Viron väkiluku on 1 366 000. Pääosan maan asukkaista muodostavatvirolaiset, ja merkittävä vähemmistö onvironvenäläiset. Noin kolmannes (434 426) Viron asukkaista asuu maan pääkaupungissaTallinnassa. Tallinnan jälkeen suurimpia kaupunkeja ovat yliopistokaupunkiTartto (98 449 asukasta), teollisuuskaupungitNarva (59 049 asukasta) jaKohtla-Järve (37 198 asukasta) sekä kesäkaupunkiPärnu (40 005 asukasta).
Viro on alavaa maata, jonka maisemaa hallitsevat metsät ja suot. Maahan kuuluvista saarista suurimmat ovat maan länsirannikolla sijaitsevatSaarenmaa jaHiidenmaa. Viron suurin järvi on maan itäosassa, osittain Venäjän puolella sijaitsevaPeipsijärvi.
Vironpinta-ala on noin 45 339neliökilometriä.[1] Alueeltaan se on näin ollen Baltian maista pienin. Se on suurempi kuin esimerkiksiAlankomaat,Sveitsi taiTanska. Idästä länteen Virolla on leveyttä 350 kilometriä ja pohjoisesta etelään pituutta 240 kilometriä. Muiden valtioiden pääkaupungeista Tallinnaa lähinnä onHelsinki: Suomenlahden yli matka on noin 85kilometriä.[12]
Viroa satelliittikuvassa.
Viron maaseutua täplittävät yli 1 500 järveä, joista suurin on Venäjän rajalla olevaPeipsijärvi. Viron suurimmat joet ovatNarvanjoki jaEmajoki. Virossa on noin 800saarta.[13] Pinnanmuodoiltaan Viro on melko tasainen. Korkein kohta on etelässä sijaitsevaIso Munamäki (vir.Suur Munamägi), joka on 318metriä meren pinnan yläpuolella.[14] Keskimäärin Viro on vain 50 metriä merenpinnan yläpuolella, ja alle 10 prosenttia maan pinta-alasta on yli 100 metrin korkeudella merenpinnasta.[15]
Pohjois- ja Länsi-Viro ovat pinnanmuodoiltaan tasaisia, mutta Etelä-Viron pinnanmuodot ovat vaihtelevampia. Länsi-Viron manneralueen pääosa kuuluu Länsi-Viron alankoon, joka on vanhaa merenpohjaa. Pohjois- ja Länsi-Virossa on laaja kalkkikivitasanko, joka on osaBaltian klinttiä. Tasangon reunan kalkkikivitörmästä muodostuu jyrkänteitä, joista korkein on Koillis-Virossa sijaitsevaOntika, jolla on korkeutta 56 metriä. Ontikaa matalampi, mutta kuuluisampi on SaarenmaanPangan rantatörmä, jolla on pituutta 2,5 kilometriä ja korkeutta 21 metriä.[16] Pohjois- ja Länsi-Viron nummilla on kalkkikiven hajotessa syntyneitä karstiluolia.Sedimenttikerrostumat ovat ohuita lukuun ottamatta Etelä-Viroa, jossa sedimenttikerrostumien paksuus voi olla jopa 76 metriä. Huomattavimmat luonnonmaantieteelliset piirteet Virossa on muovannut mannerjäätikkö, joka vetäytyi Virosta 13 000–10 000 vuotta sitten.[15]
Viro kuuluu mantereisen ja merellisen ilmaston siirtymävyöhykkeeseen. Ilmasto on lauhkea, kesät ovat lämpimiä ja talvet leutoja. Viron ilmastoon vaikuttavat muun muassa Suomenlahti, Itämeri, sekäGolfvirran jaAtlantin läheisyys. Viron vuotuinen sademäärä on noin 670 mm.[17] Pysyvä lumipeite saapuu ensiksi itäiseen Viroon, yleensä joulukuun alussa, ja viimeisenä Saarenmaalle, yleensä vasta tammikuun puolella. Lumipeite pysyy suurimmassa osassa maata noin 100 päivän ajan, mereisillä alueilla se pysyy lyhyimmän aikaa. Pisimpään lumipeite pysyyHaanjan ylängöllä. Lumet ovat sulaneet lounaisesta Virosta ja Saarenmaalta yleensä maaliskuun viimeiseen päivään mennessä, ja muualta Virosta huhtikuun alkupäivinä. Keväät ovat kuivia ja aurinkoisia, terminen kesä alkaa keskimäärin toukokuun puolessavälissä.lähde?
Heinäkuu on lämpimin kuukausi, jolloin keskimääräinen lämpötila on 17,4 astetta. Kylmin on helmikuu, jolloin keskilämpötila on −4,5 astetta.[18] Yli puolet vuodesta sää on liikkuvien matalapaineiden takia pilvinen, tuulinen ja sateinen, etenkin syyskuukausina. Sateisin kuukausi on elokuu.[17] Tuulet puhaltavat enimmäkseen lounaasta, mutta keväällä ja alkukesällä tuuli puhaltaa lännestä ja koillisesta.
Talvista metsää Virossa. Maisema muistuttaa Viron lippua.
Suot kattavat noin 22 prosenttia Viron pinta-alasta, mikä on toiseksi eniten maailmassa Suomen jälkeen.[19] Yli yhden hehtaarin kokoisia soita Virossa on noin 10 000. Valtaosa Viron soista on pieniä, 1–10 hehtaarin kokoisia soita. Vanhimmat suot ovat 7 000–8 000 vuotta vanhoja. 66 prosenttia kaikista soista on syntynyt maan soistuessa.[15] Loput ovat umpeen kasvaneita järviä. Tyypillisiä piirteitä Viron soille ovat paksuturvekerros ja suonsilmäkkeet. Soiden suojelu alkoi 1970-luvulla kun huolestuttiin niiden ojittamisesta. Nykyisin suojeltua suota on Virossa noin 216 000 hehtaaria. Soista noin 1 600 on riittävän suuriaturpeentuotantoon. Turvetta nostetaan 103 paikasta, ja sitä käytetään lämmitykseen ja maataloudessa.lähde?
Metsät kattavat Viron maapinta-alasta noin 49 prosenttia.[20] Suurimmat metsät sijaitsevat Lounais- ja Koillis-Virossa. Kaikista metsistä noin 20 prosenttia on suojeltu. Viro ontaiga- jalehtimetsien rajavyöhykettä. Yleisimpiä puulajeja ovatmänty,kuusi,koivu,haapa jatervaleppä. Metsäpinta-alasta 33 % on mäntymetsää ja 31 % koivumetsää.[20]
Tammi,saarni,lehmus javaahtera ovat Virossa selvästi yleisempiä kuin Suomessa. Länsi-Virossa onlehtoniittyjä, jolla kasvaa monia harvinaisia pohjoisen lehtipuulajeja. Monet lehtoniityt ovat muuttumassa lehtometsiksi. Parhaiten säilyneitä lehtoniittyjä on suojeltu.[21] Länsi-Virossa on lehtoniittyjen lisäksi rantaniittyjä, joilla aiemmin kasvatettiin maitokarjaa. Karjanpidon loputtua monet niistä ovat vesakoituneet. Luonnonsuojelualueilla tätä on yritetty välttää tuomalla alueelle lihakarjaa.[22]
Virossa tavataan noin 20 000 eri hyönteislajia, sekä 65 kala-, 10 sammakkoeläin- ja viisi matelijalajia. Sammakkoeläimistä suurin osa on harvinaisia ja rauhoitettuja. Selkärankaisia on yhteensä noin 500 lajia. Nisäkkäistä yleisimpiä ovatmetsäkauris (40 000 kpl),rusakko,metsäjänis javillisika (13 000 kpl). Petoeläimistä Virossa on muun muassa 1 100ilvestä, 800karhua ja noin 600sutta.Harmaahylkeitä on Viron merialueella yli 2 000,norppia on alle 1 000. Viroon on tuotu maasta hävinneitä lajeja, kuteneuroopanmajava jasaksanhirvi, sekä kokonaan uusia lajeja, kutenpiisami,supikoira jaminkki.Vesikko on Suomen tapaan hävinnyt Virosta, mutta Hiidenmaata on puhdistettu minkeistä ja vesikkoa on istutettu takaisin sinne. Virossa on tavattu 331 lintulajia, joista 207 pesii Virossa säännöllisesti.[23]
Lehti- ja sekametsissä elää monia lintulajeja, mutta erityisesti eri varpuslintuja. Yleisimpiä niistä ovatpeippo,sirittäjä,tiltaltti,punarinta,metsäkirvinen jarautiainen. Saaristossa ja rannikolla on muun muassa lokkeja, tiiroja ja hanhia. Soilla pesii muun muassariekko,kapustarinta,isolepinkäinen jamuuttohaukka. Isot petolinnut menestyvät suurten luonnonsuojelualueiden takia. Kotkapareja maassa pesii noin 250.Kattohaikarat pesivät muun muassa vanhoissa savupiipuissa ja puhelinpylväiden päällä. Virossa tavataan myösmustahaikaraa, joka on pääasiassa erämaiden asukki.[24]
Põltsamaa jõgi heti samannimisen kaupungin alajuoksulta.
