| Viherhylia | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Silkkikerttuset Scotocercidae |
| Suku: | Hylia |
| Laji: | prasina |
| Kaksiosainen nimi | |
Hylia prasina | |
| Alalajit | |
| |
| Katso myös | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Viherhylia (Hylia prasina) eli aiemmalta nimeltäänoliivikerttu[2] on pienisilkkikerttusten heimoon kuuluvavarpuslintu. Viherhylia onHylia-suvun ainut laji. Lajin kuvaili ja nimesiJohn Cassin 1855.
Linnun pituus on noin 11,5 cm ja paino 12–14 g. Se on kooltaanpajulinnun luokkaa, yleisväritykseltään oliivinvihreä kerttu. Sillä on vaalea silmäkulmanjuova. Nokka on lyhyt ja hieman alaspäin käyrä. Se liikkuu puiden lehvästössä, usein sekaparvissa muiden pikkulintujen seassa, vaikea havaittava. Sen ääniä ovat korkea vihellys "kii-kii" ja kuiva ritinä.
Viherhylian taksonomia on ollut epäselvä. Joskus se on luettu medestäjiin. Nykyinen käsitys on, että se kuuluu silkkikerttusten heimoon.
Viherhyliann asuinaluetta on päiväntasaajanAfrikka, mutta levinneisyys tunnetaan huonosti. Suomessa lajia ei ole tavattu. Luokitellaan yleiseksi.
Trooppiset metsät ja niidenalikasvos.
Viherhylia rakentaa uunimaisen pesän yleensä matalalle puun oksan kärkeen.Munia on vain 1–2, ja ne ovat valkoisia.
Viherhylia syö puiden oksistosta selkärangattomia eläimiä. Sen nokka on erikoistunutkilpikirvojen löytämiseen. Se syömuurahaisia sekä maasta että puusta ja pyydystää lentäviä perhosia.
