| Viinihappo | |
|---|---|
 | |
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 2,3-dihydroksibutaanidihappo |
| CAS-numero | 526-83-0 |
| PubChem CID | 875 ja 21583978 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C4H6O6 |
| Moolimassa | 150,087 g/mol |
| Ulkomuoto | valkoinen jauhe |
| Kiehumispiste | 168–170 °C |
| Liukoisuus veteen | veteen 133 g/100 ml |
| Infobox OK | |
Viinihappo eli2,3-dihydroksibutaanidihappo on orgaaninenhappo, jota on luontaisesti useissa kasveissa, etenkinviinirypäleissä jatamarindissa. Se on yksiviinissä esiintyvistä hapoista; sitä myös lisätään joihinkin ruokiin tuomaan hapanta makua ja käytetäänantioksidanttina. Viinihapon suoloja ja estereitä kutsutaandihydroksibutaanidioaateiksi tai triviaalinimensä mukaisestitartraateiksi. Viinihaponelintarvikkeissa käytettäväE-koodi on E 334. L-viinihaponpäivittäinen enimmäismäärä (ADI) henkilölle on 30 mg/kg/vrk ja se kohdistuu kaakao- ja suklaatuotteisiin.
Väitetään, että noin vuonna 800persialainenalkemistiJabir ibn Hayyan erotti ensimmäisenä viinihaponkaliumtartraatista. Monet asiat, jotka ovat menneet Jabir ibn Hayyanin nimiin, ovat kuitenkin todellisuudessa peräisin Espanjassa 1300-luvulla eläneeltä henkilöltä, joka otti käyttöönsä Jabarin latinisoidun nimen Geber saadakseen ajatuksilleen enemmän arvovaltaa.[1] William Newman arvelee, että Geber oliPaulus Tarentolainen, italialainen fransiskaanimunkki.[2]
Modernin viinihapon eristysmenetelmän kehitti ruotsalainen kemistiCarl Wilhelm Scheele. Viinihaponkiraalisuuden havaitsi ensimmäisenäJean Baptiste Biot vuonna 1832.Louis Pasteur jatkoi tätä tutkimusta vuonna 1847 tutkimalla viinihappokiteiden muotoja, joiden hän havaitsi olevan epäsymmetriset. Viinihapolla on kolmestereoisomeeria: luonnossa esiintyväL-(R,R)-(+)-viinihappo (CAS 87-69-4) ja sen peilikuvaisomeeri (enantiomeeri)D-(S,S)-(−)-viinihappo (CAS 147-71-7) sekä optisesti inaktiivinenmesoviinihappo (CAS 147-73-9) jaraseeminen seos, joka tunnetaan nimilläparaviinihappo tairaseemihappo (CAS 133-37-9).
