Walter Elias Disney syntyi Elias ja Flora Disneyn perheeseenChicagossa 5. joulukuuta 1901. Eliaksen esivanhemmat olivatnormanneista polveutuviairlantilaisia,[1][2] ja Floran sukujuuret olivatsaksalais-englantilaiset.[3] Perhe muutti maatilalleMarcelineenMissourin osavaltioon 1905 Waltin ollessa nelivuotias. Waltilla oli neljä sisarusta: isoveljet Herbert, Raymond jaRoy sekä pikkusisko Ruth.[4] Suvun nimi Disney tulee 1000-luvullanormandialaisestaIsignyn kylästäEnglantiin purjehtineelta Robert d’Isignyltä, jonka sukunimi englantilaistettiin Disneyksi.[5]
Walt vietti Marcelinessa onnellisen lapsuuden. Hän kertoi myöhemmin muistavansa paikan ehkä elävämmin kuin yhdenkään toisen paikan koko elämässään. Kotieläimiä ja villieläimiä vilisevässä kasvuympäristössään Waltille syntyi eläimiä kohtaan tunneside, joka ei koskaan katkennut.[6] Pikkukaupungin idyllisyys jätti Waltiin myös vaikutuksen, joka näkyi tutkijoiden mukaan myöhemmin hänen elokuvissaan jaDisneylandin Pääkadussa.[7] Walt kävi tuona aikana ensimmäisen kerran sirkuksessa ja näki ensimmäisen elokuvansa. Hän tapasi myös sirkusjohtajaBuffalo Billin.[8] Waltin lapsuuden esikuva oli hänen lapsenmielinen Ed-setänsä. Innostuksen piirtämiseen Walt sai Maggie-tädiltään, joka antoi pojalle lahjaksi lehtiön ja lyijykyniä.[9]
Vuonna 1909 isä Elias Disney sairastui ensinlavantautiin ja sen jälkeenkeuhkokuumeeseen. Maatila jäi hänen poikansa Royn vastuulle, sillä kaksi vanhinta veljeä olivat jo karanneet kotoa. Maatilan hoito osoittautui kuitenkin liian vaikeaksi tehtäväksi kuusitoistavuotiaalle Roylle, joten perhe joutui myymään maatilan ja muuttamaan vuokrataloon koulujen loppumiseen asti.[5] Vanhan kotitalon ulkoseiniä jäivät koristamaan Waltin aikoinaan tervalla tekemät piirrokset.[10] Koulujen päätyttyä keväällä 1911 perhe muuttiKansas Cityyn.[11]
Kansas Cityssä Walt työskenteli aamut ja illat lehdenjakajana isänsä alaisena kuuden vuoden ajan pelkällä ruokapalkalla. Koulussa Walt oli keskinkertainen oppilas, mikä saattoi johtua hänen raskaasta työstään. Roy karkasi kotoa vuonna 1912, mikä lisäsi Waltin vastuuta, sillä hän oli nyt perheen vanhin lapsi.[12]
Jo kouluaikoinaan Kansas Cityssä Walt osoitti suurta kiinnostusta piirtämiseen. Hän jäljenteli isänsä lehdistä löytämiään piirroksia ja tekiparturiliikkeen omistajan pyynnöstäkarikatyyrejä asiakkaista. Hän kiinnostui myösvarietee-teatterista ja esiintyi ystävänsä kanssa teatterin amatööri-illassa.[13]
Vuonna 1917 Walt muutti vanhempiensa kanssa Chicagoon aloittaakseen lukion. Hänestä tuli lukion lehden valokuvaaja ja pilapiirtäjä, ja hän sai piirroksiaan näin ensimmäistä kertaa julkisuuteen. Lukion käynnin ja työnteon ohella hän opiskeli Chicagon taideinstituutissa piirustustekniikkaa,anatomiaa ja pilapiirtämistä kolmena iltana viikossa.[14]
