Winchesterin hallintopiiriin kuuluu varsinaisen kaupungin lisäksi laajalti maaseutua, ja sen alueella onBritannian armeijan jamerivoimien tukikohtia. Taimenenkalastus on suosittua ajanvietettäItchenjoen laaksossa. Winchesterin kaupunki tunnetaan parhaiten keskiaikaisestatuomiokirkosta, joka on pisin Englannissa (169 metriä).[1] Tuomiokirkkoon on haudattu muun muassa kirjailijaJane Austen.[5]
Alfred Suuren veistos Winchesterin keskustassa (Hamo Thornycroft 1901).
Winchesterin ensimmäiset pysyvät asukkaat kuuluivat kelttiläiseenbelgien heimoon. He saapuivat seudullerautakaudella 150 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja perustivat nykyisen kaupungin länsilaidallemäkilinnan ja kauppapaikan. Vuonna 43 roomalaiset nousivat maihin Britanniassa ja ryhtyivätvalloittamaan Etelä-Englannin mäkilinnoja ja alistamaan paikallista väestöä hallintaansa.[6]
Arkeologiset todisteet viittaavat siihen, että Winchesterissä roomalaiset eivät kohdanneet liiemmin vastarintaa. Belgien rakentama mäkilinnoitus oli alkanut rapistua jo vuosia aikaisemmin, eivätkä roomalaiset kokeneet tarpeelliseksi perustaa seudulle sotilastukikohtaa hillitäkseen kapinoivaa alkuperäisväestöä. He perustivat Winchesteriin kuitenkin oman kaupunkinsa, jonka nimeksi tuliVenta Belgarum eli ’belgien kauppapaikka’. Aikojen saatossa siitä kehittyi alueen hallinnollinen keskus, johon rakennettiin ruutukaavaan järjestettyjä asuinrakennuksia, kauppoja, temppeleitä ja kylpylöitä. 200-lukuun mennessä kaupungin puiset varustukset oli korvattu kivimuurilla ja siitä oli kasvanut Britannian provinssin viidenneksi suurin kaupunki.[6]
Venta Belgarumin ja muiden roomalaisbrittiläisten kaupunkien merkitys alkoi vähentyä 300-luvulla. Kun roomalaiset vetäytyivät Ison-Britannian saarelta vuonna 407, monet heidän perustamistaan kaupungeista hylättiin kokonaan. Roomalaisten jättämän valtatyhjiön pyrkivät täyttämään noin vuodesta 430 alkaen mannereurooppalaisetjuutit,anglit jasaksit. Englannin itä- ja eteläosiin syntyi useita keskenään kilpailevia kuningaskuntia seuraavien sadan vuoden aikana. Lounais-Englantiin, jossa myös Venta Belgarum sijaitsi, saksit perustivatWessexin kuningaskunnan. He alkoivat kutsua kaupunkia nimelläVenta Caester, joka muuntui myöhemmin muotoonWintancaester ja lopulta Winchesteriksi.[6]
PaaviGregorius I lähetti vuonna 597 Etelä-Englantiin lähetyssaarnaajia, joiden tekemän lähetystyön seurauksena anglosakseja alkoi kääntyä kristinuskoon.[6][7] Winchesterin ensimmäinen kirkko oli Old Minster, joka rakennettiin 600-luvun puolivälissä sen muurien suojaan. Vuonna 676 siitä tuli tuomiokirkko, kunWessexin piispanistuin siirrettiin Winchesteriin.[6]
Kaupunginmuurista säilynyttä osuutta.
