Viljo (William) Tarkiainen (18. huhtikuuta1879Juva –20. toukokuuta1951Helsinki) olisuomalainenkirjallisuudentutkija, kriitikko jaHelsingin yliopiston professori.
Tarkiaisen vanhemmat olivat maanviljelijä Jeremias Tarkiainen ja Ulla Fredriikka Pasanen. Hän pääsi ylioppilaaksiMikkelin lyseosta 1897 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1903, lisensiaatiksi 1911 ja tohtoriksi 1917. Tarkiaisen väitöskirjan aiheena oliAleksis KivenSeitsemän veljestä.
Tarkiainen toimiKansallisteatterin teatterikoulun johtajana ja opettajana 1905–1909 sekä kirjallisuustoimittajanaHelsingin Sanomissa 1911–1915 ja 1918–1920 jaUudessa Suomettaressa 1916–1917. Hän oli suomen kielen opettajanaSuomen liikemiesten kauppaopistossa 1909, 1911 ja 1913–1914,Helsingin maanviljelyslyseossa 1911–1912,Kauppakorkeakoulussa 1911–1914 sekäUudessa Yhteiskoulussa 1912–1918.
Tarkiainen oli Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuudendosenttina 1913–1924, kotimaisen ja yleisen kirjallisuuden vt. professorina 1916–1917 ja 1919–1924 sekä kotimaisen kirjallisuuden professorina 1924–1946. Hän toimiYhteiskunnallisen korkeakoulun estetiikan ja kirjallisuudenhistorian opettajana 1926–1946 ja korkeakoulunkanslerina 1947–1951. Hän laati kirjallisuusaiheisia artikkeleja vuosina 1931–1939 ilmestyneeseenIsoon tietosanakirjaan.
Tarkiainen oliSuomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja 1920–1922,Suomalaisen kirjallisuuden seuran varaesimies 1922–1934 ja esimies 1934–1946 sekäSuomalaisen tiedeakatemian esimies 1945–1946. Hän oliValtion kirjallisuuslautakunnan jäsen vuodesta 1906 ja kuului jäsenenä Suomen Kansallisteatterin hallintoneuvostoon 1919–1933 sekäSuomen rauhanliiton johtokuntaan vuodesta 1920.
Tarkiainen toimi 1910-luvulla kirjallisuus- ja teatterikriitikkona, mutta 1920-luvulta alkaen hän alkoi keskittyä kirjallisuudentutkimukseen. Tarkiaisen vuonna 1915 julkaistu Aleksis Kiven elämäkerta myötävaikutti Kiven nousuun kansalliskirjailijan asemaan. Tarkiainen kirjoitti myösMiguel de Cervantes Saavedran,Minna Canthin,Gustaf von Numersin jaEino Leinon elämäkerrat. Hän keräsi 1940-luvulta alkaen materiaaliaMikael Agricolan elämäkertaa varten mutta tämä teos jäi sairauden vuoksi keskeneräiseksi. Agricolan elämäkerta julkaistiin vasta 1985 Tarkiaisen pojanpojanKari Tarkiaisen viimeistelemänä.
Viljo Tarkiainen oli naimisissa vuodesta 1911 lähtien kirjailijaMaria Jotunin kanssa. Heillä oli kaksi lasta. Jotuni kuvasi joiltakin osin heidän avioliittoaan 1930-luvulla kirjoittamassaan romaanissaHuojuva talo, joka julkaistiin vasta 1963. Romaanissa miespäähenkilöä kuvattiin väkivaltaiseksi kotityranniksi.
Viljo Tarkiaisen ja Maria Jotunin poikia olivat valtiotieteilijäTuttu Tarkiainen ja lääkäri Jukka Tarkiainen. Jukka Tarkiaisen poikia ovat historiantutkijaKari Tarkiainen ja teatteriohjaaja ja runoilijaLauri Tarkiainen.[1][2][3]
