| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Voitto Hellsten vuonna 1954 | |||
| Maa: | |||
| Miestenyleisurheilu | |||
| Melbourne 1956 | 400 metriä | ||
| EM-kilpailut | |||
| Bern 1954 | 400 metriä | ||
| Bern 1954 | 4 × 400 metriä | ||
Voitto Valdemar Hellsten (15. helmikuuta1932Pertteli –7. joulukuuta1998Turku)[1] olisuomalainen pikajuoksija. Hän voitti 400 metrillä olympiapronssiaMelbournessa 1956 ja EM-hopeaaBernissä 1954. Hellsten muistetaan kuitenkin erityisesti menestyksestäSuomi–Ruotsi-maaotteluissa. Urheilu-uransa jälkeen hän oli 1960-luvulla kaksi kauttaSDP:nkansanedustajana.[2]
Hellsten harrasti nuorena urheilua monipuolisesti: kesällä juoksua ja korkeus- ja pituushyppyä, talvella hiihtoa. Hänen kasvattajaseuransa oliSalon Vilpas, mutta hän edusti menestyksekkäimmät vuotensaTurun Tovereita.[2] Hellstenin varsinainen kilpaurheilu-ura alkoi vuonna 1949, jolloin hän juoksi 100 metriä aikaan 11,2 ja 200 metriä aikaan 23,2. Hänellä ei ollut varsinaista valmentajaa vaan oppi tuli kirjoista ja muita juoksijoita tarkkaillen.
1950-luvulla Hellsten alkoi juosta myös pidempiä matkoja, jopa 800 metriä. Hän osallistui 33 maaotteluun ja voitti niissä lajinsa 52 kertaa. Erityisesti voitot Suomi–Ruotsi-maaotteluissa toivat hänelle nimityksenRuotsin-tappaja.[3]
Hellsten kilpailiHelsingin olympialaisissa 1952, jolloin hän karsiutui 100 metrin 1. alkuerissä ajalla 11,1, 200 metrillä 2. alkuerissä ajalla 22,4 ja 4 × 100 metrin viestin alkuerissä ajalla 42,0.[4]
Melbournen olympialaisissa 1956 Hellsten sai pronssia 400 metrillä[1],Bernin Euroopan-mestaruuskisoissa 1954 hopeaa 400 metrillä ja pronssia 4 × 400 metrin viestissä. Melbournessa juoksemallaan ajalla 46,20 Hellsten sijoittuu edelleen vuonna 2025 Suomen kaikkien aikojen 400 metrin juoksun tilastossa kuudenneksi.[5]
Hellsten valmistui liikunnanohjaajaksi vuonna 1954Pajulahden urheiluopistosta.[2] Hän työskenteli Turun kaupungilla vuodet 1955–1991 lukuun ottamatta vuosia 1962–1970, jolloin hän olieduskunnassa SDP:n kansanedustajana. Hellsten oli myösTurun kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1960–1972.[2] Hän oli presidentinvalitsijamies vuosien1962 ja1968 vaaleissa.[6]

Vuonna 1972 julkaistiin Hellstenin omaelämäkertaVoiton ja tappion vuodet.