Hänen majesteettinsa Viktoria, Jumalan armosta, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar, uskon puolustaja, Intian keisarinna.
Viktoria avioitui vuonna 1840 Saksi-Coburg-Gothan herttuakunnanprinssi Albertin kanssa. Albert toimi käytännössä Viktorian kanssahallitsijana kuolemaansa vuoteen 1861 asti. He saivat yhdeksän lasta, joiden kautta lähes kaikki nyky-Euroopan monarkit polveutuvat kuningatar Viktoriasta.
Viktorian valtakausi kesti yli 63 vuotta. Viktoria jäi Ison-Britannian viimeiseksiHannover-sukua edustaneeksi hallitsijaksi.Viktoriaaninen aikakausi (1837–1901) on nimetty kuningatar Viktorian mukaan. Tänä aikana brittiläinen yhteiskunta muuttui monella tavalla, eikä Viktorialla enää valtakautensa lopussa ollut paljon valtaoikeuksia, vaikka hän pystyikin arvovaltansa avulla edelleen vaikuttamaan maansa asioihin. Kansan keskuudessa hän oli valtakautensa loppupuolella hyvin suosittu.
Viktorian äiti oli herttuatarVictoria Saksi-Coburg-Saalfeld, Leiningenin ruhtinatar, Kentin ja Strathearnin herttuatar (1786–1861).[3] Viktorian Leopold-enosta tuli vuonna 1831 Belgian kuningasLeopold I.[4]
Alexandrina Victoria syntyi 24. toukokuuta 1819Kensingtonin palatsissa Lontoossa, jonne hänen vanhempansa olivat saapuneet kuukautta aiemminCoburgista, jotta heidän lapsensa syntyisi Englannissa. Nimi Alexandrina tuli tytön kummisedän ja Britannian sotaliittolaisen, Venäjän keisariAleksanteri I:n mukaan, ja nimi Victoria annettiin hänen äitinsä mukaan. Koska Victoria oli Britanniassa tuohon aikaan tuntematon nimi ja myös Alexandrina kuulosti vierasmaalaiselta, moni parlamentaarikko pyrki 1830-luvulla vaihdattamaan prinsessan laillisen nimen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Viktorian isä Edvard kuoli tammikuussa 1820 keuhkokuumeeseen, viikkoa aiemmin oli kuollut isoisäYrjö III ja setä, uusi kuningasYrjö IV otti velkaisen lesken ja tyttären hoiviinsa.[5]
Yksivuotiaana Kentin prinsessa Victoria oli perimysjärjestyksessä kolmantena setiensä jälkeen. Victorian äiti oli saksalainen, joten kotona puhuttiin saksaa, vaikka äiti kasvattikin Victorian englanninkieliseksi.[5] Pienen Victorian läheisin leikkitoveri oli hänen äitinsä neuvonantajaJohn Conroyn tytär Victoire,[6] nuket sekäkingcharlesinspanieli Dash.
Victorian omakuva vuodelta 1835.
Victoria sai kristillisen kasvatuksen. Hän opiskeli myös saksaa, englantia ja ranskaa sekä italian jalatinan perusteet. Romaanien lukeminen häneltä oli kielletty. Hänen äitinsä oli hyvin suojeleva, eikä nuori prinsessa mennyt minnekään ilman seuraa.[7] Hänen kotiopettajattarensa oli paronitar Louise Lehzen (1784–1870), jonka vaikutusvalta Victoriaan jatkui aina vuoteen 1840 asti.