Walt halusi osallistuaensimmäiseen maailmansotaan seuratakseen laivastoon liittyneen veljensä Royn jalanjälkiä, mutta hän oli alaikäinen. Hän pääsi kuitenkin vuonna 1918 väärennetyillä papereilla AmerikanPunaisen Ristin palvelukseen, ja hän keskeytti lukion ja toimi vuoden ajanambulanssin- ja autonkuljettajanaRanskassa, missä hän jatkoi piirtely- ja maalaamisharrastustaan ajankuluna ja toveriensa huvittamiseksi.[15]
Palattuaan Yhdysvaltoihin vuonna 1919 Disney ei enää mennyt takaisin kouluun, vaan päätti ryhtyä taiteilijaksi. Hän muutti Kansas Cityyn ja etsi turhaan töitä lehdistä poliittisena pilapiirtäjänä. Hän sai lopulta töitä Pesmen–Rubin Art Studiolta, jossa hän sai piirtää mainosluonnoksia, kansikuvia jalogoja. Studiolla Disney tapasi tekstaajana ja ruiskuvärittäjänä työskennelleenUbbe Iwwerksin (myöhemmin Ub Iwerks), josta tuli hänen ystävänsä. Heidän työsuhteensa päätyttyä studiolla he perustivat yhteisen yrityksen Iwerks–Disney Commercial Artists, jossa Disney toimi pilapiirtäjänä ja myyntimiehenä, ja Iwerks hoiti tarkan piirustuksen ja tekstauksen. Yritys tuotti aluksi hyvin, mutta ystävysten saatua vakituisen työpaikan Kansas City Film Ad -yhtiössä Iwerks–Disneyn liiketoiminta lakkasi.[16] Yrityksen menetyksen johdosta Disney ei kyennyt maksamaan vuokraa. Oletettavasti hän selviytyi taloudellisesta ahdingostaan syömälläkoiranruokaa.[17]
Film Adissa Disney sai ensi kertaa tilaisuuden opetella elävien kuvien tekemistä. Hän alkoi oma-aloitteisesti kehittää yhtiön animointitekniikoita ja lisäili omia vitsejään tarinoihin. Hän esiintyi myös yhtiön näytellyissä mainosfilmeissä. Iltaisin Disney teki kotinsa autotallissa lyhyitä elokuva-animaatioita, joita hän myi teatteriyhtiöihin ohjelmiston täytteeksi. Vuonna 1922 Disney lähti Film Adista ja perusti uuden studion nimeltään Laugh-O-Gram Films, johon hän sai sijoittajilta 15 000 dollaria. Yhtiössä työskenteli Disneyn ja Iwerksin lisäksi viisi nuorta animaattoria ja neljä muuta työntekijää. Studio teki lyhyitä satuanimaatioita, mutta ei saanut niistä maksua, sillä elokuvien tilaaja ehti mennä konkurssiin. Yhtiö ehti aloittaa oikeiden näyttelijöiden ja animaation sekoituksenaLiisa Ihmemaassa -sadusta tehtyä versiotaAlice’s Wonderland ennen kuin joutui vararikkoon 1923.[18]
Yhtiönsä vararikon jälkeen Disney myi elokuvakameransa ja aikoi jättää koko piirrettyjen elokuvien maailman. Hän halusi elokuvaohjaajaksi ja muuttiHollywoodiin Kaliforniaan vuonna 1923. Hollywoodissa hän asui setänsä Robertin luona ja kierteli elokuvastudioilla seuraamassa elokuvien tekoa, mutta ei saanut töitä ohjaajana.[19] Disney kasvatti kuuluisat viiksensä vuonna 1926, sillä hän uskoi aikuisemman ulkonäön olevan hyödyksi elokuvabisneksen sopimusneuvotteluissa.[20]
