Wien [viːn] onItävallan pääkaupunki ja yksi Itävallan osavaltioista. Se sijaitseeTonavan rannalla, vain 60 kilometrin päässä Itävallan itäisestä rajasta, lähelläTšekkiä,Unkaria jaSlovakiaa. Noin kahden miljoonan asukkaan Wien on Itävallan suurin kaupunki. Se on myös Itävallan kulttuurin, talouden ja politiikan keskus.
Wien sijaitsee Itävallan koilliskulmassa,Alppien jaKarpaattien välissä Tonavan varrella. Pääosa kaupungista on joen virtaussuuntaan nähden oikealla eli lounaispuolella.[2]
Tonava kulkee Wienin itäosien poikki kanavoidussa uomassa muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Sen itäpuolella kulkee kanava,Neue Donau, jonka pitkä ja kapea keinotekoinen saari,Donauinsel, erottaa Tonavasta. Joen alkuperäinen uoma sijaitsee kuitenkin samalla suunnalla vielä kauempana Wienin keskustasta,Floridsdorfin jaDonaustadtin alueella, ja on padottuAlte Donau -nimiseksi tekojärveksi. Kaupungin keskusta sijaitsee Tonavan kapeamman sivuhaaran,Donaukanalin varrella, pääasiassa sen länsipuolella. Donaukanaliin laskee myös Alpeilta alkava Tonavan sivujokiWien.
Wienin kaupunginosista Floridsdorf ja Donaustadt sijaitsevat Tonavan itäpuolella.Leopoldstadtin jaBrigittenaun kaupunginosat, joista ensin mainitussa on myösPraterin huvipuisto, sijaitsevat Donaukanalin ja varsinaisen Tonavan väliin jäävällä saarella. Muut kaupunginosat ovat Donaukanalin länsipuolella.
Wien jaSlovakian pääkaupunkiBratislava ovat vain noin 60 kilometrin päässä toisistaan. Mitkään muut Euroopan pääkaupungit eivät ole niin lähellä toisiaan (jos kaupunkivaltioita ei lasketa).
Wienerwaldin kukkulat suojaavat Wienin ilmastoa Alppien vaikutukselta.[2]
Vuoden kuuminta aikaa on heinä- ja elokuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on noin 25,5 astetta. Keskimääräinen alin on pakkasen puolella joulukuusta helmikuuhun, kylmimmillään tammikuussa −2 astetta. Sadetta saadaan varsin tasaisesti ympäri vuoden, talvella 40–50 mm kuussa, kesällä 60–70 mm kuussa.[3]
Noin vuonna50 eaa. roomalaiset perustivat sotilasleirin Tonavan rannalle, nykyisen Wienin vanhankaupungin alueelle. Leiriä kutsuttiin nimelläVindobona, aluetta aiemmin asuttaneen kelttiläisen vinid-heimon mukaan. Vindobonan leiri kuului linnoitusketjuun, joka oli Rooman valtakunnan etuvartio germaanisia heimoja vastaan. KeisariTrajanus rakennutti 100-luvulla jaa. Vindobonasta huomattavan rajalinnoituksen. Vuonna180 keisariMarcus Aurelius kuoli Vindobonassa kesken germaaneja vastaan käydyn sotaretken. Kansainvaelluksen aika merkitsi Rooman valtakunnan vetäytymistä alueelta, ja vuonna433 Rooma luopui virallisesti Vindobonasta. Vindobona säilyi kuitenkin asutuskeskuksena roomalaisten lähdettyäkin.
Vuonna976Babenberg-suku sai Itävallan maakreiviyden, ja tätä on perinteisesti pidetty Itävallan valtion syntynä. Babenbergit asettuivat1154 hoveineen Wieniin, joka oli Itävallan ja Unkarin välinen rajakaupunki ja tärkeä kauppapaikka. Seuraavana vuonna suku kohotettiin herttuan arvoon ja Wienistä tuli Itävallan herttuakunnan pääkaupunki. Babenbergien aika merkitsi kukoistusta Wienille: se sai1221 täydet kaupunkioikeudet ja kasvoi yhdeksiPyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan tärkeimmistä kauppakaupungeista. Babenbergit rakennuttivat kaupungille puolustusmuurit ja aloittivatStephansdomin rakennustyöt.1278 Babenbergien maat päätyivätHabsburgeille, jotka hallitsivat Itävaltaa yhtäjaksoisesti seuraavat kuusi ja puoli sataa vuotta, ja Wienistä tuli Habsburg-dynastian hovikaupunki. Vuodesta1452 Wien oli myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan pääkaupunki, kun keisarin valtaistuin siirtyi pysyvästi Habsburgeille.