Victoria kasvoi ilman isää ja veljiä lähes yksinomaan naispuolisten sukulaisten ympäröimänä.[8] Victorian eno, Belgian kuningas Leopold I, oli läheisin isähahmo.[9] Yrjö IV:n kuoltua vuonna 1830 prinsessa Victoriasta tuli 11-vuotiaana 65-vuotiaan setänsä, kuningasVilhelm IV:n ensimmäinen kruununperijä.[10]
Teini-ikäisenä Victoria rakasti erityisesti historian opiskelua ja italialaistaoopperaa.[11] Hän opiskeli myös laulamista ja pianonsoittoa, missä hänestä tulikin hyvin taitava.[12]
Vuodesta 1830 alkaen Victorian äiti vei neuvonantajansa Conroyn kanssa prinsessa Victorian kesäisin matkoille tutustumaan Englantiin jaWalesiin. Kuninkaan harmiksi nuori Victoria toivotettiin innokkaasti tervetulleeksi minne tahansa he menivätkin ja Victorian matkat nähtiin ”etenemisenä hallitsijuutta kohden”. Kuningas kielsi laivoja antamasta prinsessalle kuninkaallista tervehdystä.[13]
Victoria sai suuresti arvostamaltaan eno Leopoldilta tukun ohjeita hallitsijakauttaan varten.[14] Kuningas Vilhelm IV:n ja Victorian äidin välit olivat samalla huonontuneet niin, että kuningas toivoi julkisesti elävänsä niin kauan, että Victoria olisi riittävän vanha noustakseen valtaistuimelle ilman äitinsä sijaishallintaa.[15]
Kuningatar Viktorian virallinen kruunajaiskuva, George Hayter 1838.
Viktoriasta tuli kuningatar 18-vuotiaana 20. kesäkuuta 1837, kunVilhelm IV kuoli.[16] Hän luopui heti ensimmäisestä etunimestään Alexandrinasta, siirsi hovinsa Kensingtonin palatsistaBuckinghamin palatsiin ja tekiWindsorin linnasta toisen asuntonsa.[17] Hän alkoi myös ottaa etäisyyttä äitinsä neuvonantajaJohn Conroyhin sekä äitiinsä Kentin herttuatar Victoriaan, vaikka ottikin tämän asumaan Buckinghamin palatsiin, tosin erilleen omista huoneistaan.[18] Kesän 1837 aikana uusi kuningatar otti lähes päivittäin vastaan valtakuntansa johtavia poliitikkoja, kirkonmiehiä ja muita merkkimiehiä. Hän järjesti myös lukuisia juhlia palatsissaan.[19] Monarkin vaihdoksen myötä maassa järjestettiin uudet parlamenttivaalit samana vuonna.[20]
Monarkkina Viktorialla oli tuolloin muodollisesti laajat valtaoikeudet. Hän oli armeijan ja laivaston ylipäällikkö. Hän nimitti kaikki tärkeimmät valtion virkamiehet, diplomaatit sekä johtavat tuomarit. Hänellä oli valta antaa aatelittomille perinnöllinen aatelisarvo ja sitä kauttaylähuoneen jäsenyys. Monarkki myös valitsiEnglannin kirkon jaIrlannin protestanttisen kirkon piispat ja arkkipiispat sekäBritannian siirtomaiden hallitsijat. Monarkilla oli muodollinen oikeus julistaa sodat ja rauhat sekä hoitaa sopimusneuvotteluja valtioiden välillä. Hän saattoi tehdä lakiehdotuksia ja pyytää parlamenttia osoittamaan varoja sekä säätämään veroja valtakunnan hallinnoimiseen ja puolustukseen. Monarkki ei kuitenkaan saanut verottaa alamaisiaan tai säätää lakeja ilman parlamentin hyväksyntää, eikä hän saanut erottaa tuomareita.[21]
Monia kuningattaren valtaoikeuksia käyttivät käytännössä hänen neuvonantajansa sekä pääministeri ja muut ministerit, mutta heidän oli saatava siihen lupa kuningattarelta. Vaikka kuningatar nimittikin itse pääministerin, tämän täytyi saada myös parlamentin luottamus voidakseen johtaa hallitustaan. Käytännössä monarkki siis joutui nimittämään pääministeriksi parlamentin suurimman puolueen johtajan – vain jos yksikään puolue ei ollut hallitseva, hänellä oli valinnanvaraa.[22] Viktorian tullessa kuningattareksi pääministerinä oliwhigejä edustanutlordi Melbourne, joka sai myös jatkaa pääministerinä. Viktoria tuli välittömästi hyvin toimeen Melbournen kanssa, ja hänestä tuli kuningattarelle tärkeä keskustelukumppani, ohjaaja ja ystävä pitkäksi aikaa.[23]
