Harry Weldon Kees (s.24. helmikuuta1914, katosi18. heinäkuuta1955) oliyhdysvaltalainen runoilija, kriitikko sekä romaani- ja novellikirjailija.
Kees syntyiBeatricen kaupungissaNebraskassa ja opiskeliMissourin jaNebraskan yliopistoissa valmistuen vuonna 1935. Hänen ensimmäinen runokirjansaThe Last Man oli menestys. Kees muuttiNew Yorkiin ja osallistui kirjallisuuskriitikkojen järjestämiin juhliin, mutta ei koskaan tuntenut viihtyvänsä niissä piireissä.
Sitten hän alkoi maalata ja joitakin hänen taulujaan oli esillä yhdessäPicasson teosten kanssaWhitney Museum of American Art -museossa. Kyllästyneenä New Yorkiin Kees muuttiSan Franciscoon vuonna 1950, missä hän teki kokeellisia elokuvia sekä kirjoitti musiikkia muiden tekemiin lyhytelokuviin.
19. heinäkuuta 1955 Keesin Plymouth Savoy -auto löytyiGolden Gate -sillan pohjoispäädystä avain virtalukossaan. Kun Keesin ystävät menivät hänen asuntoonsa, he löysivät ainoastaan Keesin Lonesome-kissan ja punaisen sukkaparin pesualtaasta. Hänenmakuupussinsa japankkikirjansa olivat kateissa. Kees ei ollut jättänyt minkänlaista viestiä. Ei ole tiedossa, tekikö hänitsemurhan hyppäämällä sillalta vai matkustiko hänMeksikoon. Ennen katoamistaan Kees oli kertonut ystävälleenMichael Griegille, että joskus ihmisen täytyy muuttaa elämänsä täysin.
1930-luvulla Kees kirjoitti lähinnä novelleja Federal Writers Project -projektin kautta ja julkaisten niitä lehdissä sekä neljännesvuosijulkaisuissa kuten Prairie Schooner, Horizon ja Rocky Mountain Review. Hän jatkoi kirjoittamista erottuaan projektista ja alettuaan työskennellä kirjastossa Denverissä 1937; saman vuoden lokakuussa Kees meni naimisiinAnn Swannin kanssa. Hänen maineensa kirjailijana jatkoi kasvuaan ja kirjaFall Quarter valmistui 1941, mutta sen lennokas tarina nuoresta professorista, joka taistelee vakavaa collegen elämää vastaan, oli kustantajien mielestä liian kepeä sodanuhan takia.
Kees muuttiManhattanille vuonna 1943 ja samana vuonna julkaistiin hänen ensimmäinen runokokoelmansaThe Last Man. Näihin aikoihin Kees lopetti fiktion kirjoittamisen. Hänen uusi mielenkiintonsa kohde oli maalaaminen, jossa hän kehittyi nopeassa tahdissa. Pian Keesin tauluja oli näytteillä yhdessäWillem de Kooninigin jaHans Hofmannin teosten kanssa. Kun Clementi Greenberg erosi The Nation -lehden taidekriitikon työstä vuonna 1949, Weldon Keesiä suositeltiin hänen seuraajakseen. Peridot-galleria järjesti kaksi kertaa Keesin teoksia esittelevän näyttelyn, ja yksi hänen piirustuksistaan oli mukana vuonna 1950 järjestetyssä Whitney-biennaalissa. Tehdessään maalauksia ja taidekritiikkiä Kees kokosi toisen runokokoelmansaThe Fall of the Magician joka julkaistiin 1947.
Vaikka Kees menestyi urallaan Manhattanilla, hän oli tyytymätön elämäänsä New Yorkissa ja päätti palata länsirannikolle 1950. Samalla kun hän jatkoi maalaamista ja runouden tekemistä, Kees kiinnostui perinteisestä New Orleans -tyylisestäjazzmusiikista ja lauluntekemisestä. Hän soittipianoa jazzyhtyeissä ja kaupusteli lauluja sekä sanoituksia julkaisijoille heikolla menestyksellä.
Tehdessään taidekritiikkiä ja selontekojaSan Franciscon päivälehtiin Kees työskenteli samanaikaisesti valokuvaajanaJurgen Rueschin jaGregory Batesonin kanssa monissa projekteissa, joita he tekivät Langeley Porter Clinicilla. Yhdessä Rueschin kanssa hän toimittiNonverbal Communication: Notes On The Visual Perception Of Human Relations -teoksen (1953).
Länsirannikolla Kees jatkoi maalaamista sekä selontekojen kirjoittamista paikallislehteen. Hän teki myös yhdessä Michael Griegin kanssa viikkottaista radio-ohjelmaa KPFA-radioasemalle ja kirjoitti esseitä populaarikulttuurista, kuten jazzmuusikkoJelly Roll Mortonista. Vuonna 1954Adrian Wilson julkaisi Keesin runokokoelmanPoems 1947-1954. Kees sävelsi musiikinJames Broughtonin vuonna 1950 ilmestyneeseen lyhytelokuvaanAdventures of Jimmy ja Keesin säveltämä laulu "Coastline Rag" on kuultuJenni Olsonin elokuvassaThe Joy of Life (2005).
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