Vuonna1529 Kaakkois-Eurooppaa vallanneetturkkilaiset sotajoukot piirittivät Wieniä sulttaaniSoleiman I Suuren johdolla. Wienin puolustajat onnistuivat karkottamaan hyökkääjän porteiltaan, vaikka heillä oli alivoima ja vaikka Babenbergien aikaiset kaupunginmuurit hädin tuskin kestivät hyökkäystä. Seuraavan vuosisadan aikana kaupunki ympäröitiin vahvalla linnoitusketjulla. Uudet muurit osoittivat voimansa, kun turkkilaiset hyökkäsivät uudelleen1683: Wien puolusti itseään menestyksekkäästi kaksi kuukautta, kunnes apuun tulleet puolalaiset sotajoukot ajoivat turkkilaiset pois osanasuurta Turkin sotaa.
Ranskan keisariNapoleon valtasi Wienin 1805 ja lakkautti Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan. Tämän seurauksena Rooman keisariFrans II vaihtoi arvonimensä Itävallan keisari Frans I:ksi ja Wien muuttui Itävallan keisarikunnan pääkaupungiksi. Napoleonin armeijoiden hävittyä liittoutuneiden joukoille kaupungissa pidettiin vuonna 1815Wienin kongressi, jossa päätettiin Euroopan rajoista.
1800-luku oli Wienille voimakkaan kasvun aikaa. Kaupunki teollistui ja sai rautatieyhteydet, ja sinne virtasi asukkaita kaikista Itävallan keisarikunnan kolkista. Vuosien1850 ja1890 suurissa alueliitoksissa Wieniin liitettiin virallisesti vanhojen kaupunginmuurien ulkopuolelle kasvaneet esikaupungit. KeisariFrans Joosefin1857 antaman määräyksen jälkeen kaupunginmuuri purettiin ja sen leveä suojavyöhyke otettiin rakennuskäyttöön. Muurien paikalle rakennettiin kehäkatuRingstraße, jota reunustavat puistot sekä muhkeat julkiset rakennukset (parlamenttitalo, yliopisto, raatihuone, ooppera, museoita). Mahtipontinen Ringstraße, pariisilaisten esikuvien mukainen bulevardi, luotiin kuvastamaanItävalta-Unkarin valtakunnan ja sen Habsburg-keisarien mahtia. Sen rakennukset edustavat 1800-luvun kertaustyylejä, uusklassismia, uusgotiikkaa ja uusrenessanssia, joita kutsutaan Wienissä yksinkertaisesti ”Ringstraße-tyyliksi”. Myös kaupunkia muutaman kilometrin verran ulompana sijainnut linnoitusketjuLinienwall purettiin ja sen paikalle rakennettiin kaupungin keskiosia kiertäväGürtelstraße. Tätä kiivaan rakentamisen aikaa kaupungin historiassa kutsutaan nimelläGründerzeit. Väkiluku ylitti miljoonan 1870 ja nousi 1910 mennessä kahteen miljoonaan.
Wienistä kehittyi merkittävä kansainvälinen tieteen, taiteen ja politiikan keskus, jonne saavuttiin ympäri Euroopan antamaan ja vastaanottamaan vaikutteita. Wienissä kehittyneet ajatukset ja suhteet ravisuttivat koko Euroopan historiaa. Esimerkiksi vuonna 1913Hitler,Trotsky,Tito jaStalin asuivat kaikki Wienissä.[4]
Vuonna1918 Itävalta-Unkarin keisarikunta hajosi ja Wienistä tuliItävallan tasavallan pääkaupunki. Ylikansoittunutta Wieniä kutsuttiin Itävallan ”vesipääksi” (Wasserkopf), koska kaupunki oli suhteettoman suuri uuteen tynkä-Itävaltaan nähden. Vuodet1919–1934 olivat ”punaisen Wienin” aikaa. Tuolloin kaupunkia hallitsivatsosiaalidemokraatit, jotka pyrkivät parantamaan Wienin työläisten elinolosuhteita vahvan sosialistisella yhteiskuntapolitiikalla. Punaisen Wienin näkyvin saavutus olivat kaupungin rakennuttamat valtavat työläisten asuinkorttelit.