Käytännön valtansa lisäksi monarkki oli myös Britannian ja senimperiumin symboli. Viktoria saikin kuvansa kuningaskunnan kolikkoihin ja postimerkkeihin, jotka keksittiin Britanniassa 1840. Myös maan kansallislaulu ”God Save the Queen” oli osoitettu monarkille.[24]
Viktoria sai parlamentilta 385 000 punnan vuositulot, josta 80 prosenttia ohjattiin hovin palkkoihin ja kuluihin. Summa säilyi samana Viktorian kuolemaan asti. Ensimmäisten kahden vuoden aikana Viktoria maksoi pois vanhempiensa vanhat velat ja ohjasi serkuilleen elatusmaksuja. Sen jälkeen hän alkoi ostella taidetta, lahjoittaa hyväntekeväisyyteen ja kasvattaa omaa kassaansa.[25]
Viktorian kruunajaisia vietettiin 28. kesäkuuta 1838. Kruunajaiset olivat hyvin näyttävät. Niihin liittyneet juhlallisuudet kestivät monta päivää, ja tapahtuma tarjottiin koko kansalle eikä vain eliitille kuten Yrjö IV:n kruunajaiset.[26]
Avioliitto, perhe-elämä ja prinssi Albertin rooli kanssahallitsijana
Viktorian luona vieraili nuoria kosijoita vuosina 1837–1839. Heidän joukossaan oli eurooppalaisia prinssejä, mutta nuori kuningatar oli päättänyt mennä naimisiin vain rakkaudesta. Lokakuussa 1839 kuningattaren saksalainen serkku,Saksi-Coburg-Gothan herttuakunnanprinssi Albert tuli vierailulle Windsoriin. Viktoria ihastui Albertiin ja kosi tätä, mikä oli tapana kuningattaren asemassa olevalle naiselle. Albert suostui ja hääpäiväksi valittiin 10. helmikuuta 1840.[27]
Viktoria ja Albert palaamassa häistään vuonna 1840. Kaiverrus S. Reynolds, F. Lockin mukaan.
Häiden jälkeen pari vietti kolmen päivän kuherruskuukauden Windsorin linnassa. Vastanaineet olivat hyvin onnellisia, vaikka heidän persoonallisuutensa olivatkin vastakohtaiset: Viktoria oli ulospäinsuuntautunut sekä valvoi myöhään ja Albert oli puolestaanintrovertti sekä aamuvirkku. Aluksi Albertilla oli vain aviomiehen osa eikä minkäänlaista sijaa valtakunnan hallinnossa, mutta hän ryhtyi seuraavien vuosien aikana parantamaan asemaansa.[28] Albert kertoi tavoitteekseen avustaa vaimoaan kaikessa, täydentää hänen työtään ja toimia perheen ja talouden päänä. Albertin rooli maan politiikassa kasvoi 1840-luvun aikana Viktorian ollessa toistuvasti raskaana.[29] Maassa oli käytännössä kaksi hallitsijaa, ja monen näkemyksen mukaan Albert toimi kuninkaana. Viktorian omien päiväkirjamerkintöjen mukaan tällainen järjestely sopikin hyvin kuningattarelle, joka oli hyvin tyytyväinen perhe-elämäänsä.[30] Albertilla oli huomattava vaikutus Viktorian kehittymiseen voimakkaaksi hallitsijaksi, ja hän sai alkujaan varsin vapaamielisen Viktorian lämpenemään vanhoillisille aatteille.[31]
