Volkswagen Scirocco onVolkswagenin vuosina 1974–1992 valmistamacoupé-korinen automalli, joka korvasiVolkswagen Karmann Ghian. Auton nimi tuleeVälimeren alueella puhaltavastasirocco-tuulesta, joka saa alkunsaSaharan aavikolla. Mallin seuraajaksi esiteltiin vuonna 1988Volkswagen Corrado, josta oli myös alun perin tarkoitus tulla Scirocco-niminen.
| Volkswagen Scirocco I | |
|---|---|
 | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |  Saksa |
| Valmistaja | Volkswagen |
| Konserni | Volkswagen Group |
| Valmistusvuodet | 1974–1981 |
| Korimalli | 3-ovinencoupé |
| Luokka | S-segmentti |
| Muotoilija | Giorgetto Giugiaro |
| Edeltäjä | Volkswagen Karmann Ghia |
| Seuraaja | Volkswagen Scirocco II |
| Teknisesti samankaltaisia | Volkswagen Caddy (Typ 14D) Volkswagen Golf I Volkswagen Jetta I |
| Tekniset tiedot | |
| Pohjalevy | Volkswagen Group A1 |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1,1–1,6 l |
| Polttoaine | bensiini |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto | 4-vaihteinen manuaali 5-vaihteinen manuaali 3-vaihteinen automaatti |
| Infobox OK | |
Ensimmäisen sukupolven Scirocco esiteltiin keväällä 1974. Auto onGiorgetto Giugiaron muotoilema ja perustuu samalle A1-pohjalevylle kuinVolkswagen Golfin ensimmäinen sukupolvi. Sitä valmistettiinKarmannin tehtaallaOsnabrückissa.[1][2]
Moottorivalikoimassa olivat aluksi 1,1- (50 hv) ja 1,5-litraiset (70/85 hv) bensiinimoottorit. 50- ja 70-hevosvoimaisia moottoreita käytettiin L- ja LS-malleissa, joissa oli kaksi suorakaiteen muotoista ajovaloa. 85-hevosvoimainen moottori oli TS-mallissa, jossa oli neljä pyöreää ajovaloa. Syksyllä 1975 1,5-litraisen tehokkaampi versio korvattiin 1,6-litraisella (75/85 hv). Vuoden lopussa myös pienitehoisempi versio poistui mallistosta. Syksyllä 1976 1,6-litraisen suurempitehoinen versio korvautui ainoastaan GTI- ja GLI-mallien yhteyteen saatavalla 110-hevosvoimaisella. Seuraavana syksynä myös 75-hevosvoimainen poistui, mutta 85-hevosvoimainen perusversio kuitenkin palasi vuoden 1978 alussa.
Vuonna 1977 Scirocco sai leveämmät kokonaan muoviset puskurit sekä suurikokoisemmat vilkut. B-pilarit muuttuivat korinvärisistä mustiksi. Mallistoon tuli takaisin 70-hevosvoimainen 1,5-litrainen moottori, kuitenkin iskutilavuudeltaan hieman alkuperäistä pienempänä.
Syksyllä 1979 malliston perusmoottoriksi tuli 1,3-litrainen (60 hv), joka korvasi aiemman 1,1-litraisen. Lisäksi GTI- ja GLI-mallit saivat viisivaihteisen manuaalivaihteiston.
| Volkswagen Scirocco II | |
|---|---|
 | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Saksa |
| Valmistaja | Volkswagen |
| Konserni | Volkswagen Group |
| Valmistusvuodet | 1981–1992 |
| Korimalli | 3-ovinencoupé |
| Luokka | S-segmentti |
| Muotoilija | Herbert Schäfer |
| Edeltäjä | Volkswagen Scirocco I |
| Seuraaja | Volkswagen Corrado |
| Teknisesti samankaltaisia | Volkswagen Caddy (Typ 14D) Volkswagen Golf I Volkswagen Jetta I |
| Tekniset tiedot | |
| Pohjalevy | Volkswagen Group A1 |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1,3–1,8 l |
| Polttoaine | bensiini |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto | 4-vaihteinen manuaali 5-vaihteinen manuaali 3-vaihteinen automaatti |
| Infobox OK | |
Toisen sukupolven Scirocco esiteltiinGeneven autonäyttelyssä keväällä 1981. Se perustui edelleen samalle pohjalevylle kuin edeltäjänsä, mutta oli Volkswagenin oman muotoiluosaston suunnittelema.
Sciroccosta oli vuonna 1985 tarjolla erikoismalli White Cat, jossa suuri osa korin normaalisti mustista osista oli korvattu valkoisilla.[3] Myös istuimet ja vanteet olivat valkoiset.[2]
.jpg)
Vuonna 1988 esiteltiinVolkswagen Corrado, josta oli alun perin tarkoitus tulla Sciroccon kolmas sukupolvi, mutta uuteen mallinimeen päädyttiin, sillä Corrado oli edeltäjäänsä teknisesti edistyksellisempi ja hinnaltaan kalliimpi.[2] Autoja myytiin toistensa rinnalla vuoteen 1992 saakka, jolloin Sciroccon valmistus lopetettiin.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaVolkswagen SciroccoWikimedia Commonsissa