Intel Xeon on tavaramerkki, jollaIntel myypalvelin- ja työasemakäyttöön tarkoitettujasuorittimia.
Ensimmäinen Xeon-suoritin oli vuonna 1998 julkaistuIntel Pentium II:een perustunut Pentium II Xeon. Se oli tarkoitettuIntel Pentium Pro:n korvaajaksi. Suoritin sisälsi saman suoritinpiirin kuin Pentium II, mutta käytti kalliimpia täydellä nopeudella toimiviaL2-välimuistipiirejä, joiden koko oli 512 kilotavua, 1 megatavu tai 2 megatavua. Suoritin käytti 100 megahertsinväylää. Väyläprotokolla oli sama kuin Pentium Pro:ssa ja Pentium II:ssa, mutta fyysinen kanta oli eri tyyppiä kuin kummassakaan, Slot 2.
Intel Pentium III:een perustunut Pentium III Xeon julkaistiin vuonna 1999. Ensimmäinen versio,Tanner, erosi Pentium II Xeonista vain siten, ettäSSE-käskyt (SSE2) oli lisätty ja välimuistiohjainta oli parannettu. Myöhemmin julkaistiin toinen versio,Cascades, joka oli käytännössä aivan sama suoritin kuinCoppermine-pohjainen Pentium III, mutta vain Xeon-tyyppisellä liitännällä. Tämä Cascades-malli oli valmistettu uudemmalla 0,18 um:n valmistustekniikalla, se käytti 133 megahertsin väylää, sisälsi 256 kilotavua L2-välimuistia itse prosessoripiirillä ja toimi maksimissaan kahden suorittimen kokoonpanoissa.Myöhemmin tuotiin markkinoille myös "oikeat" isommalla 1 tai 2 mebitavun välimuistilla varustetut ja useamman suorittimen kokoonpanoissa toimivat versiot Cascadeksesta. Väylän nopeus oli näissä vain 100 MHz.
Vuonna 2001 Intel julkaisiIntel Pentium 4:ään eliNetBurst-ytimeen pohjautuneen Xeon-suorittimen. Samalla suorittimen nimi muutettiin Pentium Xeonista pelkäksi Xeoniksi.Foster-ydin ei menestynyt markkinoilla kovinkaan hyvin, sillä sen nopeus ei ollut Pentium III Xeonin eikäAMD Athlon MP:n tasolla. Tämän lisäksi suorittimen kanssa oli käytettävä kallistaRDRAM-muistia. Foster-suorittimet tukivat vain kahden suorittimen samanaikaista käyttöä. Intel julkaisikinFoster MP -mallin, jota pystyi käyttämään useamman suorittimen tietokoneissa. Foster MP:n yhden megatavun suuruinen L3-välimuisti auttoi suorituskykyä, mutta suorittimen korkean hinnan takia sekään ei menestynyt.
Vuonna 2002 Intel julkaisi 130 nanometrin prosessilla valmistetun Xeonin,Prestonian. Prestoniassa oli 512 kilotavun L2-välimuisti ja se tukiHyper-Threading-tekniikkaa. Kun hieman myöhemmin suorittimen käyttämä väylänopeus nostettiin 533 megahertsiin, Prestonia nousi nopeasti suosituimmaksi palvelinsuorittimeksi, sillä sen suorituskyky oli tällä kertaa paljon parempi kuin edeltäjillään tai Athlon MP:llä. Prestonian MP-malli,Gallatin, sisälsi joko yhden tai kahden megatavun L3-välimuistin. Myöhemmin Intel julkaisi myös neljän megatavun L3-välimuistilla varustetun Gallatin-suorittimen.
90 nanometrin prosessilla valmistettu Xeon,Nocona, julkaistiin vuonna 2004. KoskaIntel Itanium ei menestynyt markkinoilla hyvin, Intel päätti lisätä NoconaanAMD64-tuen (kutsuen sitä nimelläEM64T), jolloin se tuki 64-bittisiä käskyjä.AMD Opteron oli kuitenkin yleisesti ottaen Noconaa nopeampi, joten Intel julkaisi alkuvuonna 2005 laajennetulla L2-välimuistilla julkistetun suorittimen,Irwindalen. Irwindale osasi myös pudottaa kellotaajuuttaan, jos sen täyttä tehoa ei tarvita.
Kesällä 2006Intel julkaisi uudet Woodcrest-ytimeen pohjautuvat Xeon-suorittimet.Woodcrest-ydin pohjautuu Intelin uuteenCore-nimellä kulkevaan suoritinarkkitehtuuriin, ja se tarjoaa selvästi paremman suorituskyvyn sekä huomattavasti paremman suorituskyky-virrankulutus-suhteen kuin aiemmatPentium 4 -pohjaiset Xeonit.
Kaikki Woodcrest-pohjaiset Xeonit ovat tuplaydinprosessoreita, eli niissä on kaksi suoritinta yhdellä piirillä.
Woodcrest-pohjaiset Xeonit ovat aluksi saatavilla vain kahden suorittimen (eli neljän ytimen) kokoonpanoihin. Neljän suorittimen (kahdeksan ytimen) ja sitä suuremman suoritinmäärän mahdollistavat Xeon MP:t pohjaavat edelleen Pentium 4:ään.
Clovertown on neljäytiminen versio Woodcrestistä, ja se koostuu itse asiassa kahdesta kaksiytimisestä Woodcrest-piilastusta, jotka on paketoitu saman kotelon sisään.Molemmilla piilastuilla on 4 MiB L2-välimuistia eli sitä on yhteensä 8 MiB.Clovertownin pienitehoisimmat mallit käyttävät Woodcrestin tapaan 1 066 MT/s väylää ja nopeammat 1 333 MT/s väylää. Malleina E5310, E5320, E5345 ja X5355, nopeuksina 1,6–2,67 GHz.
Nehalem-EX:t ovatNehalem suoritinarkkitehtuuriin perustuvia palvelinprosessoreita. Nehalem-EX:n koodinimi onBeckton.[1] Nehalen-EX:t tullaan valmistamaan 45 nanometrin prosessilla[1] ja siinä on 2,3 miljardia transistoria.[1] Suorittimessa on neljäQuickPath linkkiä[1] joiden välityksellä prosessori keskustelee muiden suorittimien ja laitteiston kanssa.[1] Prosessorissa on myös integroitu nelikanavainen muistiohjain[1] ja sen suoritinkanta onSocket 1567.[1]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaIntel XeonWikimedia Commonsissa