Viktoria ja Albert saivat vuosina 1840–1857 yhdeksän lasta.[31] Viktorian perhekäsitykset olivat monilta osin siveitä: Hän torjui eronneet naiset hovistaan eikä hän pitänyt kihlaparien vapaasta seurustelusta tai raskautta käsittelevästä aikansa julkisesta keskustelusta. Hänen oma avioliittonsa oli hyvin onnellinen, mutta yksityisesti hän piti avioliittoja ”arpapelinä” ja naisen orjuuttamisena. Hän piti omia raskausaikojaan ja synnytyksiään epämiellyttävinä sekä imettämistä vastenmielisenä, minkä vuoksi hän ei sitä tehnytkään.[32] Tästä huolimatta Viktorian ja Albertin sukupuolielämä oli erittäin antoisa ja onnellinen aivan alusta pitäen.[33] Vanhempina he olivat erilaisia: Viktoria inhosi alle neljän kuukauden ikäisiä sylilapsia eikä seurannut lastensa kasvua kuin silloin tällöin, noin kolmen kuukauden välein. Sitä vastoin Albert oli omistautuva isä: hän oli mukana synnytyksissä, mikä oli tuolle ajalle täysin epäsopivaa ja piti jatkuvasti huolta lastensa vaatetuksesta, hoidosta ja koulutuksesta. Tosin hänen omat tiukat laatuvaatimuksensa aiheuttivat vanhimmille pojille Bertielle (Edward) ja Alfredille ruumillisia rangaistuksia, jos opinnot eivät edenneet suunnitellusti.[34]
Kesäkuussa 1840 Viktoria yritettiin murhata, kun mielenterveysongelmista kärsinyt nuori mies ampui vaunuissa matkustavia Viktoriaa ja Albertia kohti. Tapahtuman seurauksena parlamentti sääti lain, jonka mukaan Albertista tulisi hallitsija Viktorian kuoltua, jos kruununperijä olisi vielä alaikäinen.[35] Viktoria joutui elämänsä aikana kaikkiaan kahdeksan hyökkäyksen kohteeksi. Seitsemän kertaa häntä kohti ammuttiin tai yritettiin ampua pistoolilla, tosin joissain tapauksissa aseessa ei ollut luoteja. Näistä hyökkäyksistä kuningatar selvisi vahingoittumattomana. Kerran häntä lyötiin kävelykepillä otsaan.[36]
KonservatiivienRobert Peelista tuli pääministeri Lordi Melbournen jälkeen vuonna 1841. Albert tuli hänen kanssaan heti hyvin toimeen niin henkilönä kuin poliittisestikin, minkä ansiosta Albertin rooli politiikassa kasvoi.[37] Ajan myötä niin Viktoria kuin Albertkin ottivat omakseen Peelin Irlantia, valuuttaa ja ulkomaankaupan säätelyä koskeneen uudistuspolitiikan.[38]
Viktoria ja Albert joutuivat vuoden 1846 jälkeen erimielisiksi ulkopolitiikassaan kovaotteisen ulkoministerilordi Palmerstonin kanssa ja pyrkivät syrjäyttämään hänet. Pääministeri lupasikin vaatia ulkoministeriään vastaisuudessa hankkimaan kuningattarelta luvan tämän nimissä puhumiseen.[39]
Albert valittiin vuonna 1847Cambridgen yliopiston kansleriksi, ja hän uudisti opetusohjelmaa merkittävästi. Albert vastasi myösLontoon maailmannäyttelyn 1851 järjestämisestä, ja Viktoria kuvasi näyttelyn avajaispäivää yhdeksi elämänsä suurimmista.[40]
Hallitsijapari hankki Isle of Wight -saarelta syrjäisen tilan nimeltäOsborne House ja rakennutti sinne kartanon, jossa he saattoivat viettää aikaansa rauhassa lastensa kanssa.[41] Pariskunta ihastui myösSkotlantiin, ja vuonna 1847 he vuokrasivat sieltäBalmoralin tilan ja rakennuttivat sinne linnan asunnokseen.[42] Samana vuonna Viktoria sai kahdeksannen lapsensa, ja hän käytti ensi kertaakloroformia puudutusaineena synnytyksessä, mikä sai monet naiset seuraamaan hänen esimerkkiään. 1850-luvun puolivälissä kuninkaallinen pari vietti jo lähes puolet ajastaan Osborne Housessa tai Balmoralin linnassa. Heidän perhe-elämänsä esitettiin julkisuudessa esimerkkinä keskiluokalle.[43]
Varhaisin tunnettu valokuva Viktoriasta, kuvassa tyttärensä Victorian kanssa 1844 tai 1845.