Vuonna1934Engelbert Dollfussin austrofasistit kaappasivat vallan lyhyen sisällissodan jälkeen ja vasemmiston toiminta kiellettiin. Natsienliitettyä Itävallan Saksaan Wienistä oli tarkoitus tehdä yksi maailman suurimmista kaupungeista ja siihen liitettiin ympäröiviä alueita.Toisessa maailmansodassa Wien vaurioitui pommituksissa ja taisteluissa, mutta pääsi vähällä moniin muihin saksalaisiin kaupunkeihin verrattuna. Wien jaettiin1945 Berliinin tavoin miehitysvyöhykkeisiinNeuvostoliiton,Yhdysvaltain,Britannian jaRanskan kesken. Miehitysjoukot poistuivat1955 Itävallan valtiosopimuksen solmimisen jälkeen. Vuonna1954 alueliitokset purettiin ja kaupungin pinta-ala supistui kolmannekseen.
Wienin sydämenä on sen vanhakaupunki (Innere Stadt), jota ympäröivät 1850-luvulle asti puolustusmuurit. Vanhakaupunki noudattaa yhä keskiaikaista, ahdasta ja sokkeloista asemakaavaa, ja sen rakennuskanta edustaa lukuisia tyylikausia keskiajasta barokkiin ja jugendiin. Sen keskipisteenä onStephansdom eli Pyhän Tapanin katedraali, yksi Keski-Euroopan huomattavimpia goottilaisia katedraaleja, jonka 136-metrinen terävä torni näkyy yli Wienin. Vanhassakaupungissa on useita kymmeniä kirkkoja, joista monet kuuluvat eri katolisille munkkijärjestöille: kapusiiniveljeskunnanKapuzinerkirche jonka alla on Habsburg-suvun keisarillinen hautakammio, augustiinolaisveljeskunnanAugustinerkirche, fransiskaanienFranziskanerkirche, dominikaanienDominikanerkirche, jesuiittojenJesuitenkirche.
Vanhankaupungin eteläreunalla onHofburg, Habsburgien keisarillinen palatsi. Hofburg on vuosisatojen mittaan valtavaksi paisunut rakennuskompleksi, jonka vanhimmat osat ovat 1200-luvulta ja jonka uusin siipi valmistui vastaensimmäisen maailmansodan aikana. Palatsissa on nykyään Itävallan presidentin virka-asunto; lisäksi siinä toimii lukuisia museoita (muun muassa museoitu keisarillinen huoneisto), Itävallan kansalliskirjasto ja kuuluisaespanjalainen ratsastuskoulu.[5]
Keskustaa kiertää 1800-luvun lopulla vanhojen kaupunginmuurien paikalle rakennettu bulevardikatuRingstrasse. Katua reunustavat lukuisat suuret puistot, kutenStadtpark,Burggarten jaVolksgarten, sekä ”Ringstrasse-tyyliä” edustavat monumentaalirakennukset. Hofburgia vastapäätä olevallaMaria-Theresien-Platzilla on kolme huomattavaa museorakennusta: luonnonhistoriallinen museo (1889), taidehistoriallinen museo (1891) ja lukuisia museoita sisältävä Museumsquartier (1723). Pohjoisempana kadun varrellaRathausparkia eli Raatihuoneenpuistoa reunustaa kolme muhkeaa rakennusta: uusklassinen Itävallan parlamenttitalo (1883), uusgoottilainenWienin raatihuone (1883) ja uusrenessanssityylinen Wienin yliopiston päärakennus (1884).Rooseveltplatzilla kohoaa uusgoottilainen Votiivikirkko eliVotivkirche (1879). Hieman Ringstrasselta sivussa onKarlsplatzin alue, jolla sijaitsevat barokkityylinenKarlskirche (1739) sekä jugendtyylisetKarlsplatzin asema jaSecession-näyttelyhalli (1898), joka edustaa wieniläistä jugendia radikaaleimmillaan.
