Vihtori Vesterinen (27. tammikuuta1885Kivijärvi –28. kesäkuuta1958Laukaa) oli suomalainen maanviljelijä jaMaalaisliiton pitkäaikainen kansanedustaja ja ministeri.
Vesterisen vanhemmat olivatkannonkoskelaisen Mannilan tilan maanviljelijä Lauri Vesterinen ja Eriikka Liukko. Hän kävi kansanopiston ja toimi sen jälkeen maanviljelijänä vaimonsa kotitilallaLaukaanLeppävedellä Perttulan talossa.
Vesterinen oli Maalaisliiton kansanedustajanaVaasan läänin itäisestä vaalipiiristä1919–1951. Hän oli eduskunnan toinen varapuhemies1945. Vesterinen oli apulaismaatalousministerinäTulenheimon hallituksessa 1925,Kallion II hallituksessa 1925–1926 sekäSunilan hallituksessa 1927–1928.Kyösti Kallion IV hallituksessa hän oli kulkulaitosten ja yleisten töiden apulaisministerinä1936–1937.[1]
Sodan jälkeen Vesterinen oli maatalousministerinäPaasikiven III hallituksessa 1945–1946 jaPekkalan hallituksessa 1946–1948. Viimeksi hän oli II sosiaaliministerinä ja II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinäKekkosen I hallituksessa 1950–1951 ja sosiaaliministerinäKekkosen II hallituksessa 1951.
Presidentin valitsijamiehenä Vesterinen oli vuosien1925,1931,1937,1940,1943 ja1950 presidentinvaaleissa. Kunnallispolitiikassa hän toimi Laukaan kunnanvaltuuston puheenjohtajana.
Suomen itsenäistymisen aikoihin Vestarinen toimitorpparivapautuksen ja punavankien armahtamisen puolesta. Vesterinen oli allekirjoittamassaPariisin rauhansopimustaCarl Enckellin jaJohan Helon kanssa 10.2.1947.[1]
Vesterinen saiministerin arvonimen1951.
| Edeltäjä: Kalle Jutila | Suomen maatalousministeri 1945−1948 | Seuraaja: Matti Lepistö |
| Edeltäjä: Ralf Törngren | Suomen sosiaaliministeri 1951 | Seuraaja: Ralf Törngren |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