KunIrlannissa oli vakava nälänhätä 1840-luvulla, Viktoria kantoi paljon huolta Britannialle silloin kuuluneen maan tilanteesta ja lahjoitti omia varojaan nälkäisten hyväksi. Samalla Irlannissa nousi kuitenkin kapinamielialaa, ja toukokuussa 1849 työtön irlantilaismies yritti ampua Viktorian Lontoossa. Viktoria teki ensimmäisen vierailunsa Irlantiin saman vuoden elokuussa. Kuningatar sai Irlannissa erittäin innostuneen ja lämpimän vastaanoton kaikilta yhteiskuntaluokilta. Myöhemmin Viktoria vieraili Irlannissa miehensä kanssa vielä 1853 ja 1861, joskin historiantutkijat ovat myöhemmin arvostelleet häntä siitä, että hän pysyi irlantilaisille edelleen liian etäisenä.[44]
Viktorian äiti kuoli maaliskuussa 1861 ja Albert saman vuoden joulukuussa. Viktoria otti miehensä kuoleman hyvin raskaasti ja aloitti pitkän suruajan. Hän alkoi pukeutua mustiin, valkoista huntua ja päähinettä lukuun ottamatta, ja sisusti Windsorin linnan mustilla kankailla. Albertin huone jätettiin pysyvästi tarkalleen siihen tilaan, missä se oli Albertin kuollessa. Viktoria omisti paljon aikaansa Albertin suunnitelmien loppuunsaattamiseen ja pystytti hänelle useita patsaita. Hän vältteli julkisia esiintymisiä yli kymmenen vuoden ajan, mutta osallistui kuitenkin yhä aktiivisesti lastensa elämään ja valtakunnan politiikkaan.[45]
Puolisonsa kuoleman jälkeen Viktoria pyrki jatkamaan ulkopolitiikassaan Albertin linjan mukaisesti. Viktoria tukiPreussiaTanskaa vastaanSchleswig-Holsteinin kiistassa vuonna 1863 vastoin hallituksen ja kansan enemmistön linjaa. Englanti ei lopulta ryhtynyt tukemaan Tanskaasodassa.[46] Kun Preussi ryhtyi sen jälkeen aloittelemaansotaa Itävaltaa vastaan, Viktoriakin kääntyi Preussia vastaan ja yllytti ministereitään tukemaan Itävaltaa asevoimin.[47]
Viktoria asettui konservatiiviBenjamin Disraelin puolelle tämän kiistassaWilliam Ewart Gladstonen kanssa. Disraeli nousi pääministeriksi vuonna 1866, ja kuningatar piti hänen kanssaan tiivistä yhteyttä kirjeitse. Heistä tuli myös hyvät ystävät. Disraelia seuranneen Gladstonen pääministerikauden (1869–1874) moniin uudistuksiin Viktoria suhtautui torjuvasti mutta joutui hyväksymään ne.[48]
Viktorian eristäytyminen Albertin kuoleman seurauksena nostatti Britanniassa monarkian vastaisia mielialoja 1860-luvun lopulta alkaen. Valtiolle kalliiksi tulevan monarkian tarpeellisuutta alettiin kyseenalaistaa, ja Viktorian noin viiden miljoonan punnan yksityisomaisuutta arvosteltiin. Pääministeri Gladstone kuitenkin puolusti voimakkaasti kuningattaren ja tämän jälkeläisten tulojen säilyttämistä ennallaan.[49]
Disraeli palasi pääministeriksi vuoden 1874 vaalien jälkeen, mikä miellytti uudistuksiin kyllästynyttä kuningatarta. Viktoria alkoi myös jälleen lisätä julkisia esiintymisiään.[50] Disraelin aloitteesta Viktoriasta tehtiin Intian keisarinna vuonna 1876.[51]
Venäjän ja Turkin välisen kiistan yhteydessä Viktoria puhui voimakkaasti Venäjää vastaan ja yllytti pääministeriä sotaan. Vuoden 1880 vaaleissa Gladstonen vapaamieliset palasivat valtaan Viktorian harmiksi. Kunlordi Salisburysta tuli pääministeri vuoden 1886 vaalien jälkeen, Viktoria palasi jälleen monenlaisiin yleisiin tehtäviin ja huomasi kansansuosionsa olevan hyvin korkealla.[52]
