Viikinkihautajaiset vaihtelivat ajan, paikan, vainajan yhteisöllisen aseman ja toisaalta myös yksilöllisten mieltymysten mukaan. Käytössä olevathautaustavat olivat kuitenkin joko hautaaminen taipolttohautaus. Eri hautaustavoilla ei ilmeisesti ollutuskonnon kannalta eroa.[1][2]
Ennen hautajaisia vainajan lähiomainen sulki vainajan silmät ja suun ja tehtävään nimitetty vanha nainen pesi ruumiin.[2] Ainakin korkea-arvoiselle vainajalle ommeltiin hautajaisiin uudet vaatteet.[1] Sen jälkeen vainaja ja hautalahjat asetettiin hautaan.[2]
Joillain alueilla tapana oli haudata vainaja maahan tai kiviröykkiön alle. Arvostetuimmille vainajille kasattiin hautapaikan päällehautakumpu[3]. Vainaja saatettiin haudata lähelle hänen perheensä kotia siinä toivossa, että yhteydenpito vainajaan olisi siten helpompaa[3]. Toisaalla yleisempää olipolttovenehautaus.[2]Ruotsissavenehautaus oli yleistä etenkin vuosien 800–1050 välillä, jonka jälkeen polttohautaus yleistyi. Tutkijat ovathautalahjojen laadun perusteella olettaneet, että venehautaus oli yleisempää tehdä asemaltaan paremmille vainajille.[4]
Olennainen osa viikinkihautajaisia olivathautalahjat.Viikingit uskoivat, että vainaja saa ne mukanaan tuonpuoleiseen. Yleisiä hautalahjoja olivat ruoka ja juoma, raha, korut, aseet jaeläinuhrit. Joissain viikinkihautajaisissa uhrattiin myös ihmisiä, kuten vainajalle kuulunut orja.[1][2]