Disney päätti palata tekemään pilafilmejä elokuvateattereille. Hän sai newyorkilaisen piirrosfilmien levittäjän kiinnostumaan velkojilleen Kansas Cityyn jääneestä keskeneräisestäAlice’s Wonderland -filmistä, ja levittäjä tilasi Disneyltä kuusi uutta filmiä 1 500 dollarilla kappaleelta. Waltin veli Roy oli tuolloinlosangelesilaisessa veteraanisairaalassa toipumassatuberkuloosista. Walt haki veljensä sairaalasta, ja he ryhtyivät tekemään Liisa-elokuvasarjaa avustajiensa ja Kansasista kutsutunVirginia Davisin kanssa setänsä rahallisen tuen turvin. He nimesivät studionsa Disney Brothers Studioksi, josta tuli vuonna 1926 Walt Disney Studio. Ensimmäinen Liisa-elokuva valmistui vuonna 1924.[21]
Näyttelijöitä ja piirroksia yhdistelevät Liisa-elokuvat menestyivät, ja Walt kutsui ystävänsä Ub Iwerksin piirtäjäksi voidakseen itse keskittyä käsikirjoituksiin. Yhteistyö toimi hyvin, ja elokuvien taso parani filmi filmiltä, mutta levitysyhtiö vähensi rahapulaansa vedoten Disneyn maksut puoleen entisestä. Lopulta Disney Brothers Studio sai paremman sopimuksen, ja yhtiö saattoi palkata lisää työvoimaa.[22]
Liisa-elokuvien ideat alkoivat ehtyä.Universal Pictures halusi Disneyn tekevän piirrossarjan, jonka pääosassa olisi jänis, joten Disneyn seuraava piirroshahmo oliOsku Kani (Oswald the Lucky Rabbit). Vuonna 1927 valmistunut jakso ”Isiparka” ei kuitenkaan tyydyttänyt elokuvayhtiötä, jonka mielestä Osku ei ollut hauska eikä persoonallinen eikä elokuvassa ollut kunnon juonta. Disney kuunteli kritiikkiä tapansa mukaan tarkasti ja ryhtyi parantelemaan hahmoa ja tuotantoprosessia. Osku-elokuvat saivatkin suopean vastaanoton niin kriitikoilta, kollegoilta kuin yleisöltäkin, ja Osku-hahmoa alettiin käyttää myös mainonnassa. Elokuvien tuotoilla Disneyn veljekset ostivat itselleen uudet talot. Levitysyhtiön johtajaCharles Mintz kuitenkin juoni Oskun tekijänoikeudet Waltilta itselleen, ja Disneyt joutuivat luopumaan Osku-elokuvien teosta.[23]
Disneyn ja Iwerksin luoma Mikki Hiiri läpimurtoroolissaan Höyrylaiva Villessä 1928.
Viimeisiä Osku-elokuvia tehdessään Disney ja Iwerks kehittivät vuonna 1928 uuden hahmon,Mikki Hiiren. Iwerks antoi hahmolle ulkonäön ja liikkeen, ja Disneylta se sai luonteen ja äänen. Mikille kaavailtiin alun perin nimeksi Mortimer, mutta Disneyn vaimo Lillian ehdotti nimeä Mickey. Mikki jaMinni Hiiri esiintyivät ensi kerran mustavalkoisessa piirretyssäLentokonehullu (1928). Animaatio ei kuitenkaan vakuuttanut elokuvayhtiöitä, kuten ei sen seuraajakaanRatsastava karjapaimen (1928), eikä Disney löytänyt niille levittäjää. Disneyn täytyi keksiä jotain täysin uutta. Koska äänielokuva oli edellisenä vuonna mullistanut koko Hollywoodin, Disney ryhtyi tekemään ensimmäistä piirrettyä äänielokuvaa. Pitkän ja turhauttavan kaupustelun jälkeen marraskuussa 1928 sai vihdoin ensi-iltansaHöyrylaiva Ville, joka oli ensimmäinen piirroselokuva, jossa on synkronoitu ääniraita. Disney esittää siinä itse muun muassa Mikin ja Minnin äänet. Lyhyt elokuva sai lehdiltä kiitosta teknisestä toteutuksestaan, hauskuudestaan ja kekseliäisyydestään.[24]
