Vuoteen 1925 kaupungin nimi oliTsaritsyn (ven.Цари́цын), vuosina 1925–1961Stalingrad (ven.Сталингра́д). Kaupungille myönnettiin vuonna 1965sankarikaupungin arvo.[8][9]
Volgograd sijaitsee Etelä-Venäjällä noin 910 kilometriä Moskovasta etelään Volga-joen varrella, lähellä Don-jokea. Volgogradissa on käytössä sama aikavyöhyke kuin Moskovassa.
Alueen maasto on aroa ja siellä vallitsee erittäin kuiva ja vaihteleva mannerilmasto, jossa talvet ovat vähälumisia ja kesät kuumia ja kuivia. Volgogradin tammikuun keskilämpötila −6,3 °C ja heinäkuun +23,6 °C.[10]
Kaupungin alkuvaiheita. Linnoitettu asutus 1600-luvulla.
Läheisellä Volgan saarella vuonna 1555 tunnettu asutus siirtyi Volgan Tsaritsa-sivujoen haaraumaan ja vuodesta 1589 lähtien siitä käytettiin joesta johtuvaa nimeä Tsaritsyn.[8] Kasakkakapinalliset valloittivat sen kahteen kertaan,Stenka Razin vuonna 1670 jaJemeljan Pugatšov vuonna 1774.
1800-luvulla teollisuus alkoi kehittyä. Vuonna 1862 avattiin rautatielinja Tsaritsyn–Kalatš-na-Donu. 1879 -rautatieyhteysMoskovaan valmistui ja vuodesta 1897 lähtien kaupungista oli ratayhteysPohjois-KaukasukselleTihoretskin kautta, ja vuodesta 1900 lähtienDonbassin alueelle. Kaupunki kasvoi merkittävästi rautatieyhteyden myötä ja jokiliikenteen vilkastuessa; kaupunkiin sijoittui monia laivayhtiöitä.[8]
Kaupungista käytiin raskaita taisteluja kesällä 1918, jolloin bolševikkien puna-armeija puolusti sitäAnton Denikinin valkoisia joukkoja vastaan. Punaiset valtasivat sen takaisin vuonna 1919. Kaupungin nimi vaihdettiin Stalingradiksi vuonna 1925,Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ensimmäisenä pääsihteerinä toimineenJosif Stalinin (1879–1953) mukaan. Vuodesta 1936 lähtien se oli Stalingradin alueen keskus.[8]
Kaupungissa käytiintoisessa maailmansodassa kuuluisaStalingradin taistelu elokuusta 1942 helmikuuhun 1943, jolloin kaupunki tuhoutui täysin, mutta se rakennettiin uudestaan vuosina 1946–58.[8] Taistelussa kuoli noin 1,5 miljoonaa ihmistä ja se on yksi kaikkein aikojen eniten uhreja sotatoimissa vaatineista yksittäisistä taisteluista. Voittoa tässä taistelussa pidettiin Neuvostoliitossa erittäin keskeisenä, eikä aivan vähäinen merkitys ollut sillä, että valtion johtajan nimeä kantava kaupunki ei joutunut saksalaisten käsiin.[11]
Vuonna 1961 nimeksi vaihdettiin Volgograd osanaNikita Hruštšovin destalinisaatiokampanjaa ja alueen nimeksi tuli Volgogradin alue.[8] Päätös on edelleen kiistanalainen ja sen peruuttamista on vaadittu. Vaikka Stalinia on syytetty lähes 30 miljoonan oman neuvostokansalaisen surmista esimerkiksiGulag-vankileirien ja ukrainalaistenHolodomor-nälänhädän välityksellä, hän nousi esimerkiksi vuonna 2008 koko Venäjän kattaneessa hyvin laajoissa mielipidekyselyssä kaikkien aikojen 3. merkittävämmäksi venäläiseksi henkilöksi. Vuonna 2013 Volgogradin kaupunki päätti käyttää itsestään nimeä Stalingrad vuosittain viiden päivän ajan Suuren Isänmaallisen sodan muistoksivoitonpäivästä, 9. toukokuuta alkaen.[11]
Ambulansseja Volgogradin päärautatieaseman edustalla itsemurhaiskun jälkeen 29.12.2013.Itsemurhaiskussa tuhoutuneen Volgogradin päärautatieaseman asemahalli ulkoapäin nähtynä.Aamuruuhkassa tehdyn itsemurhaiskun tuhoama johdinlinja-auto Volgogradissa 30.12.2013.