Viimeisen jääkauden hellittäessä vetäytyi mannerjää pohjoiseen siten, että nykyisen Viron alue vapautui jääpeitteestä noin 10 000 vuotta eaa. Pian maanpinnan paljastumisen jälkeen alkoi myös ihmisasutus levitä etelästä tälle alueelle. Baltiaan syntyi Kundan kulttuuriksi sanottu kivikautinen asutus. Asutus on jatkunut tähän päivään asti. Varhaisimman asujaimiston kielestä ei ole yksimielisyyttä. Vuoden 5000 eaa. tienoilla Suomenlahden molemmille puolille levinneen niin kutsutun kampakeraamisen kulttuurin on usein arveltu olleensuomalais-ugrilainen, joskin muitakin näkemyksiä on.lähde?
Kivikautta seurasivat Virossakin pronssikausi (1500–500 eaa.) ja rautakausi (500 eaa. – 1200 jaa.), joilta on runsaasti arkeologisia löytöjä. Rautakaudelle ajoittuvat esimerkiksi maalinnoiksi kutsutut linnoitukset. Nykyisten Viron ja Suomen alueiden välillä vallitsivat jo tällöin vilkkaat yhteydet. Viron alue oli tähän aikaan tiheämmin asuttu, todennäköisesti myös kehittyneempi ja vauraampi kuin asukasluvultaan pienempi Suomen alue.lähde?
Saksalaiset alkoivat työntyä itään 1100-luvulla.Lyypekki perustettiin vuonna 1159, mikä avasi portin itään. Alustyyppikoggi mahdollisti suurten matkustaja- ja tavaramäärien kuljetuksen.[25] Saksalaisia tuli vuoden 1159 paikkeilla Väinäjoen suulle. Vuonna 1182 alueelle tuli piispaMeinhard, joka aloitti paikallisten käännytyksen.[26] Saksalaisvallan alle Baltian alueen toi Liivinmaan kolmas piispaAlbert von Buxhövden, joka tuli alueelle vuonna 1200.[27] Hänellä oli mukanaan ristiretkeläisiä, ja vuonna 1201 hän perustiRiian alueen keskukseksi.[28]Liiviläiset jalatvialaiset alistettiin suhteellisen nopeasti[29]. Virolaisten alistaminen alkoi vuonna 1208. Virolaiset tekivät kostoiskun latvialaisten tekemän iskun johdosta nykyisen Latvian alueelle, mitä seurasivat puolestaan latvialaisten ja saksalaisten kostoretket.[30] Vuonna 1217 käytiinMatinpäivän taistelu, jossa virolaisten yhdistyneet joukot kärsivät tappionLembitun johdolla saksalaisille.[31] Tanskalaiset valtasivat Pohjois-VironLyndanisen taistelun myötä vuonna 1219[32]. Viimeinen vapaa virolainen alue Saarenmaa kukistui vuonna 1227.[33]
Saksalaishallinnon alussa Viroon syntyi vasallisto eliaateli. Heidän luokkansa syntyi alueiden läänittämisen myötä. Vasallit olivat pääosin saksalaisia, ja he muodostivat vasallien enemmistön myösTanskan omistamilla alueilla.[34] Läänitysten myötä virolaiset talonpojat joutuivat lääninherrojen vallan alaisuuteen.[35] Virolaisten jatkuvaan kapinointiin kyllästyneenä Tanska myi omat alueensa VirossaSaksalaiselle ritarikunnalle vuonna 1350[36], viimeisenäSaarenmaan.[37] Saksalaisvallan aikana alkoi syntyä yhä suurempia kaupunkeja.[38]Reformaatio alkoi 1500-luvun alkupuolella.[39]Vanha-Liivinmaa romahtiLiivinmaan sodan aikana 1558–1561. Se jaettiinRuotsin jaPuolan kesken. Puola sai Etelä-Viron ja Ruotsi Pohjois-Viron.[40] Sodan aikana Viroa koettelirutto.[41]
Viron alue siirtyi Venäjän valtaansuuren Pohjan sodan seurauksenaUudenkaupungin rauhassa 1721.[47][48] Virosta eliVironmaasta, joka käsitti Pohjois-Viron,Liivinmaasta, johon Viron eteläosa liitettiin, sekäKuurinmaasta muodostettiin yhtenäinen alueItämerenmaakunnat, jossa talonpoikaisväestö oli maaorjuudessa 1800-luvulle saakka. Maaorjuuden vähittäinen poistaminen alkoi talonpoikaislaeilla, joista Virossa käytetään nimitystäIggaüks. Alue säilyi1800-luvun loppupuolelle saakka melko autonomisena suhteessa Venäjään ja sitä hallitsivatbaltiansaksalaiset kartanonherrat tsaarien vahvistamien etuoikeuksien pohjalla.
Venäjän keskushallinto kasvatti hiljalleen valtaansa Baltiassa saksalaisten aatelisten kustannuksella, ja vuonna 1876 itsehallintojärjestelmä lakkautettiin. Tämän kehityksen osana Viron talonpojat vapautettiinmaaorjuudesta vuosien 1816–1819 välisenä aikana. Kuitenkin vasta1860-luvulla talonpojat saivat oikeuden ostaa viljelemänsä maat itselleen.[49]
Kansallinen herääminen alkoi Virossa 1800-luvulla muun muassa maaorjuuden lakkauttamisen myötä. Vironkielisiä kouluja perustettiin ja Viron kansalliseeposKalevipoeg luotiin.1880-luvulla keskushallinto aloittivenäläistämisohjelman, jonka johdosta monet baltiansaksalaiset instituutiot lopetettiin tai muutettiin pelkästään venäjänkielisiksi, kutenTarton yliopisto. Venäläistämisohjelman aikana myösvironkielisiä sanomalehtiä, kouluja ja kansallismielisiä seuroja lakkautettiin.
Pian helmikuun vallankumouksen jälkeen Viro sai laajemman autonomian, kun 12. huhtikuuta 1917 perustettiinViron autonominen kuvernementti johtajanaan kuvernementtikomissaariJaan Poska. Aikaisemman Vironmaan kuvernementin lisäksi siihen kuului myös siihenastisenLiivinmaan kuvernementin pohjoisosa, ja täten Viro sai suurin piirtein nykyiset rajansa. Kesällä virolaiset 1917 loivat ensimmäisen kansallisen parlamentin,Viron maapäivät, joka lähti suunnittelemaan kansallista, virolaista hallintoa.
Samaan aikaan maapäivissä valtaa pitäneet poliittiset voimat, bolševikkien vastavoimat, lähtivät suunnittelemaan Viron itsenäisyyttä. Maapäivillä valtaa pitäneet poliittiset voimatjulistivat Viron itsenäiseksi 24. helmikuuta 1918. Tähän aikaan bolševikit halusivat ainoana poliittisena virolaisvoimana säilyttää yhteyden Venäjään. Venäjällä oli tässä vaiheessa vallassa Leninin johtama bolševikkihallitus.
Saksan keisarillinen armeija oli aloittanut Neuvosto-Venäjän kanssa käynnissä olevienBrest-Litovskin rauhanneuvottelujen venymisen vuoksi etenemisenVäinäjoen eteläpuolelta vallatenLatvian pohjoisosan ja Viron suuret saaret,Saarenmaan,Muhun jaHiidenmaan, syksyyn 1917 mennessä. Helmikuussa 1918 eteneminen jatkui Viron manneralueella niin, että helmikuun 25. päivä saksalaiset valtasivat Tallinnan. Maaliskuun alkuun mennessä saksalaiset olivat vallanneet Viron alueen –Narvan 4. maaliskuuta 1918. Alkoisaksalaisten miehityshallinto, ja itsenäisyyden julistaneet voimat painuivat maan alle. Samalla bolševikkivoimat perääntyivät Venäjälle.
