Wolfgang Pauli syntyi Wienissä Wolfgang Joseph Paulin ja Berta Camilla Schützin perheeseen.Wolfgang kasvoi älymystön parissa Wienissä, joka oli 1900-luvun alussa yksi maailman keskeisimpiä tiedekaupunkeja. Hänen kummisetänsä ja mentorinsa oli fyysikko-filosofiErnst Mach, jolta Wolfgang oli saanut myös toisen nimensä.[1]
Pauli jatkoi Hampurissa luennoitsijana ja osallistuikvanttimekaniikan kehittämiseen. Hän ratkaisi 1924–1925 atomin spektriin liittyviä ongelmia esittämällä uuden kvanttiluvun, jota myöhemmin alettiin kutsuaspiniksi. Hän päätteli myös, että joskvanttimekaanisessa tilassa on joelektroni, se kieltää muiden elektronien pääsyn siihen tilaan. Tästä säännöstä tuli myöhemmin osa kvanttimekaniikkaa, ja se tunnetaanPaulin kieltosääntönä.[1]
Pauli sai 1928 professuurinETH Zürichistä. Hän toimi virassa aina kuolemaansa asti ja oli kehittämässä yliopistoonGregor Wentzelin kanssa menestynyttä teoreettisen fysiikan koulukuntaa.[1]
Zürichin-aikanaan Pauli kiinnostuipsykoanalyysistä. Tähän vaikutti hänen äitinsä vuonna 1927 tekemäitsemurha ja avioliittonsa päättyminen vuonna 1930. Hän kiinnostui siitä ensin terapiamuotona, mutta myöhemmin siitä tuli myös filosofinen kiinnostuksen kohde. Pauli tutkiC. G. Jungin teorioita ja niiden sovellusta fysikaalisen maailman ymmärtämiseen. Hän oli myös Jungin henkilökohtainen potilas. Heidän potilassuhteensa päättyi 1934, mutta he jatkoivat useamman vuoden kirjeenvaihtoa, joka koski fysiikkaa ja psykologiaa.[1]
Pauli otaksui 1930, että neutraalit partikkelit olisivatbeetahajoamisenenergian säilymisen taustalla.[1]Neutriinojen olemassaolon pystyivät todistamaanClyde Clowan jaFred Reines vasta vuonna 1956.[3] Hänen symmetrian analyysinsä johti 1940 teoreemaan, joka loi yhteyden partikkelin spinin ja sen tilastollisten ominaisuuksien välille.[1]
Paulin isän puolen isovanhemmat olivat juutalaisia, joten hän hyväksyi vuonna 1940PrincetoninInstitute for Advanced Studyn paikan vierailevana professorina. Siellä hän työskenteli pääosinmesoniteorian parissa.[1] Hän sai kuulla marraskuussa 1945 saaneensa Nobelin palkinnon kieltosäännöstään. Hän ei pystynyt kuitenkaan osallistumaan Tukholmassa järjestettyyn Nobel-tilaisuuteen.[3]
Pauli palasi 1946 vanhaan professuuriinsa Zürichiin, vaikka hän oli samana vuonna saanut Yhdysvaltain kansalaisuuden. Palattuaan Eurooppaan Pauli pystyi myös hakemaan Nobelin palkintonsa. Sveitsin kansalaisuuden hän sai 1949. ETH:ssa hän tutki oppilaidensa kanssarenormalisointiakvanttisähködynamiikassa jakvanttikenttäteorianCPT-symmetriaa.[1]
Pauli kiinnostui viimeisinä vuosinaan entistä enemmän filosofiasta. Hän pyrki ymmärtämäänfysistä japsyykeä saman todellisuuden toisiaan vahvistavina elementteinä.[1]
Pauli mukaan on nimetty myös niin sanottuPauli-efektistä. Sen mukaan joidenkin henkilöiden läsnäolo saa tekniset välineet epäkuntoon. Pauli uskoi itsekin siihen, että jotain pahaa saattoi tapahtua, kun hän vain astui huoneeseen. Monet muutkin uskoivat siihen, ja esimerkiksiOtto Stern oli kieltänyt Paulia tulemasta laboratorioonsa.[4]