Newyorkilaiset levitysyhtiöt vakuuttuivatHöyrylaiva Villen yleisönsuosiosta ja tarjoutuivat ostamaan Disneyn filmit tai palkkaamaan hänet, mutta Disney oli päättänyt pysyä itsenäisenä. Disney teki lopulta sopimuksen liikemiesPat Powersin kanssa: Powers myi Disneylle Cinephone-äänijärjestelmän ja alkoi levittää Disneyn elokuvia 10 prosentin palkkiota vastaan. Disney lisäsi äänen myös aiemmin tehtyihin Mikki Hiiri -elokuviin ja teki uusia.[25]
Mikki Hiiren kasvavasta menestyksestä huolimatta Disney halusi tehdä muunkinlaisia lyhytelokuvia. Hän aloitti sarjan musiikillisia yhden kelan animaatioelokuvia nimeltäHassunkuriset sinfoniat, joista ensimmäinen oliLuurankotanssi (1929). Ub Iwerks kuitenkin lähti yllättäen Disneyn studiolta vedoten taiteellisiin erimielisyyksiin. Disney osti itsensä ulos sopimuksesta epärehellisen Pat Powersin kanssa ja solmi levityssopimuksenColumbia Picturesin kanssa vuonna 1930.[26] Iwerksin lähdön seurauksena Disney alkoi lähettää nuoria animaattoreitaan opiskelemaan piirtämistä Chouinardin taideinstituuttiin, jonka johtoon hän myöhemmin nousi.[27]
Mikki Hiiri alkoi pian seikkailla myös sarjakuvissa, joita piirsi etenkinFloyd Gottfredson. Mikki pohjautui osittain Disneyn omaan luonteeseen, ja Disney myös piti tarkkaa huolta Mikin johdonmukaisesta käyttäytymisestä. Disneyn studio laajeni, ja Disney kehitti uusia tuotantotekniikoita, kuten animaatioiden esikatselu ja tarinataulut. Menestyksestä huolimatta Disney ei jäänyt työstään vieläkään rahallisesti voitolle, joten hän jätti Columbian ja teki levityssopimuksenUnited Artistsin kanssa.[28]
Vuonna 1932 Disney lisäsiHassunkurisiin sinfonioihinsa uuden elementin: värin. Disney sai ensimmäisenOscar-palkintonsa värijakson sisältäneestä elokuvastaKukkia ja puita ja erikois-Oscarin Mikki Hiiren luomisesta. Vuonna 1933 syntyiKolme pientä porsasta, jonka tunnuslaulusta ”Pahaa sutta ken pelkäisi” tuli suuri hitti.[29]
Vuonna 1934 Walt Disneyn palveluksessa oli jo 187 työntekijää ja Mikin rinnalle oli tullut muita hahmoja, kutenAku Ankka,Hessu Hopo jaPluto-koira. Disney kuvaili suhtautumistaan animaatioon näin:[30]
»Piirrosfilmin ensimmäinen velvollisuus ei ole kuvata tai jäljentää todellista toimintaa, tai asioita kuten ne todellisuudessa ovat, vaan luoda elämän ja toiminnan karikatyyri; kuvata valkokankaalla asioita, jotka ovat vilahtaneet yleisön mielikuvituksessa; saattaa eloon sellaisia unikuvitelmia tai mielikuvituksen tuotteita, joita me kaikki olemme ajatelleet tai joista me olemme luoneet erilaisia kuvia elämämme aikana. Myöskin: tehdä karikatyyreja nykyaikaisesta elämänmenosta, tai fantasioita asioista, joita me nykyisin pohdimme...»