Viktorian terveys oli alkanut heiketä vuonna 1900. Tammikuussa 1901 hän sai kohtauksen ja jäi vuoteenomaksi. Viktoria kuoli loma-asunnollaan Osborne Housessa Isle of Wightissa 22. tammikuuta 1901. Arkku tuotiin Lontooseen ja sieltä Windsoriin 2. helmikuuta. Viktorialle järjestettiin hänen omasta vaatimuksestaan sotilaalliset hautajaiset. Arkku sijoitettiin kaksi päivää myöhemminFrogmoren mausoleumiin Viktorian puolison, prinssi Albertin viereen.[53] Viktoria oli kuollessaan 81-vuotias ja oli hallinnut 63 vuotta, seitsemän kuukautta ja kaksi päivää.
Viktorian jälkeen valtaistuimelle nousi hänen vanhin poikansa,Walesin prinssiEdvard VII. Hannover-suvun hallituskausi päättyi, ja Edvard aloitti isänsä kautta periytyneenSaksi-Coburg-Gothan hallituskauden.[54]
Viktoria vuonna 1875. Kopio Heinrich von Angelin maalauksesta.
Viktorian valtakaudella eli viktoriaanisella aikakaudella 1837–1901 Yhdistynyt kuningaskunta muuttui lopullisestiperustuslailliseksi monarkiaksi, jossa hallitsijalla ei ole paljon valtaoikeuksia. Viktoria ei kuitenkaan pysytellyt yksityisesti täysin puolueettomana, ja hän pystyi myös edelleen vaikuttamaan maansa asioihin korkean arvovaltansa ja poliittisten taitojensa avulla.[55]
Viktorian aikana Britannia ja koko maailma muuttui huomattavasti niin yhteiskunnallisesti kuin teollisestikin. KirjailijaMark Twainin mukaan ”[Viktoria] on todistanut enemmän keksintöjä kuin kukaan toinen koskaan elänyt monarkki”. Vaikka Viktorialla ei ollut osaa eikä arpaa useimpiin uudistuksiin, hän oli kuitenkin uudistusmielinen ja alkoi nopeasti hyödyntää esimerkiksi rautatietä, kameraa jalennätintä. Muita Viktorian ajan uudistuksia ja keksintöjä olivat esimerkiksikuolemanrangaistuksen käytön rajoittaminen, tavallisen kansan poliittisten oikeuksien laajentaminen, naisten oikeudet, työläistenammattiliitot, työajan lyhentäminen, puhtaanapidon kehitys, sanomalehti,höyrylaiva, puhelin,sähkövalo,kirjoituskone,tekijänoikeus sekäpuudutusaineet.[56]
Viktorian aikana vallitsi niin sanottu ”99-vuotinen rauha”Waterloon taistelun 1815 jaensimmäisen maailmansodan alun 1914 välillä. Sinä aikana ainoa Euroopassa käyty sota, jossa Britannia oli mukana, oliKrimin sota 1854–1856. Muualla maailmassa, kuten Kiinassa, Intiassa ja Etelä-Afrikassa, britit kävivät kuitenkin jatkuvasti sotia. Viktoria oli sotilaan tytär, jolle maanpuolustus oli ensiarvoisen tärkeää, ja hän seurasi jokaista sotaretkeä hyvin tarkasti. Hän tarkasti usein joukkoja, vieraili haavoittuneiden luona, kävi suoraa kirjeenvaihtoa kenraaliensa kanssa ja palkitsi sotilaitaan. Hän myös järjesti itselleen sotilaalliset hautajaiset.[57]
Viktorian aikanabrittiläinen imperiumi kasvoi käsittämään neljäsosan koko maapallon asuttavasta alueesta ja 400 miljoonaa kruunun alamaista.[58] Viktoria puolusti brittien siirtomaavaltaa ja piti sitä alusmailleen suotavampana kuin ranskalaisten tai saksalaisten valtaa. Hän kuitenkin myös arvosteli joitain brittien valloituksia. Hän vastusti esimerkiksi Intian pakkokristillistämispyrkimyksiä ja oli uskonnollisesti suvaitsevainen myös kotimaassaan.[59] Hän myös kirjoitti 1870-luvulla kirjeessään tyttärelleen toivovansa, ettei Britannia enää valloittaisi lisää maita Intiassa, sillä hän piti sitä vääränä ja hyödyttömänä.[60]
Kuningatar Viktoria ja prinssi Albert vanhimpien lastensa kanssa,Franz Xaver Winterhalter 1846-1847. Vas. Alfred (mekossa koska alle viisivuotias), Walesin prinssi Edvard, Viktoria, Albert, Alice, Helena ja Princess Royal Victoria.
