| Wilhelm Thesleff | |
|---|---|
 | |
| Sota-asiain toimituskunnan päällikkö[1] | |
| Seuraaja | Rudolf Walden[3] |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. heinäkuuta1880[4] Viipurin maalaiskunta |
| Kuollut | 26. maaliskuuta1941 (60 vuotta) Helsinki |
| Tiedot | |
| Sotilaspalvelus | |
| Palvelusmaa(t) |  Venäjä Saksa Suomi (valkoiset) |
| Palvelusvuodet | Venäjä: 1894–1917 Saksa:1917–1918 Suomi: 1918 |
| Sotilasarvo | Venäjä:everstiluutnantti Saksa: everstiluutnantti Suomi:kenraalimajuri |
| Komentajuudet | Saksa:Kuninkaallinen preussilainen jääkäripataljoona 27 1917–1918 Suomi:pataljoona Thesleff huhtikuussa 1918 Armeijan ylipäällikkö 13.8.–27.11.1918 Suojeluskuntain ylipäällikkö 2.8.–27.11.1918. |
| Taistelut ja sodat | ensimmäinen maailmansota (Venäjä) ensimmäinen maailmansota (Saksa) Suomen sisällissota (Suomi) |
| Infobox OK | |
Wilhelm Alexander Thesleff (27. heinäkuuta1880Viipurin maalaiskunta –26. maaliskuuta1941Helsinki) oli suomalainenkenraali. Hän oli Suomen ensimmäinensotaministeri ja siinä tehtävässä myössotajoukkojakomentanutylipäällikkö 1918.
Thesleff aloitti sotilasuransa 1894 Haminan kadettikoulussa, josta hän valmistui 1901. Hän jatkoi sotilasopintoja Pietarissa Nikolain Yleisesikunta-akatemiassa 1904–1907 ja Upseeriratsuväkikoulussa 1910-1911. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 1912. Hän erosi tällöin vakinaisesta palveluksesta ja siirtyiSaksaanKölnin kauppakorkeakouluun liikeaalan opintojen pariin.[5]
Thesleff meni naimisiin 1911NizzassaHarriet Dippellin kanssa, jonka isä oli viipurilainen arkkitehtiEduard Dippell. Pariskunnan ainoa tytär syntyi 1912Viipurissa. Harrietin isän kuoltua samana vuonna Wilhelm Thesleff ryhtyi johtamaan W. Dippelin yritystä Viipurissa.[6]
Wilhelm Thesleff kutsuttiin palvelukseenensimmäisen maailmansodan sytyttyä. Hän palveli Venäjän armeijassa 1914–1917, kunnes hän jäi saksalaisten sotavangiksi Riiassa syyskuussa 1917 ja hänet siirrettiinSotilaskomitean pyynnöstäjääkäripataljoona 27:ään ja saksalaistenyhteysupseeriksi, jolloin hän syrjäytti epäsuosioon joutuneen everstiNikolaj Mexmontanin. Hän toimi jääkäripataljoonan komentajana 1917–1918. Maaliskuussa 1918 hänet nimettiin yhteysupseeriksiSaksan Itämeren-divisioonaan.
Sisällissodan ylipäällikköC. G. E. Mannerheim ei tullut lainkaan toimeen Thesleffin kanssa, sillä hän piti Thesleffiä liian saksalaismielisenä ja ehkä myös kilpailijanaan. Mannerheim halveksi varsinkin sitä, että Thesleff oli hänen mielestään jättäytynyt tahallaan saksalaisten vangiksi heidän vallatessaanRiian syksyllä 1917. Mannerheim lähetti Thesleffin saksalaisten yhteysupseeriksi ilmeisesti lähinnä päästäkseen hänestä eroon. Mannerheim vastusti myös ehdottomasti Thesleffin tuloa Suomen sotaministeriksi.[7]
Thesleff toimiPaasikiven senaatissa sota-asiaintoimituskunnan päällikkönä eli Suomen sotaministerinä toukokuusta marraskuuhun 1918. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi kesäkuussa 1918. KenraalimajuriKarl Fredrik Wilkaman erottua sotajoukkojen ylipäällikkyys siirtyi sotaministeri Thesleffille elokuussa 1918. Kun Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan, Thesleff joutui väistymään marraskuussa 1918 Suomen armeijan johdosta. Hän ei enää palannut sotilasuralle.
Thesleff oli toiminut jo ennen maailmansotaa puolisonsa suvun omistaman yrityksen W. Dippel Oy:n johtajanaViipurissa, jossa toimessa hän oli aina vuoteen 1922. Hän oli toiminut samaan aikaan vuosina 1919-1922 Saksan konsulina Viipurissa.[8] Viipuri-aikaan liittyy perhedraamaa, sillä huhtikuussa 1918 tapahtui majuriOlof Laguksen murhaHeinjoen Ristseppälässä. Paikalla olivat majuriNils Ero Gadolin ja everstinrouva Harriet Thesleff. Epäselväksi jäi, kuka Olof Laguksen ampui, ehkä Gadolin tai Thesleff, vai tekikö hän itsemurhan. Everstiluutnantti Erkki Käkelä arvelee, että jutun taustalla on ollut vaikutusvaltaisia voimia. Thesleff otti myöhemmin avioeron vaimostaan.[9][10][11]
Vuonna 1923 Thesleff siirtyiHelsinkiin, jossa hän oli vuosina 1923-1924 F. Kiseleff Oy:n toimitusjohtajana. Vuodesta 1924 hän oliHelsingin Osakepankin hallintoneuvoston jäsen. Thesleff siirtyi vuonna 1931Espooseen, jossa hän omistiMargretebergin kartanon. Vuonna 1931 hän siirtyi EspoostaKirkkonummelleBåtvikiin, jossa hän asui kuolemaansa eli vuoteen 1941 asti.[5][8]
Thesleffillä oli kaksi lasta kahdesta avioliitosta: tytär Dagmar Thesleff (1912–1993), joka avioituiOlof Enckellin kanssa, ja poika Stephen Thesleff (1924–2020), joka työskenteli professorina Ruotsissa.Milja Sarkola on Dagmar Enckellin tyttärentytär.[11]
Venäjän keisarikunnan kunniamerkit:
_ribbon.svg)
Pyhän Stanislauksen ritarikunnan 3. luokka, 6. joulukuuta 1907.[12]
Pyhän Annan ritarikunnan 3. luokka, 24. lokakuuta 1914.[12]Suomen tasavallan kunniamerkit:
Vapaudenristin ritarikunnan 1. luokkaUlkomaiset kunniamerkit:
Miekkaritarikunnan ritari, 1. luokka 1908[13]
Rautaristin 2. luokka. 5. heinäkuuta 1918[14]| Edeltäjä: (ensimmäinen toimessa) | Suomen puolustusministeri sota-asiaintoimituskunnan päällikkö 1918 | Seuraaja: Rudolf Walden |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