Vuonna 1934 Disney vakuuttui siitä, että hänen olisi tuotettava pitkä piirroselokuva. Hän valitsi elokuvansa aiheeksiLumikin, jonka mykkäelokuvaversion hän oli nähnyt nuorena poikana. Disney kokosi suuren tekijäjoukon piirtämään Lumikkia lyhytelokuviensa rinnalla ja otti sitä varten käyttöön uusia tuotantotekniikoita, kutenmonitasokameran. Vihdoin joulukuussa 1937 tuli ensi-iltaan ”Waltin hulluna unelmana” pidettyLumikki ja seitsemän kääpiötä, joka oli ensimmäinen yhdysvaltalainen täyspitkä piirroselokuva. Vaikka elokuvan teko oli vähällä keskeytyä budjetin ylityttyä,Lumikista tuli suurmenestys, joka tuotti siihen sijoitetut rahat moninkertaisesti takaisin.[31]
Lumikin menestyksen myötä Disney päätti suunnata studionsa luovan panoksen pitkiin elokuviin. Vanha studio oli käynyt pieneksi vanhaan kortteliinsa, ja Disneyn veljekset ostivat uudet tilatBurbankin Buena Vista Streetiltä vuonna 1938.[32] Walt suunnitteli Burbankin tontille kolmikerroksisen studion, jossa työskentelyolosuhteet olivat mukavat ja kaikki oli kalusteita myöten suunniteltu varta vasten animaatiotyötä ajatellen.[33]
Lumikin jälkeen Disney alkoi tuottaa samanaikaisesti kolmea uutta pitkää piirroselokuvaa. Ensin julkaistiinPinokkio (1940), sittenFantasia (1940) ja viimeisenä sodan viivästyttämäBambi (1942). Kunnianhimoiset ja kalliit elokuvat eivät kuitenkaan saavuttaneet yhtä suurta suosiota kuin rakastettavaLumikki, ja ne jäivät tappiollisiksi. EnnenBambin valmistumista Disney ehti tehdä myös pienen budjetin elokuvanDumbo (1941), joka kuitenkin menestyi erinomaisesti ja tuotti yhtiölle voittoa.[34] 1940-luvun alku oli Disney-studioille muutenkin vaikeaa aikaa. Vuonna 1941 studion työntekijät menivät lakkoon, ja vaikka lakko oli suhteellisen lyhyt, Walt Disney menetti luottamuksensa järjestäytyneeseen työvoimaan.[35]
Disney-yhtiö tuottitoisen maailmansodan aikana hallitukselle opetuselokuvia ja sotapropagandaelokuvia, kutenVictory Through Air Power (1943) jaFührerin kasvot (1943). Näiden ja Walt Disneyn Etelä-Amerikan-matkan tuloksena syntyneiden elokuvienOppitunti (1942) jaKolme caballeroa (1944) tuottojen avulla studio pysyi pystyssä vaikeiden sotavuosien ajan, vaikka yhtiön pankkivelka olikin kasvanut jo neljään miljoonaan dollariin.[36]
Rahapulasta kärsinyt Disney tiesi uuden täyspitkän piirroselokuvan valmistuvan liian hitaasti yhtiön taloustilanteeseen nähden, joten hän yhdisti piirrettyyn elokuvaan näyteltyjä jaksoja elokuvissaanVanhoja tarinoita (1946) jaPieni musta lammas (1948). Disney harkitsi myös mainoselokuvien ja opetuselokuvien tekemistä, mutta luopui ajatuksesta ja päätti pitää yhtiön yksinomaan viihdealalla. Disney oli alkanut myös kerätäAlaskasta filmiaineistoa, josta hän teki 27-minuuttisen luontoelokuvanHyljesaari (1948). Elokuva sai Oscar-palkinnon parhaana lyhytelokuvana, ja rohkaistunut Disney ryhtyi tekemään lisää luontofilmejä.[37]
Yhtiön rahatilanne ei kuitenkaan ollut vieläkään parantunut, joten Disney joutui säästämään palkoissa ja tuotantokuluissa. Hän päätti palata pitkiin piirroselokuviin, ja studion parhaat animaattorit alkoivat keskittyäTuhkimon tekemiseen. Samalla Disney toteutti ensimmäisen kokonaan näytellyn kokoillan elokuvansaSalainen aarresaari (1950).[38] 1940-luvun lopulla Disney oli myös alkanut hahmotella omaahuvipuistoa Kaliforniaan, vaikka Roy-veli vastustikin ajatusta liian kalliina.[39]