Kuningatar Viktoria ja prinssi Albert saivat yhdeksän lasta, joista useimmat menivät naimisiin eurooppalaisiin hallitsijasukuihin. Tämän vuoksi lähes kaikki nyky-Euroopan monarkit polveutuvat kuningatar Viktoriasta, ja Viktoriaa kutsutaankin ”Euroopan isoäidiksi”. Nykyajan monarkeista Viktorian jälkeläisiä ovat Yhdistyneen kuningaskunnan nykyinen hallitsijaCharles III, TanskanFrederik X, NorjanHarald V, RuotsinKaarle XVI Kustaa ja EspanjanFelipe VI.[61]
Viktoria oli Euroopan kuningashuoneita vaivanneenverenvuototaudin suhteellisen harvinaisen muunnoksen, hemofilia-B:n kantaja, ja kyseinenmutaatio oli luultavasti syntynyt hänessä.[63] Hänen tyttäriensä Hessenin suurherttuatarAlicen ja prinsessaBeatricen kautta se levisi lähes jokaiseen Euroopan kuningassukuun. Tunnetuin taudista kärsinyt lieneeVenäjän kruununperijä tsarevitšAleksei.[64] Myös Viktorian poikaprinssi Leopold sairasti hemofiliaa, jolta se periytyi tyttärenpojalle.
Arnstein, Walter L.: Queen Victoria. London: Palgrave MacMillan, 2003. ISBN 0-333-63807-7(englanniksi)
Strachey, Lytton: Queen Victoria. New York: Harcourt, Brace and Company, 1921. (englanniksi)
Strachey, Lytton: Kuningatar Viktoria. Historian mahtavin nainen. (Queen Victoria, 1921.) Suomentanut Eino Railo. Helsinki: Into, 2019 (1. painos suomeksi 1927). ISBN 978-952-351-056-2
↑Tiuntseva, Yelena Aronova & Herreid, Clyde Freeman: Hemophilia: ”The Royal Disease” (PDF) University at Buffalo, State University of New York. (englanniksi)
↑The knights of England. A complete record from the earliest time to the present day of the knights of all the orders of chivalry in England, Scotland, and Ireland, and of knights bachelors. London: Printed and published for the Central chancery of the orders of knighthood, Sherratt and Hughes, 1906. Teoksen verkkoversio Viitattu 7.3.2023. (englanniksi)
↑Real orden de damas nobles de la Reina Maria Luisa. Calendario manual y guía de forasteros en Madrid., 1817, s. 86. Artikkelin verkkoversio. (espanjaksi)
Barth, Reinhard: Historian suurnaiset. (Frauen, die Geschichte machten. Von Hatschepsut bis Indira Gandhi.) Suomentanut Tuulikki Virta, Katja Zöllner. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005. ISBN 951-20-6762-5
_-_Queen_Victoria_(1819-1901)_-_RCIN_401213_-_Royal_Collection.jpg)
_ribbon.png)
.svg)