Ydinkeskustan ulkopuolella sijaitsee kaksi Wienin huomattavinta palatsia Hofburgin ohella: keisarillinen kesäpalatsiSchönbrunn (1744–1749) japrinssi Eugenin kesäpalatsiBelvedere (1714–1722).Praterin huvipuiston ja koko Wienin symboli on Riesenrad (ks.maailmanpyörä), yksi Euroopan suurimmista ja vanhimmista maailmanpyöristä (1897).[6] Modernimpia nähtävyyksiä ovat suurin ”punaisen Wienin” aikana rakennettu työläisten asuintaloKarl-Marx-Hof (1924–1930), joka sisältää 1 325 asuntoa ja on maailman pisin yhtenäinen asuinrakennus, arkkitehtiFriedensreich Hundertwasserin suunnittelema mielikuvituksellinen asuintaloHundertwasserhaus (1985) ja modernistinenUNO-City (1970), jossa sijaitsee YK:n neljäs päämajaNew Yorkin,Nairobin jaGenèven ohella.[7]
Sekä Schönbrunnin linna että Wienin vanha keskusta ovat mukanaUnesconmaailmanperintöluettelossa.[8][9] Wienin nähtävyyksistä kolme on ikuistettu Itävallan eurokolikoihin:Stephansdom (10 sentin kolikkoon),Belvederen palatsi (20 sentin kolikkoon) ja Secession-rakennus (50 sentin kolikkoon).
Musikvereinin kuuluisaKultainen SaliGasometer Wien
Taiteella ja kulttuurilla on pitkät perinteet Wienissä, varsinkinteatterin,oopperan jaklassisen musiikin aloilla. Kaupungista löytyy useita teattereita, joista tunnetuimpia lienevätAkademietheater,Volkstheater jaTheater in der Josefstadt. Wienistä löytyy myös runsaasti pienempiä teattereita, jotka ovat keskittyneet tarjoamaan hieman kokeellisempia ja modernimpia esityksiä ja näytelmiä.
Oopperatarjonnasta Wienissä vastaavatValtionooppera jaVolksoper. Klassisen musiikin konsertteja pidetäänWiener Konzerthausissa jaMusikvereinissa, jossa pitävät majaansa maineikkaatWienin filharmonikot. MusikvereininKultaisesta salista lähetetään vuosittain perinteinen uudenvuoden konsertti, jossa filharmonikot soittavatStraussin säveltäjäsuvun musiikkia.
Wien on tunnettu myös ruokakulttuuristaan ja erityisesti kahviloistaan. WieniläisenKaffeehausin perinteet ulottuvat 1600-luvulle, jolloin ensimmäiset kahvipavut otettiin suositun legendan mukaan sotasaaliiksi turkkilaisilta piirittäjiltä. Kaupungin lukuisat kahvilat ovat toimineet vuosisatojen ajan wieniläisen seuraelämän keskuksina, joihin on kokoonnuttu seurustelemaan ja lukemaan sanomalehtiä. Kahviloiden listoilla on tyypillisesti kymmeniä erikoiskahveja sekä erilaisia kakkuja ja torttuja. Miltei jokaisen kahvilan ruokalistalta löytyy perinteikäs suklainenSacher-kakku.
Wienin metro on viisilinjainen, ja kaupungissa on useita raitiovaunu- ja bussilinjoja. Wienissä on neljä rautatieasemaa: Wien Hauptbahnhof, Wien Praterstern, Wien Meidling ja Wien Westbahnhof. Uusipäärautatieasema, Wien Hauptbahnhof valmistui vuoden 2014 lopussa. Kaupungin lentoliikennettä palveleeWienin kansainvälinen lentoasema, jolla on Euroopan korkeinlennonjohtotorni. Tonavaa pitkin on mahdollista myös kulkeaBratislavaan laivalla.[10]
Wienin asukasmäärä kutistui 1900-luvun loppuun asti, mutta nyt sen kasvaessa uusilla tulijoilla on vaikeaa ja omistusasuntojen hinnat ovat nousseet nopeasti.Vuokrasääntelyn vuoksi jotkut saavat asua halvalla saatuaan kauan sitten vuokra-asunnon. Sellaisesta ei aina kannata luopua edes silloin, kun sitä ei enää tarvitse. Halvalla saatua asuntoa vuokrataan muille kalliimmalla. Asuntoja vuokrataan säänneltyjä hintoja kalliimmalla siten, että ne vuokrataan kalustettuina.[11]
Wienissä sijaitsee useita kansainvälisten järjestöjen virastoja, kutenYhdistyneiden kansakuntien teollistamisjärjestöUNIDO, öljynviejämaiden yhteistyöorganisaatioOPEC ja kansainvälinen atomienergiajärjestöIAEA.
.svg)
.JPG)
_-_Gasometer_(1).JPG)
.svg)
.svg)
.svg)
.svg)
.svg)
.svg)
.svg)
.svg)