Tuhkimo (1950) oli menestys, samoin kuinAarresaari ja Disneyn uudet luontofilmit. Yhtiö selviytyi veloistaan, ja Disney sai takaisin vanhan optimisminsa.Liisa Ihmemaassa (1951) tuotti kuitenkin taas tappiota ja oli Disneylle turhauttava kokemus, sillä hänen kätensä olivat liian sidotut klassikkotarinan suhteen.[40] Liisaa seurasiPeter Pan (1953) ja näyteltyjä seikkailuelokuvia kutenSukelluslaivalla maapallon ympäri (1954), sekäTosielämän seikkailut -sarjan luontoelokuvia, joista menestynein oli täyspitkäErämaa elää (1953).[41]
Disney oli tarkka siitä, että hänen nimensä kuvasi yhtiön yksilöllisyyttä ja ainutlaatuisuutta, ja hänelle oli tärkeää myös oman yhtiönsä yhteishenki. Hän kertoi studionsa työntekijöille yhtiön kokouksessa 1950-luvulla:[42]
»On vain yksi syy, miksi nimeä ”Walt Disney” on mainostettu: koska se tuo mukanaan persoonallisuutta. Yhtiömme nimi ei ole ”Oy Filmi Ab”. Tosiasiassa ”Walt Disney” on suuri joukko ihmisiä. Sanokaamme tämä rehellisesti. Olemme organisaatio. Jokainen on halukas työskentelemään toisten kanssa ja jakamaan ideansa. Ja se on saavutus...»
»[M]inä en enää ole Disney. Olin sitä aikanaan, mutta nyt Disney on se kuva, jonka olemme luoneet yleisön mieleen näinä vuosina. --- Sitä ei tarvitse selittää yleisölle. He tietävät, mitä Disney tarkoittaa, kun he kuulevat elokuvistamme tai tulevat Disneylandiin.»
Vuonna 1954 Disney aloittiABC-kanavalla viikoittaisen televisio-ohjelmansa nimeltäDisneyland, jonka hän itse juonsi[43]. Vuonna 1955 Disney aloitti televisio-ohjelman nimeltäMikki Hiiri -kerho, mikä oli ensimmäinen kerta kun Disney oli suunnitellut viihdettä nimenomaan lapsille. Ohjelmassa näytettiin lapsia ympäri maailmaa, sekä Aku Ankka- ja Mikki Hiiri -piirrettyjä. Ohjelman avulla Disney onnistuikin tuomaan syrjässä olleen Mikki Hiiren takaisin kansakunnan tietoisuuteen.[44]
17. heinäkuuta 1955 Disney avasiDisneyland-teemapuistonAnaheimissa[45]. Puisto oli odotettua suurempi menestys, sillä jo seitsemän ensimmäisen viikon aikana puistossa vieraili miljoona ihmistä[46]. Kun myös studion pitkät elokuvat menestyivät hyvin, Walt Disney oli vihdoin saavuttanut taloudellisen vakauden, vaikka raha olikin taiteilijaluonteiselle Disneylle aina ollut omien sanojensa mukaan vain väline eikä itseisarvo[47].
Disneyland oli Walt Disneylle aina hyvin tärkeä. Hänellä oli tapana kävellä puistossa lauantaisin tavallisten vieraiden joukossa, ja hän mietti jatkuvasti uusia tapoja kehittää puistoa.[48] Aluksi Disneylle riitti yksi huvipuisto Kaliforniassa, mutta vuonna 1958 hän alkoi harkita huvipuistotoimintansa laajentamista myös itärannikolle – selvitysten mukaan paras paikka uudelle huvipuistolle olisiFlorida[49]. Disney alkoikin kaavailla Floridaan jättimäistäutopistista projektia, jonka keskus olisi tulevaisuuden kaupunki nimeltä EPCOT (Experimental Prototype Community of Tomorrow). Koko alueesta oli tarkoitus tulla 111 neliökilometrin laajuinen lentokenttineen ja teemapuistoineen. Disneyn kuolema 1966 hautasi kaupunkisuunnitelman, mutta sen pohjalta FloridanWalt Disney Worldiin avattiin vuonna 1982 edistyksellistäteknologiaa ja kansainvälistä kulttuuria esitteleväEpcot-teemapuisto.[50]
Disneyn suurimmaksi elokuvamenestykseksi nousi vuoden 1964 elokuvaMaija Poppanen, ja Disney oli tuolloin saavuttanut perhe-elokuvillaan niin yleisön kuin kriitikoidenkin suursuosion.[51] Vuonna 1962 Disney perusti ja suunnitteliKalifornian taideinstituutin (CalArts) yhdistämällä Chouinardin taideinstituutin ja Los Angelesin musiikkiopiston Conservatory of Musicin.[52][27] Disney osallistui myös joidenkinNew Yorkin maailmannäyttelyyn osallistuneiden näyttelyjen suunnitteluun 1964–1965[53].
