Vulture Culture The Alan Parsons Project
Studioalbumin tiedot
Studio	Abbey Road Studios,Lontoo
Julkaistu	1985
Tuottaja(t)	Alan Parsons
Tyylilaji	aikuisrock,synthpop
Kesto	37.59
Levy-yhtiö	Arista
The Alan Parsons Projectin muut studioalbumit
Ammonia Avenue 1984	Vulture Culture 1985	Stereotomy 1986

Vulture Culture on englantilaisen rockyhtyeThe Alan Parsons Projectin kahdeksas albumi. Albumi julkaistiin vuonna 1984, joissakin maissa tosin vasta seuraavan vuoden puolella. The Alan Parsons Projectin virallinen verkkosivu ilmoittaa julkaisuvuodeksi 1985.

Konseptialbumin teemana on ihmisten häikäilemättömyys ja taloudellinen epätasa-arvo. Teemaan vaikutti yhtyeen jäsentäEric Woolfsonia häirinnyt huijari, joka osteli hänen nimissään luksustuotteita. Lisäksi Woolfson tapasi joukonlasvegasilaisia huijareita, jotka kehuskelivat tienaavansa rahaa hyväksikäyttämällä muita. Levyn nimi on sanaleikki: ”Culture Vulture” tarkoittaa kulttuurista intohimoisesti innostunutta henkilöä.^[1]

Albumi menestyi yhtyeen aiempia albumeja heikommin. Listamenestys oli Manner-Euroopan maissa tästä huolimatta hyvää. KultalevyVulture Culturelle myönnettiin Saksassa ja Kanadassa. Albumin jälkimaine on ollut kielteinen, ja sitä pidetään yhtenä The Alan Parsons Projectin huonoimmista.

Yhtyeen pääasiallinen lauluntekijäEric Woolfson sai albumiin idean tavattuaanlasvegasilaisia asuntovälittäjiä, jotka kehuskelivat tienaavansa rahaa hyväksikäyttämällä ja huijaamalla ihmisiä. Woolfsonin tapaamat henkilöt ostivat talousvaikeuksiin joutuneiden kaupunkilaisten kodit halvalla ja myivät ne eteenpäin suurella voitolla. Lisäksi he huijasivat lentoyhtiöiltä rahallisia korvauksia ja ilmaisia matkoja varaamalla paikkoja jo valmiiksi täyteen myydyistä lentokoneista.^[1]

Aiheen valintaan vaikutti myös Woolfsonia 1980-luvun alussa häirinnyt huijari, joka osteli hänen nimissään luksusautoja ja huviveneitä. Joku antoi lisäksi Woolfsonin nimissä haastattelunBillboard-lehdelle ja pestasi kitaristiAl Di Meolan olemattomiin äänityksiin. Huijariepisodista kertoo kappale ”Somebody Out There”.^[1]

Vulture Culture on The Alan Parsons Projectin ainoa albumi, jolla ei ole mukanaorkesterisäestystä. Orkesterin ja kuoron sovituksista muilla albumeilla vastannut Andrew Powell ei osallistunut albumin tekemiseen lainkaan.^[2] Albumilta jätettiin pois ”No Answers Only Questions” -niminen kappale, joka folk-henkisenä ei sopinut rockkappaleiden joukkoon.^[1]

1980-luvun puolivälin albumeillaan The Alan Parsons Project luopui varhaistuotantonsaprogressiivisuudesta. Sen sijaanVulture Culture edustaa tuolloin suosittuasynth popia jaAOR-musiikkia.^[3]

Vastaanotto
Arvostelupisteet
Julkaisu	Pisteet
Allmusic[4] Mike DeGagne
The Encyclopedia of Popular Music[5] Colin Larkin

Discogs-sivuston mukaanVulture Culture ilmestyi 1984, mutta joissakin maissa se tuli saataville vasta seuraavan vuoden puolella.^[6] The Alan Parsons Projectin virallinen verkkosivu ilmoittaa julkaisuvuodeksi 1985.^[1]

Albumilta julkaistiin neljä singleä: ”Let’s Talk About Me”, ”Sooner or Later”, ”Days Are Numbers (The Traveller)” ja ”The Same Old Sun”. Nimikappaleesta julkaistiin lisäksi 12″club-remix.^[7] ”Days Are Numbers” oliBillboardin singlelistalla parhaimmillaan sijalla 71.^[8]

Vulture Culture ei menestynyt yhtyeen aiempien albumien tavoin. The Alan Parsons Project oli 1980-luvun alussa nauttinut suurta suosiota esimerkiksi Ranskassa ja Yhdysvalloissa.Vulture Culturen myyntiluvut jäivät kuitenkin molemmissa maissa melko vaatimattomiksi.^[9][10] Saksassa ja Kanadassa albumi myikultalevyyn oikeuttavan määrän, mutta niissäkin myyntiluvut olivat yhtyeen parhaita vuosia heikommat.^[11][12] Listamenestys oli tästä huolimatta varsin hyvää. Saksassa albumi oli listaykkönen ja kymmenen suosituimman joukkoon se ylsi myös Sveitsissä, Alankomaissa, Ruotsissa, Norjassa ja Itävallassa.^[13]

SekäAllMusic-sivusto että Colin LarkininThe Encyclopedia of Popular Music nimeävätVulture Culturen yhdeksi The Alan Parsons Projectin huonoimmista albumeista.^[14][5]AllMusicin arvostelijan Mike DeGagnen mukaan levyn kappalemateriaali on aiempaa heikompaa ja albumi epäonnistuu moniulotteisen teemansa käsittelyssä. Kokonaisuus ei ole musiikillisesti yhtenäinen, vielä vähemmän sanoituksiltaan. Mukana on silti jokunen onnistunut kappale, kuten kaivattua ”elämää” tarjoava instrumentaali ”Hawkeye” sekä erityisestiChris Rainbow’n laulama kaunis balladi ”Days Are Numbers (The Traveller)”.^[4]

Listasijoitukset

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Valtio	Korkein sijoitus	Listaviikot	Lähde
Alankomaat	3.	11	[13]
Iso-Britannia	40.	5	[15]
Itävalta	10.	12	[13]
Norja	9.	8	[13]
Ruotsi	7.	7	[13]
Saksa	1.	18	[13]
Sveitsi	2.	13	[13]
Uusi-Seelanti	15.	5	[13]
Yhdysvallat	46.	19	[16]

Sertifikaatit

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Valtio	Sertifikaatti	Toimitukset tai myynti	Lähde
Kanada	kultalevy	50 000	[11]
Saksa	kultalevy	250 000	[12]

Kaikki kappaleet on merkitty Alan Parsonsin ja Eric Woolfsonin kirjoittamiksi. Sulkuihin on merkitty kappaleen laulaja.

9. ”No Answers Only Questions” (final version) – 2.12
10. ”Separate Lives” (alternative mix) – 4.18
11. ”Hawkeye” (demo) – 3.18
12. ”The Naked Vulture” – 10.43
13. ”No Answers Only Questions” (the first attempt) – 2.56

• Lupaavat artikkelit
• The Alan Parsons Projectin albumit
• Vuoden 1985 albumit

• Merkityt versiot lista A
• Musiikkiin liittyvät artikkelit
• 78.84 Pop, rock