| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
|
XML (Extensible Markup Language) onmerkintäkielienstandardi, joka määrittää tietojen merkintämuodon loogisella rakenteella. XML-kieliä käytetään sekä formaattina tiedonvälitykseen järjestelmien välillä ettätiedostomuotona dokumenttien tallentamiseen. XML-kieli on rakenteellinen kuvauskieli, joka auttaa jäsentämään laajoja tietomassoja selkeämmin. XML:n kehittäjä onWorld Wide Web Consortium.
XML on tekstimuotoinenSGML-kielen yksinkertaistettu osajoukko, joka muistuttaaWWW:ssä käytettyäHTML-kieltä.XHTML on HTML-kielen versio, joka on siivottu puhtaaksi XML-kieleksi.
XML-dokumentti on tekstiä, jossa laillisetmerkistöt ovatUnicode jaISO/IEC 10646.[1]Standardi vaatii XML-jäsentimiä tukemaan UnicodenUTF-8- jaUTF-16-merkistökoodauksia.[1] Jäsennin saattaa tukea muitakin koodauksia, esimerkiksiISO 8859-1:aa.
XML-dokumentti voi alkaaprologilla, joka sisältää XML-version, sekä mahdollisesti dokumentin koodauksen ja tiedon voidaanko mahdollisesti jäljempänä viitattu DTD jättää lukematta. Prologia ei saa dokumentissa edeltää yhtään merkkiä muuta sisältöä.
<?xml version="1.0" encoding="UTF-8" standalone="yes"?>
DOCTYPE-määrityksellä dokumentille voidaan määrittääDTD (Document Type Definition), esimerkkinä XHTML-dokumentin DOCTYPE-määrittely:
<!DOCTYPE html PUBLIC "-//W3C//DTD XHTML 1.0 Transitional//EN""http://www.w3.org/TR/xhtml1/DTD/xhtml1-transitional.dtd">
XML-dokumentin data koostuu sen sisältämästä tekstistä sekä merkinnöistä, joita ovat sisällölle rakenteen ja merkityksen antavatelementit ja elementtejä tarkentavatattribuutit. Elementtejä voi olla rajattomasti sisäkkäin tai peräkkäin, mutta ylimmällä tasolla kaikkien elementtien tulee olla yhdenjuurielementin lapsia. Elementti kuvataan alku- ja loppumerkinnöillä eli tägeillä:
<elementtiattribuutti="arvo">...</elementti>
Tyhjä elementti, voidaan merkitä joko alku- ja loppumerkinnällä, joiden välissä ei ole sisältöä tai lyhennetyllä merkintätavalla:
<elementtiattribuutti="arvo"/>
Isot ja pienet kirjaimet katsotaan elementtien nimissä eri merkeiksi. Esimerkiksi<Esimerkki> ja</Esimerkki> muodostavat oikein muotoillun parin, kun taas<Esimerkki> ja</esimerkki> eivät näin tee.
Attribuutit ovat avain–arvo-pareja, joten tietyn niminen attribuutti voi esiintyä samassa alkutägissä vain yhden kerran eikä niiden järjestyksellä ole merkitystä.
Elementtien aloitusmerkinnät voivat sisältää attribuuttien tapaan myösnimiavaruusmäärittelyjä. Niillä voidaan erottaa muuten saman nimiset elementit (tai attribuutit) eri nimiavaruuksiin, jolloin eri XML-dokumentteja yhdisteltäessä vältytään tahattomilta nimien yhteentörmäyksiltä. Nimiavaruusmäärittely voi luoda joko oletusnimiavaruuden tai nimiavaruusetuliitteen. Yksikäsitteisyyden varmistamiseksi nimiavaruuden arvo on muodoltaanURI. EsimerkkiSVG-dokumentista, jossa määritellään SVG:n oletusnimiavaruus ja etuliitteen avulla käytettäväXLink-nimiavaruus:
<svgxmlns="http://www.w3.org/2000/svg"xmlns:xlink="http://www.w3.org/1999/xlink"><axlink:href="/svg/index.html">...</a></svg>
Esimerkissä elementit<svg> ja<a> kuuluvat SVG-nimiavaruuteen, kun taas attribuuttihref kuuluu XLink-nimiavaruuteen, sillä nimen edessä on nimiavaruutta vastaava etuliite kaksoispisteellä: erotettuna.
XML-dokumentti voi elementtimerkintöjen ulkopuolella sisältääkommentteja. Kukin kommentti erotetaan muusta tekstistä<!-- ja--> merkintöjen väliin:
<!--yksi kommentti--><elementti><!--toinen kommentti-->...</elementti>
Kommentti ei SGML-yhteensopivuuden vuoksi saa sisältää-- merkkijonoa ja se päättyy ensimmäiseen--> merkintään. Tästä syystä kommentit eivät voi olla sisäkkäin. Kommenttia ei voi asettaa alku- tai lopputägin sisään vaan se pitää olla tägien välissä tai niiden ulkopuolella.
Käsittelyohjeet ovat pyyntöjä XML-käsittelijälle ohjata suoritus toiselle ohjelmalle, yleisenä esimerkkinä on tiedostoon liitetynXSLT-dokumenttiin viittaaminen:
<elementti><?xml-stylesheet type="text/xsl" href="style.xsl"?>...</elementti>
XML-prologi ei samannäköisestä ulkoasustaan huolimatta ole käsittelyohje.