Saksalaisten romahdettua sodan lopuksi Saksassa puhjenneeseen vallankumoukseen 2. marraskuuta 1918 jaliittoutuneiden kanssa solmittuunaseleposopimukseen 11. marraskuuta 1918Neuvosto-Venäjän bolševikkihallitus mitätöi saksalaisten kanssa maaliskuussa 1918 tehdyn rauhansopimuksen 13. marraskuuta 1918 japuna-armeija hyökkäsi Baltian maihin.[50] Saksalaismiehityksen aikana Tallinnassa toimi tehokas lähinnä suurten tehtaiden venäläisistä työläisistä koostunut bolševikkeja kannattava ryhmä, joka hakeutui yhteistoimintaan Leninin hallituksen kanssa. He liittyivät innolla virolaisten kommunistien kanssa niin sanottuihin kansanneuvostoihin, jotka yllyttivät työläisiä auttamaan maahan tunkeutunutta venäläistä puna-armeijaa.
Viro ja Neuvosto-Venäjä solmivat vuoden 1919 lopulla välirauhan.[52] Vuonna 1920 solmittiinTarton rauha, jossa Viro ja Neuvosto-Venäjä tunnustivat toisensa. Suomi tunnusti Vironde jure kesäkuussa 1920;de facto itsenäisyys oli tunnustettu jo vuotta aiemmin elokuussa 1919[53]. Virolaisen kulttuurin ja talouden perusta luotiin seuraavina vuosikymmeninä. Maahan järjestettiin tehokasvironkielinen alkeisopetus.Tarton yliopisto muutettiin vironkieliseksi jo vuonna 1919. Maauudistuksessa kartanoiden maat jaettiin talonpojille. Vuonna 1921 Viro liittyiKansainliittoon. Kommunistien kansannousu tukahdutettiin joulukuussa 1924.
Viro vuosina 1920–1940.Konstantin Päts, Viron riigivanem (1921-1937), valtionhoitaja (1937-1938) ja presidentti (1938-1940) pidätettiin vuonna 1940 ja kuoli neuvostoliittolaisessa mielisairaalassa vuonna 1956.
Viron vuoden 1920 perustuslaki oli erittäin parlamentaristinen. Presidenttiä ei ollut, vaan pääministeri eliriigivanem (’maanvanhempi’) hoiti myös valtionpäämiehen tehtävät.
Virolaiset bolševikit olivat kokeneet tappion vapaussodassa ja joutuneet perääntymään kesään 1919 mennessä Venäjälle. Neuvostoliiton tukemana he 1. joulukuuta 1924yrittivät vallankaappausta, joka kuivui kokoon muutamassa tunnissa. Sen jälkeen Viron parlamentti kielsikommunistipuolueen toiminnan.
Suuren laman aikana1930-luvun alussa työttömyys kasvoi ja kruunudevalvoitiin. Viro ajautui sisäpoliittiseen kriisiin, ja tyytymättömyys näkyi äärioikeiston kannatuksen nousuna, kuten monessa muussakin Euroopan maassa. Oikeisto-oppositiota edusti politiikoimaan siirtynytViron vapaussotureiden liitto, niin sanotut vapsit(vapsid).[54] Vapsit saivat vaalivoiton syksyllä 1933. Liikkeen painostuksesta vuonna 1933 hyväksyttiin uusi perustuslaki, joka teki pääministeristä (riigivanem) itsenäisen toimeenpanovallan haltijan laajoin valtaoikeuksin.
Hallituksen johtaja, keskustaa edustavaKonstantin Päts, käytti heti uusia oikeuksiaan. Hän julisti kenraaliJohan Laidonerin kanssa ja armeijan tuella maahan 23. maaliskuuta 1934 poikkeustilan, lakkautti vapaussotureiden liiton ja vangitsi sen johtajat. Syksyllä 1934 Päts hajotti kansanedustuslaitoksen, lakkautti kaikki puolueet vuonna 1935 lukuun ottamatta omaaIsänmaan liitto-puoluettaan (Isamaaliit). Joulukuussa 1935 vapsitsuunnittelivat vallankaappausta suomalaisenSinimustat-järjestön tuella, mutta viranomaiset saivat siitä vihiä ja salaliittolaiset pidätettiin. Konstantin Päts hallitsi Viroa yksinvaltaisesti vuoteen 1938, jolloin hänet nimitettiinvuonna 1937 säädetyn perustuslain mukaiseksi presidentiksi, ja hän sai perustuslain tuen asemalleen.
Helmikuussa 1936 kansanäänestyksessä kannatettiin paluuta demokratiaan. Perustuslaillisuuteen palaaminen ei kuitenkaan juuri tuonut muutoksia vallanpitoon, ja Päts jatkoi presidenttinä.
Suomen ja muidenBaltian maiden tavoin Viro solmi Neuvostoliiton uuden politiikan aloitteesta hyökkäämättömyyssopimuksenNeuvostoliiton kanssa vuonna 1932. Sopimuksilla oli tarkoitus varmistaa Neuvostoliiton ulkorajat. Samaan aikaanPuola,Liettua,Latvia ja Viro hakivat toisistaan turvaa puolustusyhteistyötä tiivistämällä. Baltian maat solmivat puolustusliiton 12. syyskuuta 1934. Näin muodostui Baltian entente.
Viron alueellisen koskemattomuuden mureneminen alkoi syyskuussa vuonna 1939, kun puolalainen sukellusveneOrzeł hakeutui Tallinnan satamaan, ja Neuvostoliitto käytti tapausta hyväkseen tuoden omia aluksia suojelemaan Viron aluevesiä ilman, että Viro protestoi. Alueloukkaukset jatkuivat syyskuussa Neuvostoliiton vakoilulentoina, joihin Viro samoin ilmaisi tyytyväisyytensä. Sodan uhalla painostamalla Viro pakotettiin 28. syyskuuta 1939 hyväksymään Neuvostoliiton sotilastukikohtien perustaminen Viroon. Kielteisessä tapauksessa Neuvostoliitto oli varautunut hyökkäämään Baltiaan 29. syyskuuta yli 400 000 miehen armeijalla.[55][56]
Viroon siirrettiin 25 000 sotilasta suljettuihin tukikohtiin Saarenmaalle, Hiidenmaalle ja Paldinskin laivastotukikohtaan 18. lokakuuta 1939 alkaen kansallislaulujen soidessa. Myöhemmin vaatimukset kasvoivat ilmavoimien tukikohtien saamiseen, tuhansien työmiesten saapumiseen ja vapautukseen vuokrista ja muista korvauksista.[56] Virolla oli tuolloin rauhanaikaisena vahvuutena palveluksessa 15 000 sotilasta,lähde? eikä maa ollut valmis sotaan. Ilmavoimien tukikohtia käytettiinSuomen talvisodan aikana pommituslentoihin Suomessa olevia kohteita vastaan.[56]
Tallinnan työläisurheilijat parlamenttivaalien jälkeen mielenosoituksessa vaatimassa Viron liittymistä Neuvostoliittoon.
16. kesäkuuta 1940Molotov esitti Virolle uhkavaatimuksen, jossa syytettiin Viroa yhteistyösopimuksen rikkomisesta ja vaadittiin oikeutta tuoda maahan lisäjoukkoja. Baltian tasavaltojen rajoille oli kesäkuussa keskitetty yli 400 000 sotilasta ja Viro oli eristetty muusta maailmasta. Viron hallitus piti vastarintaa toivottomana, minkä vuoksi vaatimus hyväksyttiin.[55][57] 17. kesäkuuta – 21. kesäkuuta 1940 maahan tuotiin noin 90 000 neuvostosotilasta lisää, jolloin Virossa olevien puna-armeijan joukkojen määrä oli jo yli 100 000 sotilasta.lähde?