Vuonna 2013 Volgogradissa tapahtui kolme terrori-iskuina tutkittavaa tekoa, joista ainakin kahta pidettiinpohjoiskaukasialaisten tekemänä itsemurhaiskuna. Lokakuun 21. päivänä 2013 räjähti pommi linja-autossa, jonka tuloksena seitsemän henkeä kuoli ja useat muut noin 40 matkustajasta haavoittuivat. Viranomaiset pitivät tätädagestanilaisen naispuolisen itsemurhapommittajan tekona.[12][13]
Joulukuun 29. päivänä 2013 itsemurhapommittaja räjäytti pommin kaupunginpäärautatieasemalla (Volgograd-1), aseman turvatarkastuspisteellä. Tämän terrori-iskun seurauksena menehtyi ainakin 17 henkeä ja noin 50 haavoittui. Itse räjähdyspaikalla kuoli 14 henkeä ja sairaalassa oli menehtynyt kolme vakavasti haavoittunutta.[14][15][16] Tapahtumaa tutkittiinterroritekona ja aseiden tai räjähdysaineiden salakuljetusrikoksena.[16][17] Viranomaisten mukaan ilman rautatieaseman turvatoimia tuho ja surmansa saaneiden määrä olisi voinut olla paljon suurempi, sillä asemahalli oli tuolloin täynnäuudenvuoden viettoon aikovia matkustajia. Turvallisuustarkastuspistettä lähestyneen naisen kerrottiin laukaisseen pommivyönsä hermostuttuaan metallipaljastimien vierellä olevien poliisien lähestyttyä epäilyttävää naista.[18]
Jo runsaan neljän tunnin kuluttua jotkut viranomaiset tunnistivat tekijäksitšetšenialaisen naishenkilön. Toisissa lähteissä mahdollista tekijää luonnehdittiin dagestanilaiseksi, aiemmin surmansa saaneen miesterroristin leskeksi. Räjähdyksen voimaa luonnehdittiin suureksi, määrän katsottiin vastaavan lähes 10 kiloa TNT:tä ja mukana oli myös tuhovoimaa lisänneitä metallikappaleita. Muutamaa tuntia myöhemmin, kun paikalta oli löydetty räjähtämätönkäsikranaatti, terroriteon toiseksi mahdolliseksi tekijäksi lisättiin tuolloin vielä tunnistamaton mieshenkilö.[14][15]
Joulukuun 30. päivänä 2013 uutisoitiin uudesta, mieshenkilön edellispäivän kaltaisella, noin neljän trotyylikilon räjähdysainemäärää vastaavalla pommilla toteuttaman itsemurhaiskun aiheuttamasta räjähdyksestä. Isku toteutettiin maanantaiaamun ruuhka-aikaanjohdinautossa. Maanantai-iltaan mennessä kuolleiden määräksi oli vahvistunut 14 tai 15, joista 12 kuoli tapahtumapaikalla. Sairaalahoitoon oli viety lisäksi 27 henkeä kaikkiaan 41 loukkaantuneesta.[19][20] Viranomaiset tutkivat tapahtumaa edellispäivän pommi-iskun tapaan terroritekona ja aseiden tai räjähdysaineiden salakuljetuksena. Pommittajan henkilöllisyyttä yritettiin selvittää geenitestien avulla.[21][22]
Oheinen taulukko kuvaa Volgogradin väkiluvun kehitystä. Vuoden 1840 luku on Venäjän imperiumin kaupunkitilastosta, eikä ole varsinaisen väestönlaskennan luku. Kaupunki oli tuolloin nimeltään Tsaritsyn.[23] Ensimmäinen koko Venäjän kattanut väestönlaskenta tehtiin vuonna 1897, jolloin Tsaritsyn oli Saratovin kuvernementin (Саратовская губерния)kihlakuntakaupunki.[24]
Volgograd onRostov-na-Donun ohella Venäjän eteläosien toinenmiljoonakaupunki, vuoden 2010 väestönlaskennan aikaan kaupungissa asui 1 021 215 henkeä.[1]
Volgograd on teollisuuskeskus. Teollisuudenhaaroihin kuuluu laivanrakennus, öljynjalostus, teräs- ja alumiinituotanto, koneenrakennus ja ajoneuvot ja kemianteollisuus. Lähellä kaupunkia sen pohjoispuolella on Euroopan suurimpiin kuuluva vesivoimalaVolgan vesivoimalaitos. Lisäksi kaupungissa toimii maakaasua käyttävä lämpövoimalaitos Volga-TPP ja öljynjalostamon jäteöljyjä hyödyntävä Volga TPP-2 -voimala.[8]
Kaupunki on rautateiden risteysasema, josta on rautatietMoskovaan, UkrainanDonbassiin, Kaukasiaan (päärataBakustaAstrahanin kautta Volgogradiin) ja Siperiaan. Kaupungin kaukoliikenteen rautatieasema on nimeltäänVolgograd-1 ja lähiliikenteen keskus onVolgograd-2 (edellisestä 4 km lounaaseen); miljoonakaupungissa on useita pienempiä, erityisesti lähiliikennettä palvelevia asemia.[32]
Myös monet tärkeät maantiet Venäjän eteläosista ja Kaspianmeren maista Moskovaan kulkevat Volgogradin kautta. Maantieyhteyksistä merkittävimpiin kuuluu Keski-EuroopastaKiovan jaHarkovan kautta Volgogradiin saapuva ja edelleenAstrahaniin jatkavaEurooppatieE40 (Kiova-Volgograd 1273 km, Volgograd Astrahan 394 km). Venäjällä tämä maantie tunnetaan valtatie M6:na. Toinen kaupunkiin johtava Eurooppatie onE119 (valtatie M6,Moskova–Volgograd–Astrahan). Pääkaupunki Moskovasta on sitä tietä pitkin 981 kilometriä Volgogradiin.[7]
↑abStatistitšeskija tablitsy o sostojanii gorodov Rossijskoi imperii (Tilastotaulukoita Venäjän keisarikunnan kaupungeista (1840). Volgograd löytyy julkaisun sivulta 29/41 edellisaukeamalta alkavan Saratovskaja gubernijan kaupunkien yhteydestä) dlib.rsl.ru. 1840. Pietari. Viitattu 31.12.2013. (venäjäksi)
.jpg)
.jpg)