Disneyn perheAmsterdamin lentokentällä vuonna 1951
Vuonna 1925 Disney tapasi Lillian Boundsin, joka oli tullut Disney Brothers Studiolle piirtäjäksi ja värittäjäksi. Waltin Roy-veli oli juuri mennyt naimisiin, ja myös Walt ja Lillian menivät naimisiin 13. heinäkuuta 1925.[54] Walt ja Lillian Disneyllä oli kaksi lasta, Diana (s. 1933) ja Sharon (adoptoitu 1936).[55] Vuonna 1938 veljekset kutsuivat vanhempansa Portlandista asumaan luokseen Etelä-Kaliforniaan. Pian muuton jälkeen Waltin äiti Flora kuoli tapaturmaisesti uuden talonsa uunin vian seurauksena, mistä Walt syytti pitkään itseään.[56] 1940-luvun lopulla Walt ja Lillian lapsineen muuttivat uuteen, tilavaan kotiin Carolwood Driven omakotialueelle. Junista innostunut Disney rakennutti suurelle tontilleen 800-metrisenpienoisrautatien mittakaavassa 1:8.[39]
Disney tukirepublikaanista puoluetta ja lahjoitti rahaa republikaanisen puolueen presidenttikampanjoihin jo 1940-luvulta lähtien. Hän oli myös aktiivinenantikommunisti.[57]
Disney oli ulkoisesti sosiaalinen ihminen, mutta hänen työtoverinsa ovat kuvanneet Disneytä myös vaikeaselkoiseksi ja kärttyisäksi.[58] Hän ei pitänyt julkisista tilaisuuksista ja kieltäytyi niistä lähes aina. Disneyllä oli tapana juoda alkoholia iltaisin työpäivän päätteeksi, minkä vuoksi studion kokoukset sovittiin aamuksi tai alkuiltapäiväksi. Disney katsoi mielelläänbaseballia ja harrastinurmikeilailua myöhempinä vuosinaan. Disneyt matkustelivat aina paljon eri puolilla maailmaa.[59]
Walt Disney oli koko aikuisikänsä ketjupolttaja mutta piti huolta siitä, ettei koskaan polttanut lasten lähettyvillä[60]. Vuoden 1966 marraskuussa Disneyn vasemmasta keuhkosta löytyisyöpäkasvain, ja viisi päivää myöhemmin selvisi, että syöpä oli levinnyt koko vasempaan keuhkoon. Keuhkon poiston jälkeen lääkärit arvioivat Disneyllä olevan puolesta kahteen vuoteen elinaikaa. Marraskuun 30. päivänä Disney menetti kotonaan tajuntansa ja kuoli St. Josephin sairaalassa joulukuun 15. päivänä. Disneytuhkattiin.[61] Hänen muistomerkkinsä on KaliforniassaGlendalessaForest Lawn Memorial Parkissa.[62][63]
Disney kirjoitti näyttelijäKurt Russellin nimen hieman ennen kuolemaansa. Russellkaan ei tiedä mitä Disney viestillään tarkoitti.[64]
Disneyn kuoleman jälkeen syntyi huhu, että Disneyn ruumis olisisyväjäädytetty ja laitettu DisneylandinPirates of the Caribbean -veneajelun alle palautettavaksi tulevaisuudessa eloon parantuneen lääketieteen keinoin. Huhun alkuunpanijasta ei ole tietoa, mutta se ilmestyi lehdissä ensi kertaa tiettävästi vuonna 1969. Paikkansapitämättömänkaupunkitarinan synnylle oli tulevaisuuden teknologiasta kiinnostunut Disney itsekin antanut pohjaa.[65][66]