Miehitystä seurasi vaatimus uuden hallituksen muodostamisesta Neuvostoliiton valvonnassa. Asiaa saapui hoitamaan 19. kesäkuutaNKP:n keskuskomitean sihteeriAndrei Ždanov. Hänen opastuksellaan muodostettiin 21. kesäkuuta neuvostoystävällinen hallitus, johon ei tullut yhtään kommunistia, vaan joukko luotettavia vasemmistososialisteja pääministerinä runoilija-lääkäriJohannes Vares. Hallituksen jäsenistä vain yksi vältti myöhemmin teloituksen tai karkotuksen.[58] Ždanovin opastamana hallitus antoi julistuksen, jossa todettiin, ettei tarkoitus ollut pystyttää neuvostojärjestelmää. Sen sijaan hajotetaan parlamentti, joka ei edustanut kansan tahtoa, järjestetään vaalit, kielletään kansalle vihamieliset järjestöt ja puhdistetaan valtiokoneisto rikollisista aineksista. Viron kommunistinen puolue tuli 4. heinäkuuta julkiseksi. Puolueessa oli tällöin 133 jäsentä.[59]
Perustuslain useita kohtia rikkoen 14.-15. heinäkuuta järjestettiinparlamenttivaalit, joissa Ždanovin organisoimalla Viron Työkansan Liitolla oli 83 ehdokasta ja opposition listalla yksi ehdokas. Vasta vaalien jälkeen propagandassa alkoi näkyä iskulauseita, joissa vaadittiin Viron liittymistä Neuvostoliittoon. Asia tuli yllätyksenä hallitukselle ja parlamentin jäsenille. Hakemus päästä Neuvostoliiton osavaltioksi hyväksyttiin 21. heinäkuuta parlamentin kokouksessa suuren neuvostohurman merkeissä, kun ilma täyttyi myrskyisistä ja jopa jylisevistä aplodeista. Suomen lähettiläsP.J. Hynnisen mukaan koolla ei ollut kansanedustuslaitos, vaan joukko jakobiineja, jotka olivat valmiit menemään niin pitkälle kuin annetut ohjeet määräsivät.[60]
Ylipäällikkö Laidoner kyyditettiin 17. heinäkuuta puolisoineen Penzaan. 21. heinäkuuta presidentti Päts jätti eroanomuksensa ja 30. heinäkuuta hänet kyyditettiin Ufaan. Laidoner vietti loppuikänsä Neuvostoliiton vankiloissa ja kuoli vuonna 1953. Pätsiä kuljetettiin vankilasta toiseen, ja hän kuoli vuonna 1956 Kalininin eli nykyisen Tverin mielisairaalassa.[61]
Neuvostoliiton Korkein Neuvosto hyväksyi 6. elokuuta 1940 kiihkein suosionosoituksin Viron hakemuksen päästä Neuvostoliiton kansojen perheeseen. 25. elokuuta Neuvosto-Virolle säädettiin perustuslaki, joka oli kopio Neuvostoliiton vuoden 1936 stalinilaisesta perustuslaista.[62]
Neuvostoliitossa rakennettiin nopeasti myytti, jonka mukaan 21. kesäkuuta 1940 Virossa oli tapahtunut sosialistinen vallankumous.[63] Vuonna 1978 suomennettu neuvostoliittolainen historiateosNeuvostoliiton historia. Sosialismin aikakausi kuvaa tapahtumia seuraavasti: "Työtätekevien vallankumoukselliset esiintymiset Latviassa, Liettuassa ja Eestissä päätyivät niiden voittoon kesäkuussa 1940. Sen tuloksena fasistiset hallitukset kumottiin. Työläiset ja työtätekevä talonpojisto ottivat kommunistien johdolla vallan käsiinsä."[64]
Neuvostomiehitys keskeytyi kolmeksi vuodeksi Saksan vallattua jälleen Baltian kesällä1941. Saksalaismiehityksen aikana Virossa toimi saksalaisten alaisuudessa virolainen hallinto. Sen johdossa oli näennäisesti vapaussoturien liikkeen (vapsien) johtohahmoihin kuulunutHjalmar Mäe. Saksan miehityksen aikana Viro oli ensimmäinen maa, mistäjuutalaiset (noin 950–1 000 henkilöä)poistettiin kokonaan vuoden 1941 aikana, mikä todettiin Wannseen pöytäkirjoissa 20. tammikuuta 1942.
Varsinaisesti neuvostojärjestelmä vakiinnutettiin toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvun lopulla. Kymmeniä tuhansia virolaisia karkotettiinSiperiaan, ja maatilat muutettiinkollektiiveiksi. 1950-luvulla Viron kulttuurielämä alkoi vilkastua. Viron sosialistinen neuvostotasavalta oli melko suljettu 1960-luvun loppupuoliskolle asti. Vähitellen virolaiset alkoivat katsella maan pohjoisosissa myös Suomen televisiota. Suomen television katselu oli luvatonta, mutta siitä huolimatta sitä katseltiin erikoisesti tätä tarkoitusta varten tehdyllä laitteella.[65]
Ideologisen taistelun tehostamiseksi Viron kommunistisen puolueen pääsihteeriksi nimitettiin 1978Karl Vaino. Vuoden 1980Moskovan kesäolympialaisten eräitä tapahtumia, kuten purjehdus, järjestettiin Tallinnassa.[66] Moskovan keskushallinto pyrki venäläistämään neuvostotasavaltaa. 1980-luvun lopulle tultaessa virolaisten osuus maan väestöstä oli romahtanut 1930-luvun lähes 90 prosentista noin 60 prosenttiin.
Vuonna 1988Mihail Gorbatšovin pääsihteerikaudella vaihtui myös Viron kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri. Uusi pääsihteeri oli kansallismielinenVaino Väljas.
Marraskuussa 1988 Viron korkein neuvosto julisti maan suvereeniksi.[67] Toukokuussa 1990 osa vuoden 1938 perustuslaista palautettiin voimaan ja maan nimi muutettiinViron tasavallaksi. Kansanäänestyksessä suurin osa kansasta kannatti itsenäisyyden palauttamista. Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi 20. elokuuta 1991, kun Neuvostoliitossa tapahtuikommunistien epäonnistunut vallankaappausyritys. Suomen ja Viron diplomaattisuhteet solmittiin uudelleen 29. elokuuta 1991[53]. Vuonna 1993 Viron hallitus määritteli 500 000 maan asukasta ulkomaalaisiksi ja määräsi heidät hakemaan oleskelulupaa. ViimeisetVenäjän armeijan joukot vetäytyivät elokuuhun 1994 mennessä. Kun Viro itsenäistyi uudelleen, se ei saanut takaisin kaikkia niitä alueita, joita maahan kuului vuosina 1920–1940, eliViron Inkeriä,Petserinmaata jaSetumaan itäosaa, eli se on maapinta-alaltaan noin 5 prosenttia pienempi kuin tuolloin.[68]
1990-luvun lopulla suomalaisten matkailijoiden määrä kasvoi valtaisasti Pohjois-Virossa. Viron talous alkoi kasvaa kovaa vauhtia. Muun muassa kiinteistösijoituksilla oli suuri merkitys Viron talouden nousussa.
Heikki Rausmaan väitöskirjan mukaan Viro alkoi vuodesta 1988 rakentaa demokraattisen markkinatalouden perustaa. Tällöin Suomi linjasi salaa tukevansa Viroa niin paljon kuin suinkin. Tasavallan presidenttiMauno Koivisto ohjeisti ministereitä, että tuen voi kanavoida kulttuurin nimissä.[69] Koivisto hyväksyi yli sadan miljoonan markan suoran tuen Viron itsenäistymisen avustamiseksi.[70] Poliittisempi rahoitus hoidettiin helmikuusta 1989Tuglas-seuran kautta, ja seurasta tulikin virolaisten tukikohta Helsingissä. Myöhemmin Viron tasavallan presidenttinä tunnettu, mutta tuolloin ulkoministerinä toiminutLennart Meri oli ahkera vierailija seurassa. Muut Suomen ministeriöt tukivat Viron infrastruktuuria, yksityistiloja, koulutusta, terveydenhoitoa ja paikallishallinnon uudistamista. Viisumien määrä Suomeen nousi 4 200:sta peräti 94 000:een vuosina 1988–1990. Myös kunnat, järjestöt, puolueet ja yksityishenkilöt tukivat Viroa. Helmikuussa 1990 Viro julisti päämääräkseen täyden itsenäisyyden, mutta Koivisto jaHarri Holkerin hallitus jatkoivat tukea hiljaisesti sen jälkeenkin.[69]
Viron ensimmäinen oma satelliittiprojektiESTCube-1.
