearbook 2014 -teoksen taulukkojen välillä vaikuttaisi olevan keskinäistä ristiriitaa. Tämän taulukon ilmoittama Kiinan arvioitu BKT 2013 poikkeaa alueellisten BKT:den summasta (taulukko 3-14), alueiden BKT:den summa antaa 11,3 prosenttia korkeamman BKT:n kokonaisarvon Kiinalle.) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 15.4.2015. (englanniksi)
↑Muukalaisia omalla maallaan, Suomen kuvalehti, 29 2009 s. 22-27
↑ab2016年新疆维吾尔自治区行政区划 (Sinkiangin hallinnollinen jako vuonna 2016) 19.2.2016. xzqh.org. Viitattu 22.2.2016. (kiinaksi)
↑国务院批准设立县级胡杨河市，政府驻新疆兵团第七师130团 (Uutinen kaupungin perustamisesta) 7.12.2019. thepaper.cn. Viitattu 10.12.2019. (kiinaksi)
↑Rongxing Guo • Uradyn E. Bulag • Michael A. Crang • Thomas Heberer • Eui-Gak Hwang • James A. Millward Morris Rossabi • Gerard A. Postiglione • Chih-yu Shih • Nicholas Tapp • Luc Changlei Guo: Multicultural China - A Statistical Yearbook (2014), s. 407-408. Springer. ISBN 978-3-662-44112-1(englanniksi)
.svg)