Disneyn muistokirjoituksissa yhdysvaltalaiset lehdet kutsuivat häntä muun muassa ”maailman kuuluisimmaksi viihdyttäjäksi ja mahdollisesti maailman tunnetuimmaksi epäpoliittiseksi julkiseksi hahmoksi”. Disneyn elokuvat olivat tuottaneet jo hänen elinaikanaan noin 400 miljoonaa dollaria, ja Disney-kirjat, levyt ja muutoheistuotteet myivät kymmeniä miljoonia vuosittain. Disney uudisti animaation ja teki siitä taiteenlajin, joka korosti luonnetta, kerrontaa ja tunnetta. Hänellä oli monipuolinen vaikutus kulttuuriin, ja hän vaikutti animaatioillaan suuresti amerikkalaisten käsitykseen omasta historiastaan ja toisaalta toi tekniikan kehityksen kutenavaruustutkimuksen amerikkalaisten suosioon. Hän loi vuoden 1948 elokuvallaanHyljesaari luontodokumentin lajityypin. Disney edistiluonnonsuojelua tehdessään eläinhahmoistaan sympaattisia: esimerkiksiBambi käynnisti Yhdysvalloissa keskustelun metsästyksestä. Disney myös yhdistikorkeakulttuurin ja viihteenFantasiassa ja toi amerikkalaisille uudenlaiseksi huvittelupaikaksi Disneyland-puiston, joka oli ensimmäinen teemapuisto. Myös Disneyn tapa yhdistää kaikki monipuolinen viihdealan toimintansa yhden yrityksen alaisuuteen oli vallankumouksellinen.[67]
Kriitikoiden mielestä Disney pyrki huvipuistoillaan korvaamaan todellisen maailman keksityllä ja kutsuivat tätä ”disneystämiseksi”.[68] Toisen maailmansodan jälkeen Disneyn elokuvat eivät enää saaneet kriitikkojen suosiota, vaan häntä pidettiin kaupallisena massataiteilijana, joka oli tehnyt koko kulttuurista lapsellisen ja satuklassikoistakin vaarattomat. 1960-luvun Yhdysvaltain poliittisessa ilmapiirissä intellektuellit näkivät konservatiivisen Disneyn takapajuisuuden symbolina.[69]
Disneyn huhuttiin olevanantisemitisti, ja huhut vain vahvistuivat Disneyn kuoltua. 1930-luvulla Disney kutsui saksalaisen ohjaajanLeni Riefenstahlin vieraakseen Hollywoodiin promotoimaan tämänOlympia-elokuvaa[70].Kristalliyöstä huolimatta Disney ei perunut kutsuaan[71][72]. ElämäkertojaNeal Gablerin mukaan Disney ei ollut antisemitisti, vaikka hänellä oli ollut huonoja kokemuksia uransa alussa yksittäisistä juutalaisista. Disney antoi muun muassa rahaa useisiin juutalaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin. Käsityksen Disneyn antisemitismistä aloittivat eräät hänen erottamansa työntekijät sekä se, että Disneyn antikommunistisissa tuttavissa oli antisemitistejä.[73] Disneyn huhuttiin olevan myös rasisti. Gablerin mukaan Disney ei kuitenkaan yksityiselämässään osoittanut mitään vihaa tai halveksuntaa mitään vähemmistöä kohtaan, vaikka käyttikin suvaitsemattomia sanontoja. Disney myös palkkasi uransa aikana ihmisiä kaikista väestöryhmistä.[74]
Thomas, Bob: Walt Disney: Elämäkerta. ((Walt Disney: An American original, 1976.) Suomennos: Henry Tanner) Helsinki: Helsinki Media, 2001. ISBN 951-32-0178-3
Gabler, Neal: Walt Disney: Amerikkalaisuuden ikoni. ((Walt Disney: The triumph of the American imagination, 2006.) Suomentanut Tero Valkonen) Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33778-3
.jpg)