Viro hyväksyttiin keväällä 2004 kuuden muun maan kanssa sotilasliittoNaton jäseneksi. Toukokuun alusta Virosta tuli myösEuroopan unionin jäsenvaltio yhdeksän muun maan kanssa.[71]
Vuosina 2003–2011 Virosoti Irakissa Yhdysvaltojen rinnalla. Vuonna 2009 Virolla oli joukkoja Irakissa noin 40 miestä. Sodassa kuoli kaksi ja haavoittui parikymmentä virolaista.[72] Koko2000-luvun kiihkeänä jatkunut talouskasvu päättyi vuonna 2007, jolloinViron talous romahti ja maa painui syvään lamaan. Romahdus johtui maan kaikkien taloussektoreiden – niin tehdasteollisuuden, rakentamisen, vähittäiskaupan kuin vienninkin – nopeasta heikentymisestä.[73]
Vuoden 2011 alussa Viron valuutaksi vaihdettiineuro. Aiempi valuutta oliViron kruunu.[74]
Viro solmi uuden rajasopimuksen 2005. Sopimuksessa rajat noudattivat neuvostotasavallan rajoja siten, että Virolle ennen toista maailmansotaa kuuluneet osaSetumaata jaNarvanjoen itäranta jäivät Venäjälle. Mielipidetiedustelujen mukaan sopimusta vastusti 80 prosenttia virolaisista. Venäjänduuma ei kuitenkaan ratifioinut sopimusta,[75] koska Viro oli liittänyt sopimuksen ratifiointilain esipuheeseen maininnan neuvostomiehityksestä. Tämä olisi Venäjän federaation mukaan estänyt sopimuksen olemasta lopullinen, koska maininta olisi tarjonnut mahdollisuuden myöhemmin esittää, että sopimus olisi ollut seurausta pätemättömästä oikeustilasta, miehityksestä, jolloin olisi jälleen ollut mahdollisuus palata Tarton rauhansopimukseen vuodelta 1920. Näin ollen sopimus ei astunut voimaan. Viro puolestaan ei pitänyt lisäystään neuvostomiehityksestä sopimuksen ratifioinnin perusteluihin merkityksellisenä.lähde?
Rajasopimus allekirjoitettiin vihdoin helmikuussa 2014.[76] Sopimus vaatii vielä parlamentin hyväksynnän astuakseen voimaan.[75] Sopimusta ei ollut solmittu vielä marraskuussa 2019, vaan parlamentin puhemiesHenn Põlluaas vaatii Tarton rauhansopimuksen ratifioimista ja Tarton rauhansopimuksessa määriteltyjen alueiden palauttamista Venäjältä.[68]
Vuonna 2021 Viro vahvisti maan Venäjän vastaista rajaaValko-Venäjän ja Euroopan unionin rajakriisin vuoksi piikkilangoittamalla sitä 40 kilometrin verran ja kutsumalla lähes 1 700 reserviläistä valmiusharjoitukseen. Tämä on nähty viestinä sekäValko-Venäjälle että myös sitä tukeneelle Venäjälle, että Viro on kykeneväinen puolustamaan omia rajojaan.[77]
Parlamentti valitseepresidentin, jonka on saatava taakseen kaksi kolmasosaa äänistä. Jos parlamentti ei pysty valitsemaan presidenttiä kolmen äänestyskerran jälkeen, valinta siirtyy valitsijakokoukselle. Valitsijakokous koostuu parlamentin jäsenistä ja paikallisten itsehallintoelinten edustajista.[80] Presidentin virkakausi kestää viisi vuotta. Sama henkilö voidaan valita presidentiksi kahdeksi kaudeksi peräkkäin. Presidentti on myös Viron puolustusvoimien ylipäällikkö.[81] Viron presidenttinä on toiminut lokakuusta 2021 lähtienAlar Karis.[82]
Parlamenttivaaleissa on viidenprosentinäänikynnys.[79] Heti uudelleenitsenäistymisen jälkeisinä vuosina Viron puoluekartta oli pirstoutunut: vajaata puoltatoista miljoonaa ihmistä edusti runsaat kymmenen puoluetta. Puolueiden määrä on laskenut sittemmin noin puoleen. Valtakunnallisissa vaaleissa on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus kaikilla yli 18-vuotiailla Viron kansalaisilla. Kolmen vuoden välein pidettävissä paikallisvaaleissa saavat äänestää kansalaisuudesta riippumatta kaikki 18 vuotta täyttäneet asukkaat.[84]
Reformipuoluetta edustanut ja vuodesta 2014 pääministerinä toiminutTaavi Rõivas erosi hävittyään luottamuslauseäänestyksessä hallituskoalitionsa hajottua marraskuussa 2016. Taustalla oli hallituskumppanien halu muodostaa yhteinen hallitus Reformipuolueen sijasta Keskustapuolueen kanssa sen jälkeen, kun Keskustapuolueen johtoon oli valittu kiistellynEdgar Savisaarin tilalleJüri Ratas. Keskusta suhtautui Reformipuolueen lailla myönteisesti EU:hun ja sotilasliitto Natoon, mutta se oli halukas siirtämään Viron sisäpolitiikka hieman vasemmalle mm. korvaamalla maan 20 prosentin tasaveron progressiivisella mallilla.[86]
Viron pääministerinä toimi marraskuusta 2016 alkaen keskustapuolueen Jüri Ratas, jonka ensimmäisen hallituksen muodostivat vuosina 2016–2019 Viron keskustapuolue, Sosiaalidemokraattinen puolue ja Isänmaan ja Res Publican liitto.[87]
Vuoden 2019 vaaleissa oikeistoliberaali Reformipuolue sai 34 paikkaa, Keskustapuolue sai 26 paikkaa, Konservatiivinen kansanpuolue Ekre sai 19 paikkaa, konservatiivinen Isänmaa-puolue sai 12 paikkaa ja Sosiaalidemokraatit sai 10 paikkaa. Populistinen Ekre nousi Viron kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi, ja myösKaja Kallasin johtama Reformipuolue lisäsi kannatustaan ja säilyi Riigikogun suurimpana puolueena. Oppositiossa ollut Reformipuolue oli aiemmin ollut hallituksessa yhtäjaksoisesti vuosina 1999–2016.[88]
Huhtikuussa 2019 pääministeri Jüri Ratas muodosti uuden hallituksen, jossa olivat mukana keskustavasemmistolainen Keskustapuolue sekä oikeistokonservatiiviset Viron konservatiivinen kansanpuolue Ekre ja Isänmaa-puolue. Oppositioon jäivät Reformipuolue ja Sosiaalidemokraattinen puolue[89] Pääministeri Jüri Rattaan edellisessä hallituksessa hänen johtamansa Keskustapuoleen hallituskumppaneina olivat Isänmaa-puolue sekäJevgeni Ossinovskin johtamat sosiaalidemokraatit. Nyt oikeistopopulistinen Ekre nousi ensimmäistä kertaa Viron hallitukseen. Uuden hallituksen 15:stä ministeristä naisia oli vain kaksi.[90] Ekren puheenjohtajaMart Helme tuli Viron sisäministeriksi ja hänen poikansa, puolueen varapuheenjohtajaMartin Helme valtiovarainministeriksi.[91] Isänmaa-puolueenUrmas Reinsalu tuli hallituksen ulkoministeriksi.[92]
2020-luvulle tultaessa Viron poliittinen ja yhteiskunnallinen ilmapiiri oli kärjistynyt liberaalien ja konservatiivien väliseen voimakkaaseen kahtiajakoon. Konservatiivisella puolella olivat talouspoliittisesti vasemmalla olevat, mutta hyvin arvokonservatiiviset Ekre ja Keskusta. Liberaalilla puolella taas olivat oikeistoliberaali Reformi ja vasemmistoliberaali Sosiaalidemokraattinen puolue sekä liberaalia kansainvälisyyttä edustava presidentti Kersti Kaljulaid.[93]
Tammikuussa 2021 pääministeri Rattaan hallitus kaatui korruptio-skandaaliin, ja Reformipuolueen johtaja Kaja Kallas muodosti uuden kahden puolueen hallituksen, jossa olivat mukana Reformipuolue ja Keskustapuolue. Kallas on Viron ensimmäinen naispääministeri.[94] Heinäkuussa 2022 muodostettiin uusi hallitus, jonka muodostavat reformipuolue, sosiaalidemokraatit ja Isänmaa-puolue.[95] Heinäkuussa 2024 pääministeriksi nousi Kristen Michalin.[96]
Viro jakautuu viiteentoista maakuntaan. Eniten asukkaita on Harjumaalla (610 468 asukasta 1.1.2018), vähiten Hiidenmaalla (9 580 asukasta 1.1.2018). Kaupunkeja on eniten Harjumaalla ja Itä-Virumaalla (4 kpl). Hiidenmaalla, Jõgevamaalla, Põlvamaalla, Raplamaalla, Saarenmaalla ja Valgamaalla ei ole yhtään kaupunkia. Kuntia on eniten Harjumaalla (12 kpl).[98]
Virossa on 15 kaupunkia, joissa oli vuoden 2018 alussa yhteensä 810 443 henkeä[98]. Niiden lisäksi Virossa on 32 entistä kaupunkia, joista kuntaliitosten myötä on tullut epäitsenäisiä kaupunkeja, joilla ei ole hallinnollista merkitystä.[100][97]
Oheisessa kartassa näkyy 15 suurimman kaupungin ja viiden maakuntakeskuksen (Jõgeva, Jõhvi, Kärdla, Põlva, Rapla) sijainti.[101]
4. marraskuuta 2016 Virossa oli yhteensä 4 699 asuttua paikkaa: 30 oli kaupunkia, 17 epäitsenäistä kaupunkia, 12 kauppalaa, 188 pienkauppalaa ja 4 452 kylää.[102]
Viron bruttokansantuote vuonna 2024 on noin 43,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Ostovoimakorjattuna luku on noin 61,6 miljardia dollaria. Lukujen välinen ero supistui huomattavasti vuonna 2007, sen jälkeen ero on vaihdellut vuosittain, mutta pysynyt keskimäärin selkeästi aiempaa pienempänä.[4] Viron bruttokansantuote per capita on 2020-luvulla ollut edelleen merkittävästi matalampi kuin Pohjoismaissa, myös ostovoimakorjaus huomioiden.[103]
Viro on yliomavarainen sähkön tuotannon suhteen, ja sähköä on viety 2000-luvulla lähinnä Latviaan, satunnaisesti myös Liettuaan ja Suomeen[104]. Viron sähkö oli 2000-luvun alkuvuosina euroalueen halvinta[105]. Hinta on kuitenkin noussut niin, että pienkuluttajan (2,5–5 MWh/vuosi) maksama hinta oli vuonna 2014 noussut lähelle Euroopan unionin jäsenmaiden keskitasoa ollen Viroossa 13 snt/kWh, kun se on ollut Suomessa 15 snt/kWh. Euroopan unionin jäsenmaiden mediaani on 17 snt/kWh[106].