Alfred Suuri (849–899) siirsi Wessexin pääkaupungin Winchesteriin pian sen jälkeen kun hänet oli kruunattu kuninkaaksi vuonna 871.[6][8] Pääkaupunkiaseman ansiosta Winchester rakennettiin kokonaan uusiksi ja sen väkiluku kääntyi nousuun.[6] Alfredin kuoltua vuonna 899 hänen poikansaEdvard ja leskensäEalhswith perustivat kaupunkiin New Minsterin ja Nunnaminsterin luostarit,[9][10] joista tuli Englannin johtavia taiteiden ja oppineisuuden keskuksia.[6]
Marraskuussa 1066, vain muutamia viikkojaHastingsin taistelun jälkeen, Winchester antautui normanneille asukkaiden kysyttyä ensin neuvoaEdvard Tunnustajan leskeltäEdith Wessexiläiseltä, joka asui kaupungissa.[6][11]Vilhelm Valloittajan määräyksestä saksien kuninkaallinen palatsi kunnostettiin ja kaupungin länsipuolelle rakennettiinWinchesterin linna. Normannit purkivat myös Old Minsterin kirkon ja alkoivat rakentaa sen paikalle nykyistä tuomiokirkkoa vuonna 1079.[6]
Winchesterin linnan suuri juhlasali ja sen reinällä roikkuva Arthurin pyöreä pöytä.
Winchesterin asema oli yhteiskunnallisesti merkittävä koko varhaiskeskiajan, mikä käy ilmi siellä syntyneiden, kuolleiden ja avioituneiden kuninkaallisten suuresta määrästä. Kaupunki alkoi kuitenkin menettää merkitystään 1100- ja 1200-luvuilla poliittisen vallan ja kuninkaallisen rahapajan siirryttyä uuteen pääkaupunkiinLontooseen. Vuosina 1348–1349 kaupungin asukkaita koettelimusta surma, joka saapui Manner-Euroopasta levinneidenmustarottien mukana. Rutto levisi kaupunkiin jälleen vuonna 1361 ja vielä useita kertoja myöhemminkin seuraavien vuosikymmenten aikana. On arvioitu, että jopa yli puolet väestöstä kuoli tautiin.[6]
Winchester sai vaurautensa keskiajalla paikallisesti tuotetustavillasta ja siitä valmistetuista kankaista. Lopulta villateollisuuden kohtaloksi koitui liian kova kotimainen kilpailu. Vuoteen 1500 mennessä kaupungissa oli enää neljätuhatta asukasta. Väestön määrä laski entisestään, kun kuningasHenrik VIII lakkautti kaupungin luostarit vuosina 1538–1539 ja myi niiden maat ja omaisuuden korkeinta tarjousta vastaan.[6]
Englannin sisällissodassa (1642–1651)parlamentaristit jakavaljeerit miehittivät vuoroin Winchesterin useita kertoja. Kaupungin asukkaat pysyivät kuitenkin lojaaleina kuninkaalle luultavasti historiallisista syistä. Sodan loppuvaiheessa vuonna 1650Cromwellin joukot tuhosivat Winchesterin linnan, jotta kavaljeerit eivät voisi enää linnoittautua sinne.[6][12]
KuningasKaarle II osti linnan rauniot vuonna 1682 ja pyysiChristopher Wreniä suunnittelemaan niiden paikalle kuninkaallisen palatsin. Hänen seuraajansa eivät juurikaan käyttäneet palatsia, ja siitä tehtiin ensin vankila (1756–1792) ja sitten sotilaskasarmi (1792–1986). Vuonna 1894 roihunneessa tulipalossa linna tuhoutui lähes kokonaan lukuun ottamatta suurta linnansalia, joka oli säilynyt alkuperäisestä normannilinnasta. Tuhoutuneiden osien paikalle rakennettiin kaksi uutta kasarmirakennusta, joita armeija käytti vuoteen 1986 saakka, minkä jälkeen niihin tehtiin asuntoja.[12] Linnan juhlasali toimii nykyään museona, jossa on näytteillä 1200-luvulla tehty kopiokuningas Arthurin pyöreästä pöydästä.[13]
↑Nunnaminster Winchester City Council. Viitattu 5.6.2024. (englanniksi)
↑Ottaway, Patrick, et al.: Chapter 6: Medieval Winchester (1066–c 1350)Winchester: An Archaeological Assessment: Swithun’s ‘City of Happiness and Good Fortune.’. Viitattu 5.6.2024. (englanniksi)