XML:n oikeellisuudelle on kaksi määritelmää
- hyvin muodostettu (Well-formed) dokumentti täyttää kaikki syntaksisäännöt
- kelvollinen elivalidi (Valid), jolloin XML-dokumentin rakenne ja sisältö on jonkin dokumenttityypin määritysten mukainen.
Jotta dokumenttia voidaan pitäähyvin muodostettuna, sen täytyy täyttää vähintään seuraavat vaatimukset:
- Dokumentti sisältää vain sallittuja ja oikein koodattuja Unicode-merkkejä
- Merkkejä
< ja& käytetään vain niiden ollessa osana merkintäkoodia. - Dokumentissa on tasan yksi juurielementti.
- Ei-tyhjillä elementeillä on aina sekä alku- että loppumerkki, joiden nimi vastaa toistaan täsmälleen. Tyhjille elementeille voidaan käyttää lyhennettyä merkintätapaa.
- Elementit voivat olla sisäkkäisiä, mutta ne eivät mene ristiin toisten elementtien kanssa.
- Kaikki nimet sisältävät vain nimissä sallittuja merkkejä. Tämä koskee elementtien, attribuuttien, nimiavaruusetuliitteiden, käsittelyohjeiden kohteiden ja entiteettien nimiä.
- Jokaisen attribuutin arvo on erotettu lainausmerkkien
" tai heittomerkkien' sisään. - Dokumentissa käytettyjen entiteettien pitää olla kelvollisesti määriteltyjä.
Näiden vaatimusten täyttäminen on ratkaisevan tärkeää, sillä mikäli dokumentti ei olehyvin-muodostettu, ei sitä voida käsitellä XML:nä ja jäsentimen on määritysten mukaan pakko keskeyttää prosessointi ja hylätä koko tiedosto. Tätä menettelytapaa nimitetään myösdrakoniseksi virheenkäsittelyksi.
XML määrittelee usein johonkin sovellukseen käytetyn tiedon rakenteen. Tätä rakennetta usein sanotaan kieleksi. Jos kieli on määritelty jollakin XML-kuvauskielellä, XML-dokumentin kielen mukaisuus voidaan tarkastaa automaattisella työkalulla eli validaattorilla.
XML-kuvauskieli määrittelee esimerkiksi elementit, niiden väliset suhteet ja arvojen arvoalueet.
Yksinkertaisin kuvauskieli onDTD(Document Type Definition). Esimerkkinä DTD-määrittelystä voimme määritellä luettelon henkilöistä:
<!ELEMENT luettelohenkiloista (henkilo*)><!ELEMENT henkilo (nimi, syntymaaika?, sukupuoli?, sosiaaliturvatunnus?)><!ELEMENT nimi (#PCDATA)><!ELEMENT syntymaaika (#PCDATA)><!ELEMENT sukupuoli (#PCDATA)><!ELEMENT sosiaaliturvatunnus (#PCDATA)>
Monimutkaisempia ja uudempia määrittelykieliä ovatXML Schema jaRELAX NG. Ne ovat itsessään XML-dokumentteja. Näiden avulla voidaan esimerkiksi asettaa rajoituksia numeroiden arvoalueille.
XML-kielet kuvaavat dokumentin loogista rakennetta, eivät niiden esittämistä. Niinpä samasta XML-dokumentista voidaankin luoda useita erilaisia esityksiä. Samasta varastotilanteen kuvaavasta XML-tiedosta voidaan tuottaa esimerkiksi sekä varastotilanteen kuvaavat WWW-sivut että tulostettavat rahtikirjat.
Yksi ratkaisu XML-sivujen muuntamiseen erilaisiin tulostusformaatteihin onHTML:n kanssa usein käytettyCSS. CSS ei kuitenkaan itse ole XML:n mukainen kieli. Mikäli XML-dokumentin pohjalta halutaan muodostaa uusi XML-tiedosto eri rakenteella, voidaan tarkoitukseen käyttää XML:n mukaistaXSLT-muunnoskieltä.
XSLT-kielen kanssa määritelläänXPath-osoitinkieli, jolla voidaan määritellä helposti osajoukkoja XML-dokumentista.
FO-sivunkuvauskieli on yleinen XML-formaatti, johon dokumentteja voidaan muuntaa helpompaa tulostamista varten. Se siis vastaa jossain määrin HTML-dokumentin ulkoasuominaisuuksia.
XML-dokumenttien käytöllä tavoitellaan muun muassa
- sisältöjen yhdenmukaisempaa tallennusmuotoa
- sisältövirheiden välttämistä
- tiedon hakemisen helpottamista
- sisällön monikäyttöisyyden ja monikanavajulkaisemisen parantamista
- käsittelyvaiheiden automatisointia
- riippumattomuutta tietystä ohjelmistotoimittajasta
- tiedon pitkäaikaissäilyvyyden parantamista
- integraatioiden helpottamista
- SEPA ja XML sanomat yleensä yritysten välisessä tiedonsiirrossa
- XML-RPC – toiminnon suorittaminen verkon yli
- SOAP – toiminnon suorittaminen verkon yli
- AJAX – toiminnon suorittaminen verkon yli
- WSDL – verkkoon tarjottujen palvelujen kuvaus
- WML –WAP-sivut
- XSQL – XML:n jaSQL:n yhdistelmä tiedonhakuun