Koillis-Virossa,Narvan seudulla, louhitaanöljyliusketta, joka on ollut maan tärkein energianlähde. Palavankiven osuus Viron sähköntuotannosta on noin 90 prosenttia. Euroopan unionin päästösäädösten takia öljyliuskevoimaloiden omistaja,Eesti Energia, on uusinut voimalaitoksiaan vuosina 2014–2015 muun muassa suomalaisenMetson jaFortumin kanssa[107].
Vuonna 2022 maan energiasta 63 prosenttia tuotettiin kivihiilestä, 25,3 prosenttia biopolttoaineista ja jätteistä ja 5,9 prosenttia maakaasusta.[108]
Viron merkittävimmät luonnonvarat ovat öljyliuske ja metsät.Turpeella on jonkin verran merkitystä lämmöntuotannossa.
Koska Viron mineraalivarat ovat niukat, sen talous perustuu pitkälti kevyeen teollisuuteen ja palveluihin, joita ovat matkailu, kauppa ja pankkitoiminta. Viro sijaitsee idän ja lännen välisen vilkkaan kauppareitin varrella, ja maassa on aina ollut hyviä satamia:transitoliikenteellä ja ulkomaankaupalla onkin yhä kasvava merkitys Viron taloudelle.lähde? Viime vuosina myös informaatioteknologiasektori on kehittynyt nopeasti. Hyvin nopean kasvun jälkeen talous supistui jyrkästi vuonna 2009, mutta elpyi hiljalleen seuraavalla vuosikymmenellä.[4]
Viron valuutta oneuro vuoden 2011 alusta lähtien. Vuoden 2010 loppuun valuuttana ollutkruunu oli sidottu euroon suhteessa 1 EUR = 15,6466 EEK, josta tuli myös lopullinen euron ja kruunun välinen muuntokerroin. Aikaisemmin kruunu oli sidottu kiinteällä vaihtokurssillaSaksan markkaan.[110] Viron, kuten myös muiden Baltian maiden, pankkisektori on käytännössä lähes kokonaan ulkomaisten pankkien omistuksessa[111]. Euron käyttöönottoa edelsi Viron liittyminen yhdessäLiettuan jaSlovenian kanssaEuroopan unionin valuuttakurssimekanismiERM II:een 27. kesäkuuta 2004.lähde?
Viro otti ensimmäisenä maana käyttööntasaveron vuonna 1994. Tuloveroprosentti oli silloin 29 prosenttia riippumatta henkilön tuloista.[112] 1. tammikuuta 2005 vero alennettiin 24 prosenttiin, 1. tammikuuta 2006 23 prosenttiin ja edelleen 1. tammikuuta 2009 21 prosenttiin.lähde? Vuonna 2017 tulovero (tulumaks) oli 20 prosenttia ja arvonlisävero (käibemaks) myös 20 prosenttia. Lisäksi työnantajan tulee maksaa eläke- ja terveysvakuutusmaksu (sotsiaalmaks), joka on 33 prosenttia bruttopalkasta.[113]
Tärkeimpiä teollisuusalueita ovat pääkaupunki Tallinna, sitä ympäröivät alueet sekä Koillis-Viro. Suurimmat työnantajat ovat paperi-, puutavara- ja tekstiiliteollisuudessa. Yksi kahdestakymmenestä virolaisesta ansaitsee elantonsa maataloudella, kalastuksella ja metsänhoidolla. Maanviljelyssä harjoitetaan muiden viljelykasvien kasvatuksen lisäksi muun muassa rapsin kasvatusta rapsiöljyn tuotantoon ja mansikanviljelyä. Talouden rakennemuutos kannustaa etsimään muita elinkeinoja perinteisen karjanhoidon ja maanviljelyn ohella. Oheiselinkeino maaseudulla on muun muassa maatilamatkailu.lähde?
Elintarvikeostoksilla virolaiset yleensä suosivat kotimaisia tuotteita, mutta kotimaisen ruoan suosio on laskenut Virossa tasaisesti, ja virolaiset ostavat yhä enemmän ulkomaista ruokaa.[114] Viro vie ulkomaille kojeita, sähköteknisiä laitteita ja niiden osia sekä moottoriajoneuvojen turvavarusteita. Pieni ja keskisuuri teollisuus ovat vallitsevia.lähde?
Viron ulkomaankauppa on 2010-luvulla ollut vuosittain 12–14 mrd. euroa.Kauppatase on ollut viime vuosina jatkuvasti negatiivinen (1–3 mrd. euroa). Vuonna 2015 viennin arvo oli 11,6 mrd. euroa, ja tuonti 13,1 mrd. euroa.[115]
Viron suurimmat kauppakumppanit ovatSuomi (16 % viennistä ja 15 % tuonnista vuonna 2015) jaRuotsi (19 % viennistä ja 8 % tuonnista). Merkittävimmät vientituotteet olivat vuonna 2015 koneet ja laitteet (29 %), puu ja puunjalostustuotteet (10 %), maataloustuotteet (10 %) sekä kivennäistuotteet (9 %). Arvoltaan suurimmat tuotavat tuoteryhmät olivat lähes samoja: koneet ja laitteet (28 %), kivennäistuotteet (11 %) ja maataloustuotteet (11 %).[115]
2000-luvun alussa Vironvaihtotase oli voimakkaasti alijäämäinen. Suurimmillaan – vuosina 2006 ja 2007 – alijäämä oli noin 15 prosenttia. 2010-luvulla vaihtotase on ollut lievästi ylijäämäinen.[4]
Viron suurin etninen ryhmä ovatvirolaiset, joita oli vuoden 2015 alussa 69,1 prosenttia väestöstä. Suurin vähemmistöryhmä ovatvenäläiset, joita oli vuonna 2015 noin 330 000 eli 25,1 prosenttia. Seuraavaksi suurimmat vähemmistöryhmät ovatukrainalaiset (1,7 prosenttia),valkovenäläiset (0,9 prosenttia),suomalaiset (7 321 henkilöä eli 0,6 prosenttia) sekäjuutalaiset (0,2 prosenttia) jatataarit (0,2 prosenttia).[116] Vuonna 2018 Viroon asukkaaksi rekisteröityneitä Suomen kansalaisia oli noin 8 800 jaInkerin alueelta lähtöisin olevia suomalaisia eliinkeriläisiä noin 7 500.[117] Vironinkeriläisillä on Virossa vähemmistökansoille kuuluva kulttuuriautonomia.[117] Sitä toteuttaa vaaleilla valittava kulttuurineuvosto.[117] Viimeksi kulttuurineuvostovaalit järjestettiin vuonna 2017.[117]
Joskus virolaisiin luettava vähemmistö ovatsetukaiset Viron kaakkoisosassa. Uskonnoltaan he ovat ortodokseja ja he ovat säilyttäneet joitakin vanhoja kansanperinteitä. Toinen tärkeä vähemmistö onvõrolaiset. Kolmas vähemmistö ovatmulgit. Historiallisia vähemmistöjä ovat muun muassavironruotsalaiset jabaltiansaksalaiset, joista vain rippeet säilyivät Virossa toisen maailmansodan jälkeen.
