Wakensaari on kolmenkeskuslaguunia ympäröivän saaren (Wake, Wilkes ja Peale) muodostama atolli. Saaret ovat yhteydessä toisiinsa penkereen välityksellä. Saaret ovat sammuneen vedenalaisen tulivuorenkraatterin reunojen jäänteitä, ja laguuni on entinen kraatteri.[3] Atolli sijaitsee länteen kansainvälisestäpäivämäärärajasta, joten se on päivän edellä Yhdysvaltojen 50 osavaltiota.[4]
Espanjalaiset löysivät saaren vuonna 1568.Britit kävivät siellä vuonna 1796 ja nimesivät sen kapteeniWilliam Waken mukaan. Yhdysvaltalainen Charles Wilkes kartoitti atollin 1841, ja vuonna 1899 Yhdysvallat liitti sen alueisiinsa saadakseen sinne lennätinaseman. 1930-luvun puolivälissä siitä tehtiin laivastotukikohta, ja sinne rakennettiin Guamiin ja Filippiineille lentävien vesitasokoneiden yöpymispaikka. Yhdysvallat aloitti myös sukellusvenetukikohdan rakennustyöt, mutta se jäi kesken toisen maailmansodan alkaessa.[3]
Toisessa maailmansodassa Wakensaarella käytiin useita taisteluita, jaJapani valloitti saaren, koskayhdysvaltalaisilla ei ollut riittävästi sotilaita saarta puolustamaan. Japani käynnisti hyökkäyksensä Wakensaarta kohtaan 18. joulukuuta 1941. Saari antautui 23. joulukuuta 1941.[5]
Japanilaisten antauduttua yhdysvaltalaiset palasivat saarelle 1945. Siellä on edelleen sotilaslentokenttä, jaNOAA:n jaNWS:n tutkimusasemia. Saarilla asuu joitakin satojaYhdysvaltain asevoimien sotilaita. Siviilikoneet voivat laskeutua kentälle hätätilanteessa. Saarella on myös autettu merihätään joutuneita, vuonna 1975 vietnamilaisia ja 1995 kiinalaisia.[3]
Ihmisen toiminta keskittyy Wakelle ja Wilkesille. Pealella on hyvin vähän toimintaa eikä lainkaan asutusta. Wilkesin länsiosa on linnustonsuojelualue, jolla elää noin miljoona lintua.[4]
.svg)