Viron tilastokeskuksen vuonna 2021 tekemän väestölaskennan mukaan Viron väestöstä suomea puhuu viidennes Viron 50–64-vuotiaasta väestöstä mutta vajaat viisi prosenttia 30-vuotiaista.[119]
Nykyinen Viron kielilaki on vuodelta 1995. Siihen on tehty voimaantulon jälkeen 17 korjausta. Aiemmin venäjänkieliset tekstit olivat kiellettyjä julkisilla paikoilla, ja esimerkiksi kauppa sai ikkunassaan kertoa vain viroksi, mitä siellä myydään. Myöhemmin lakia lievennettiin niin, että myös vähemmistökieliset tekstit sallittiin, kunhan sama asia on kerrottu myös viroksi ja vironkielinen teksti on ensin. Lain noudattamista on valvonut niin sanottu kielipoliisi eli kielen tarkastusvirasto.[120][121]
Viroon on suunnitteilla uusi kielilaki, jonka tehtävä on varmistaa, että kansalaiset saavat palvelunsa viroksi ja kielen kehittyminen taataan. Lailla yritetään myös estää liiallistaenglannin käyttöä esimerkiksi turismikohteissa, kuten Tallinnan vanhassa kaupungissa. Myös murteiden käyttö kirjakielessä on tarkoitus estää. Lakiluonnosta on arvosteltu ankarasti sensuroivana ja sananvapautta rajoittavana.[121][122]
Viron itsenäistyessä uudelleen 1991 maan kansalaisuuden saivat automaattisesti kaikki, joilla oli Viron kansalaisuus ensimmäisen itsenäisyyskauden aikana sekä heidän jälkeläisensä. Muiden on Viron kansalaisuuden saadakseen osattava viron kieltä sekä tunnettava maan historiaa ja lainsäädäntöä[123]. Suurimmalla osallavironvenäläisistä on nykyään Viron kansalaisuus[124], mutta merkittävällä osalla alueen venäjänkielisistä on ainoastaan muukalaispassi jaAmnesty Internationalin raportti vuodelta 2013 syyttää Viroa edelleen venäjänkielisen vähemmistön sortamisesta[125].
Valtaosa Viron vakinaisista asukkaista on nykyisin Viron kansalaisia: uudelleenitsenäistymisen jälkeen vuonna 1992 Viron kansalaisten osuus asukkaista oli 68 prosenttia, mutta vuonna 2015 jo yli 84 prosenttia. Ilman kansalaisuutta olevien osuus on vähentynyt vuoden 1992 32 prosentista 6 prosenttiin vuonna 2015. Venäjän kansalaisia asui Virossa joulukuussa 2015 noin 91 000.[126]
Unicefin tilaston mukaan Virossa oli vuonna 2013 Euroopan maista suhteellisesti enitenHIVin kantajia, noin 1,3 % aikuisväestöstä eli kaikkiaan noin 8 000 henkilöä[127]. Tämä liittyy venäläisenemmistöisen Narvan kaupungin ongelmiin, kuten köyhyyteen.[128] Koulutustaustaan liittyvät erotelinajanodotteissa olivat Virossa vuonna 2008Eurostatin tilastoimista maista suurimmat: 30-vuotiaiden korkean koulutuksen saaneiden miesten elinajanodote oli noin 20 ja naisten noin 10 vuotta pidempi kuin alhaisen koulutuksen saaneiden.[129]
Maailman terveysjärjestö WHO:n vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Virossa käytettiin puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna 9,85 litraa aikuista kohti.[130]
Virossa ei ole valtionkirkkoa. Kirkkokunnista merkittävimmät ovatevankelis-luterilainen kirkko jaortodoksinen kirkko. Uskonto ei juurikaan näy jokapäiväisessä elämässä, ja Viro onkin varsin maallistunut maa.[131]
Vuoden 2005Eurobarometrin kyselyn mukaan 16 prosenttia virolaisista uskoo Jumalaan, kun taas 54 prosenttia uskoo olevan olemassa jonkinlaisen henkiolennon tai elämänvoiman, ja 26 prosenttia ei usko, että olisi olemassa minkäänlaista henkiolentoa, jumalaa tai elämänvoimaa. Tämän tutkimuksen mukaan virolaiset ovat Euroopan unionin vähiten uskonnollinen kansa.[132]
Vuoden 2021 väestölaskennassa Viron aikuisväestöstä 58,4 prosenttia ilmoitti olevansa uskonnottomia ja 28,9 prosenttia tunnustavansa jotain uskoa, enimmäkseen kristinuskoa. Noin 12,7 prosenttia ei halunnut tai osannut vastata. Uskontokunnista yleisimmät olivat ortodoksit (16,3 prosenttia) ja evankelis-luterilaiset (7,7 prosenttia).[133]
Valtion 2000-luvulla teettämässä kyselyssä 11 prosenttia väestöstä kertoi harjoittavansa maavaldia, vanhaa virolaista luonnonuskoa. Valtio on rauhoittanut useita satoja pyhiä luonnonkohteita, jotka ovat yleensäpuita tailähteitä. Maauskoa edustaaMaavalla Koda -järjestö.[134]
Tarton yliopisto julkaisi vuonna 2014 tutkimuksen, jonka mukaan 58 prosentilla virolaisista on "oma usko, joka on riippumaton kirkkokunnista ja järjestäytyneistä uskonnoista". 61 prosenttia piti luonnonuskontoa Viron kansan oikeana uskontona, vaikka vain neljä prosenttia kertoi harjoittavansa sitä. Ateisteiksi ilmoittautui kymmenen prosenttia.[135]
Viron kulttuuri on saanut vaikutteitaBaltian maiden,Suomen ja erityisesti saksalaisesta kulttuurista.[131] Vahva kulttuurillinen vaikutus on ollut myös entisillä hallitsijamaillaRuotsilla jaVenäjällä.
Suurin ja merkittävin virolainen kulttuuritapahtuma on kerran neljässä vuodessa pidettävätlaulu- ja tanssijuhlat, Yleinen laulu- ja tanssijuhla (Üldlaulupidu jaÜldtantsupidu). Juhlien päätapahtuma järjestetään TallinnanLaululavalla (Lauluväljak). Kuoro- ja kansantanssikulttuuri yleisestikin ovat tärkeässä asemassa Virossa. Ensimmäiset laulujuhlat pidettiin vuonna 1869. Vuonna 2014 järjestetyissä 24. laulujuhlissa esiintyi 1 046 ryhmää, joissa oli yhteensä yli 30 000 esiintyjää.[137]
VirolaissyntyistäArvo Pärtiä pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä säveltäjistä. Muita tärkeimpiä virolaisia säveltäjiä ovat muun muassa sinfonikkoEduard Tubin sekä nuoremmasta polvestaErkki-Sven Tüür. Maailmankuuluja kapellimestareita ovatEri Klas jaNeeme Järvi, sekä jälkimmäisen pojatPaavo jaKristjan Järvi.
Virolainen keittiö on perinteisesti noudattanut vuodenaikojen rytmiä. Kesällä syödään puutarhan antimia, kuten uusia perunoita. Heinä–elokuussa syödään paljon esimerkiksikampelaa. Syksyn tullen aletaan suosia raskaampia ruokia, kutenhapankaalia, uunipaistia, lihahyytelöitä,verimakkaraa sekä täyteläisiä keittoja ja pataruokia. Tyypillisiä virolaisia ruokia ovat esimerkiksi hapatetturuisleipä ja hapankaali sekä sian- ja vasikanlihasta virolaisittain valmistettu lihahyytelö (sült). Suosituinta lihaa onsianliha, jota nautitaan tavallisimmin perunan ja haudutetun hapankaalin kanssa. Suosittuja juomia ovat olleet maltainenkotikalja,sima jaolut. Jouluisin Virossa syödään perinteiseen tapaan hyvin runsaasti.[139]
Pieneksi maaksi Viroon on itsenäistymisen jälkeen noussut hyvin runsas tarjonta joukkoviestimiä. Virossa on kolme maanlaajuista televisioyhtiötä: julkinen Viron televisio (ETV, vuodesta 1955) ja yksityisetKanal 2 (1993) jaTV3 (1996). Jälkimmäiset ovat ulkomaalaisten omistuksessa. Useat paikalliset kaapelikanavat tarjoavat venäjän-, suomen-, ruotsin- ja latviankielisiä ohjelmia.[140]
Julkiset radiolähetykset aloitti1926 Viron radio (Eesti Raadio). Vuonna 1992 aloittaneenRadio Kukun myötä yksityisten kanavien määrä lisääntyi nopeasti ja 2008 maassa oli 31 radiokanavaa, joista viisi julkisia Viron radion kanavia. Vuonna 2007 julkiset Viron televisio ja Viron radio yhdistyivätEesti Rahvusringhääling -yhtiöksi (ERR).[141][142]
Virossa ilmestyy satoja sanoma- ja aikakauslehtiä. Suurimpia sanomalehtiä ovat päivälehdetPostimees (23,6 prosentin markkinaosuus vuonna 2007) jaEesti Päevaleht (12,9 prosenttia) sekä iltapäivälehtiÕhtuleht (23,6 prosenttia). Viikkolehdistä suurin levikki onEesti Ekspressillä (14 prosenttia), joka jo ennen Viron itsenäistymistä, 1989 alkoi ilmestyä ensimmäisenä riippumattomana virolaisena lehtenä. Toiseksi suurin viikkolehti onMaaleht (11,6 prosenttia).[143]
Yksityisten televisio- ja radioyhtiöiden tapaan virolaiset lehdetkin ovat ulkomaisen pääoman kiinnostuksen kohde. Kanal 2:n omistava norjalainen Schibsted and Modern Times Group omistaa puoletÕhtuleht-lehdestä ja suurimman osanPostimeesistä. RuotsalainenBonnier Group omistaa maan suurimman talouslehdenÄripäevin.[144]
Viroa kutsutaan joskus E-stoniaksi, viitaten internetin, matkapuhelinten ja sähköisten palvelujen yleisyyteen ja suosioon maassa.[145] Yksi suurimmista virolaisista menestyshankkeista viestinnän ja teknologian saralla onVoIP- japikaviestintäpalveluna tunnettuSkype, joka nousi Viron ensimmäiseksi miljardiyritykseksi.[146]
Maassa toimii kaksi uutistoimistoa.Baltic News Service on yksityinen vuonna 1990 perustettu uutistoimisto, jonka omistaa suomalainenAlma Media. Baltic News Servicen toiminta kattaa Viron,Latvian jaLiettuan.[147] Eesti Rahvusringhääling ylläpitää julkisen sektorin rahoittamaaETV24-uutistoimistoa.lähde?
Viron kansalliseläin onsusi.[148]Haarapääsky valittiin kansallislinnuksi1960-luvun alussa. Viron luonnonsuojeluyhdistyksen vuonna1968 järjestämässä kilpailussa valittiin kansalliskukaksi selvällä enemmistölläruiskaunokki. Kansalliskiveksi valittiin1992 harmaakalkkikivi. Epävirallisena kansallispuuna pidetääntammea.[149]
2. helmikuutaTarton rauhan vuosipäivä (Tartu rahu aastapäev)
14. maaliskuuta äidinkielen päivä (emakeele päev)
toukokuun toinen sunnuntai:äitienpäivä (emadepäev)
4. kesäkuuta Viron lipun päivä (Eesti lipu päev)
14. kesäkuuta surupäivä (leinapäev). Kyyditysten, pommitusten ja muiden 2. maailmansodan tapahtumien uhrien muistopäivä. Neuvostoliitto aloitti virolaisten suurkyydityksen 14.6.1941.[153]
23. elokuuta kommunismin ja natsismin uhrien muistopäivä (kommunismi ja natsismi ohvrite mälestuspäev).Molotov–Ribbentrop-sopimus solmittiin 23.8.1939.[154]
syyskuun toinen sunnuntai: isovanhempien päivä (vanavanemate päev)
22. syyskuuta vastarintataistelun päivä (vastupanuvõitluse päev). Saksalaisten vetäydyttyä ja ennen Neuvostoliiton miehitystä muodostettiinTiefin hallitus 23.9.1944.[155]
lokakuun kolmas lauantai: heimopäivä (hõimupäev). Virolaisten alkuperän, kielen, kulttuurin ja suomalais-ugrilaisten kansojen päivä.[156]
Eesti on Vironvironkielinen nimi. Nimi esiintyy jo roomalaisenTacituksenGermania-teoksessaaesti-kansan nimessä. Useimmat tutkijat kuitenkin otaksuvat, että rautakautinen nimitysaesti viittasi Itämeren kaakkoisrannikon (Liettua jaKaliningradin alue) balttilaista kieltä puhuvaan väestöön eikä varsinaisiin virolaisten esivanhempiin. Keskiajalle tultaessa nimi oli kuitenkin ”vaeltanut” pohjoiseen, sillä 1200-luvun skandinaavisissa lähteissäEstland- taiEhstland-nimeä käytetään Virosta. Yleisesti Viroa kuitenkin kutsuttiin keskiajalla ja uuden ajan alussaLiivinmaaksi. Virolaiset itse käyttivät itsestään nimeämaarahvas ja kielestään nimeämaakeel. Historiallinen nimi ”Eesti” tuli käyttöön vasta 1700-luvulla. Kirjakieleen nimitys Eesti tuli 1800-luvun puolessavälissä, kunJohann Voldemar Jannsen julkaisi vuonna 1857 ensimmäisen vironkielisen lehden ensimmäisen numeron tervehdysrunon: ”Terre armas Eesti rahwas!”[171].
Suomessa Viroa kutsuttiin Eestiksi varsinkin 1920- ja 1930-luvulla heimoaktivistien keskuudessa ja toisen maailmansodan jälkeen neuvostovallan aikana vasemmistossa. Myös Neuvostoliitossa julkaistussa suomenkielisessä kirjallisuudessa puhuttiin ainaNeuvosto-Eestistä taiEestin SNT:sta.[172]Yleisradion ohjelmaneuvosto teki vuonna 1971 yksimielisen päätöksen Eesti-nimityksen käytöstä radiossa vastoinkielitoimiston suositusta.[173] Suomeen vakiintunutsovinnaisnimi on kuitenkinViro. Muun muassa Viron edesmennyt entinen presidentti, kielentutkijaLennart Meri jaKielitoimisto suosittavat suomeen vakiintuneen Viro-nimen käyttöä. Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen amanuenssi Erkki Lyytikäinen perustelee näin: ”Suomen kielenhuolto vierastaa Eesti-nimeä siksi, että se on turha raakalaina. Saman periaatteen mukaan Ruotsista pitäisi käyttää nimeä Sverige, Saksasta Deutschland ja Venäjästä Rossija. Eesti-nimi poikkeaa edellisistä vain sikäli, että suomalaisen on se helppo ääntää.”[174][175][176]Suomen kielen lautakunta ja Kielitoimisto hyväksyvät myös nimet Eesti ja eestin kieli, mutta asettavat Viron ja viron kielen ensi sijalle.[177]
Viro-nimitys on tullut suomen kieleen Koillis-Viron historiallisestaVirumaan maakunnasta.[178] Virun alueella on kaksi nykymaakuntaa: Länsi-Viru ja Itä-Viru (Lääne-Viru jaIda-Viru).[179]
↑abcdeWorld Economic Outlook Database, April 2024 (Report for Selected Countries and Subjects) International Monetary Fund. 2024. The International Monetary Fund. Viitattu 19.4.2024. (englanniksi)
↑abEstonia 1940-1945 (Arkistoitu – Internet Archive): Reports of the Estonian International Commission for the Investigation of Crimes Against Humanity
↑Annika Lepp, Mervi Pantti: Window to the West: Memories of watching Finnish television in Estonia during the Soviet period. View, 2013, 2. vsk, nro 3/2013, s. s.80-81. Journal of European Television History and Culture.Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 18.12.2018.Arkistoitu 18.12.2018. (englanniksi)
↑Frankowski, Stanisław; Paul B. Stephan: Legal reform in post-communist Europe, s. 84. Martinus Nijhoff Publishers, 1995. Google Books -esikatselu Viitattu 27.4.2017. (englanniksi)
↑abcEesti territooriumi haldusjaotuse seadus (Laki Viron hallinnollisesta jaosta, § 2 ja 6) Viron Virallinen lehti (Riigi teataja). 4.7.2017. Tallinna: Riigikogu. Viitattu 25.4.2018. (viroksi),(englanniksi)
↑World Economic Outlook Database, April 2024 (Report for Selected Countries and Subjects) International Monetary Fund. 2024. The International Monetary Fund. Viitattu 19.4.2024. (englanniksi)
↑Ilves, Harri; Suitsu, Maire; Virkus, Lia: Virolainen keittiö, s. 6–17. Suomentanut Pääskylä-Malmström, Tehri. AS Ajakirjade Kirjastus, 2013. ISBN 978-9949-502-60-8
.svg)
